Mieleni minun tekevi

Niin se taas on, että vaikka kuinka koettaisin saada ihmiset tutustumaan Kalajoen yleiseen mielipiteeseen joissakin asioissa, niin kyllä se ulkopaikkakuntalaiselle vaikeuksia tuottaa. Sen verran uusi olen minäkin, että hieman apua piti hakea paikkakunnan virallisista tietolähteistä.. Ensimmäiseksi tilasin myös paikallisen lehden, joka on osoittautunutkin erittäin hyväksi tietojen antajaksi niin Kalajoen kuin kalajokistenkin suhteen. Nytkin oli heti toinen sivu kokonaisuudessaan mielenkiintoista luettavaa.  

Kaisu Sarkkisen näkökulma ”Egon vallassa” oli hyvin totuuden tuntuinen, ja ensimmäiseksi kävelin peilin eteen tirkistelemään itseäni, että missä se ego oikein piilee. En minä itsestäni sitä tunnistanut, mutta mieleeni tuli monta ihmistä, joihin onnistuin kirjoituksen liittämään.  Urheiluaikoinani sain paljonkin tottua kaikenlaisiin itseänikin koskeviin lehtikirjoituksiin, joten tähän pitäisi kai sanoa että ”sellaista sattuu” , niin kuin tapanani on kuitata joskus epämiellyttävätkin asiat. 

Syystä tai toisesta Anne Mattilan kirjoittama kolumni sattui melkein sydämeen, sen verran osuva oli sekin, vaikka en nyt halua ottaa siihen enempää kantaa. Todetaan nyt kuitenkin, että tämän kaltaiset ihmiset yleensä pyrkivät vähättelemään todellisia asiantuntijoita, vaikka mielellään kopioivatkin heidän kirjoituksiaan.  Näitä kaikkien alojen asiantuntijoita on politiikka tulvillaan, niinpä ministerikierrätyskin on täysin mahdollista.  Ei vaan missään firmassa ole varaa kierrättää eri alojen ammattilaisia milloin missäkin tehtävässä.  Minä esimerkiksi tiedän tekniikasta ja opettamisestakin jotain, mutta varmasti olisin huono laulunopettaja.

Sari Passojan pääkirjoitus käsitteli liikuntaa. Entisenä aktiiviurheilijana olen tietysti tästäkin asia kiinnostunut, vaikka en nykyisin itse paljon liikuntaa harrastakkaan. Kun entinen nyrkkeilijä olen, suosittelen tietysti kuntonyrkkeilyä, jota ainakin entinen kollegani Jouko Moilanen vetää.  Juuri tästä syystä otin tämän asian esille, sillä tässä on laji, josta ihmisillä on ihan väärä käsitys. Tämä väärä käsitys on esteenä monelle halukkaalle, jotka vielä nykyisinkin uskovat että laji on vaarallinen ja siellä hakataan toisia.  Kalajoen nyrkkeilysalilla en ole koskaan käynyt, mutta sen verran uskon tietäväni, että ei hakata.  Tutkitusti kuntonyrkkeily on todella tehokas elimistön kehittäjä.  Sen verran vanhaksi ja jäykäksi olen jo tullut, että vanhana mestarinyrkkeilijänä en halua, että naisetkin ovat minua parempia nyt.

Kirjoittajan maalaama omakuva, n. 1970.

Jalkapalloakin olen harrastanut, mutta sitä pidän todella vaarallisena ja mielelläni jätän sen jo nuoremmille. Olen kuitenkin vilpittömästi pahoillani, että tämän hienon lajin taso Kalajoella taitaa olla enemmän tai vähemmän ö-luokkaa.

Vakuutusyhtiöiden tilastojen mukaan lentopallo on maailman vaarallisin urheilulaji. Tässä lajissa vammat ovat kuitenkin yleensä varsin pieniä, joten se sopii ihan hyvin kuntoliikkujallekin. Itse kyllä tyydyn näihin herrasmiesten lajeihin  golf ja keilaus. Kiva golfin harjoitusrata sopii hyvin tällaiselle harrastajalle ja ihan hyväkuntoinen keilahalli on SaniFanissa. Tervetuloa, kyllä hallinhoitaja varmaan mielellään neuvoo.

”Kalajokiset” -niminen sarjakuvakin on totta ja ajankohtainen. Ei kuitenkaan kerro kalajokisista juuri nyt sen enempää kuin muistakaan suomalaisista. Onhan täällä Pitkäsenkylällä kuitenkin joukko rohkeita naisia, joilla ei talviturkkia varmaan ole koskaan ollut. Käyvät uimassa läpi talven.