”Saastuttava muovi” ja muut poliittiset päätökset

Seuraus poliittisista päätöksistä ei kovin usein ole edes sitä, mitä päätöksen tekijät tavoittelevat.  Olen kertonut kannattaneeni vihreää liikettä silloin, kun se ei vielä ollut poliittinen puolue, mutta pian politisoitumisen jälkeen alkoi kilpajuoksu äänestäjistä ja se johti siihen, että monet tavoitteista politisoituivat eivätkä enää vastaa alkuperäisiä arvoja. Tekniikan ja edes kemian tunteminen ei ole puolueen jäsenten vahvimpia puolia, joten heidät on helppo viedä harhaan näennäisesti ”vihreillä” ratkaisuilla.

Suomalainen tapa on, että ajoittain nousee pinnalle milloin mikäkin asia ja siitä sitten väitellään hetken. Useimmiten ilman minkäänlaista asiantuntemusta. Tuulimyllyjen hyvistä-ja huonoista puolista ei vielä ole päästy eroon, kun on jo hyökätty muovin kimppuun. Nämä molemmat aiheet ovat tietysti minullekin tuttuja, sillä olen sekä energiatekniikkaan perehtynyt insinööri että materiaalitekniikan diplomi-insinööri.

Täytyy vain todeta, että tuulivoiman kannattaminen ja muovin vastustaminen eivät kumpikaan ole oikein vihreitä aatteita. Ne kyllä näyttävät sellaisilta, ja ilman asiantuntemusta kansa voidaan manipuloida uskomaan niihin.  Tällä kertaa haluan kuitenkin puhua vain muovista, sillä tuulivoimasta olen puhunut jo kieleni kipeäksi. Eihän se mitään ole auttanut, sillä vastassa on veronmaksajien rahoilla mellastavat tuulivoimayhtiöt, jotka turvautuvat niin keppiin kun porkkanaankin.

Tämän kirjoituksen aiheen poimin erään muovin vastustajan postauksesta. ”Kyllä meidän tulisi luopua muovin käytöstä ja korvata se paperilla ja puulla.” Hyvä tahtohan tuosta näkyy, mutta samalla myös täydellinen tietämättömyys. Järkytän nyt aluksi tässä kaikkia muovin vastustajia ja paperin kannattajia eräällä faktalla.

Yhden paperitonnin valmistaminen saastuttaa ympäristöä 40 kertaa niin paljon kun yhden muovitonnin valmistaminen. Luitte aivan oikein.. ei neljä kertaa vaan neljäkymmentä kertaa. Viimeiset kymmenen vuotta ennen eläkkeelle jäämistäni toimin muovialan kouluttajana ja jouduin usein kertomaan opiskelijoille, että muovi sinänsä ei saastuta ympäristöä eikä sisällä myrkkyjä.  Ympäristöä saastuttavat muovien käyttäjät ja myrkkyjä sisältävät lisäaineet, joita muoveihin lisättään.

Polyeteenimolekyylin rakenneyksikkö, yksinkertaistettu kaavio.

Muovit ovat tulleet jäädäkseen, se meidän on vain hyväksyttävä. Meidän tulee vain opetella käyttämään niitä.  On totta, että muovi ei maadu luonnossa, joten onkin syytä ihmetellä, miten se on sinne luontoon joutunut. Saamieni tietojen mukaan se ei kasva siellä. Toki teollisuus voisi hieman auttaa näitä huolimattomia ihmisiä valmistamalla enemmän biohajoavia muovituotteita, koska se nykytekniikalla on jo mahdollista. Myöskään kaupan muovikassi ei oikeastaan ole kertakäyttökassi, vaan se kulkee helposti taskussa ja on käytettävissä useammankin kerran.  Jos muovi ei sitten enää ole kierrätettävissä, voidaan se lopulta polttaa. Joka tapauksessa me aina poltamme jotakin, milloin turvetta, milloin haketta, jopa hiiltä ja öljyäkin.

Hämmästytän tässä nyt lopuksi ihmisiä vielä yhdellä muovia koskevalla faktalla.  Muovien lämpöarvo poltettaessa on usein suurempi kuin siihen mahdollisesti käytetyn öljyn lämpöarvo olisi.  Jossakin määrin kyse on tietysti öljystä, mutta ennen kaikkea muovin kemiallisesta rakenteesta.

Muovilla on sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia, mutta ennen kaikkea meidän tulisi oppia käyttämään sitä.