Poliitikon ammatti

Kaikenlaisia sitä lapsena miettii, kuin tuota poliitikon ammattia. Poliitikko on kuin radion Markus-setä. Kertoilee kaikenlaisia satuja, joita osa kuulijoista pitää melkein totena.

Kyllä minä ihan vilpittömästi uskon, että hyvin monet ehdokkaat erilaisissa vaaleissa uskovat itsekin antamiinsa vaalilupauksiin. Varmaan he juuri niin tekisivät, jos saisivat niin tehdä. Mutta voi voi tätä surkeutta. Mutta kun eivät siten saakaan niin menetellä. Meillä vallitsee nimittäin sellainen perustuslain vastainen menettely, jota kutsutaan puoluekuriksi. Puoluekuri ei kiellä sinua satuilemasta tai valehtelemasta, jos sen uskotaan tuovan sinulle ääniä, joista puolue saattaisi hyötyä, silloinkin jos et tulekaan valituksi. Meidän vaalijärjestelmämmehän on sellainen, että aina ensisijaisesti äänestetään puoluetta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka uskotkin ehdokkaasi lupauksiin, saattaa käydä niin, että juuri sinun äänesi avulla paikalle istuu se henkilö, jonka et missään tapauksessa haluaisi nousevan ”valtaan”.

Tosiasiassa kenenkään ei siis kannata ”korviaan lotkauttaa”, jos joku ehdokas lupaa kuun taivaalta. Maassa vallitseva yleinen käytäntö on sellainen, että ehdokkaat saavat luvata ihan mitä tahansa, mutta tultuaan valituksi he menettävät kaiken vallan näiden lupaustensa suhteen. Lupausten pääasiallisena tarkoituksena on tehdä mahdollisimman hyvä ja uskottava vaikutus, jolla ei mitään muuta tarkoitusta ole koskaan ollutkaan. 

 

Varsin yleisesti puhutaan myös poliitikkojen ammattitaidosta. Tarkemmin sanoen siis mistä? Poliitikko ei sinänsä ole mikään ammatti, sen enempää kuin kansanedustajakaan. Kansanedustajiksi on kyllä usein valittu ihmisiä, joilla on jokin ammatti ja oletettavasti myös ammattitaito kyseiseen tehtävään, mutta on aika kyseenalaista nimittää kansanedustajan tehtävää ammatiksi. Politiikka on harrastus, ja sen harrastajia nimitetään poliitikoiksi. He eivät siis ole minkään alan ammattilaisia ainakaan tuon nimityksen perusteella. Tittelinä tuota sanaa käyttävätkin pääasiassa ne, joilla ei oikeasti ole minkään alan ammattitutkintoa, tai koulutus yksinkertaisesti on kohtuullisen vähäinen, josta johtuen he kuvittelevat, että sana ”poliitikko” on jotenkin arvovaltaisempi kuin esimerkiksi titteli ”työtön joutomies”. Minä en käytä tittelinä ”eläkeläinen” vaikka kieltämättä sellainen olen, mutta kun minulla on ylempi korkeakoulututkinto, kerron mieluummin olevani insinööri tai peräti diplomi-insinööri, vähän tilanteesta riippuen. Molemmat tutkinnot minulla on, ja lisäksi eri aloilta. Ne kai kiistatta ovat ammatteja, jotka kertovat jotain ihmisen osaamisesta.

Ammattina poliitikko ei kerro mitään osaamisesta eikä ammatistakaan. Epävarmoina osaamisestaan poliitikot pyrkivätkin esiintymään kaikkien alojen ammattilaisina, pyrkien sotkeutumaan lähes kaikkeen taivaan ja maan välillä. Tähän pitäisi Suomen kansan vakavasti puuttua.

Minä olen jo päättänyt viimeinkin eläköityä, joten en enää jaksa ruveta puuhaamaan mitään kansalaisaloitteita, mutta jos asia on hyvä minun mielestäni, niin nimeni paperiin pistän. Ehdottomasti hyvä aloite olisi pätevyysvaatimusten määrittely ministereille. Toki poliittiset hallitukset olisivat yhä edelleen mahdollisia, sillä uskon syvästi, että jokaisesta puolueesta löytyisi riittävästi päteviä ihmisiä noihin tehtäviin.

Pätevyyden puutetta pidän yhtenä suurimpana syynä Suomen talouden huonoon jamaan. Kyllä se vähän ihmetyttää, että peruskoulun opettajaltakin vaaditaan tiettyä pätevyyttä, mutta ministeriksi kelpaa kuka tahansa.