Suomessa tehdään joka kuukausi satoja rikosilmoituksia identiteettivarkauksista. Henkilökohtaiset tietosi joutuvat vieraisiin käsiin, ja saattaa olla, että siitä seuraa vuosien riesa. Tartuin tähän aiheeseen, kun meille itsellemme kävi niin. Ensin saimme hyvin ovelan puhelinsoiton, jossa muka varmistettiin ketä olimme. No olimmehan me ketä olimme, emmekä oikein osanneet rikosta epäillä. ”Valepoliisi” ei kertonut olevansa valepoliisi, emmekä oikeastaan osanneet epäillä mitään. Puhun monikossa, koska tapaus koski sekä vaimoani että minua. Soitto tuli vaimolleni, enkä kuolemaksenikaan tiedä, miten ”konnat” olivat poimineet vaimon pankkitilin numeron, sillä sitä he eivät tiettävästi kysyneet. Jotenkin se oli vain päätynyt rikollisten käsiin. Jotenkin keskustelun kuluessa minunkin pankkitietoni lipsahtivat konnille. Niinhän se on, että tyhmyydestä sakotetaan.
Meille kävi niin, että tyhmyydestä sakotettiin useamman
kymppitonnin verran, kun totesimme, että tilit oli tyhjennetty. Tietysti teimme
rikosilmoituksen, mutta auttoikos se?
Ehkä hieman lohtua toi se, että ystävällinen naispoliisi kertoi, että
kyseessä on erittäin taitava rikollisryhmä, joka on onnistunut luikertelemaan
jo kymmenien ihmisten tilille. Oma
tyhmyys kiukutti ehkä enemmän kuin tuo menetetty raha.
Todellisen vaaran tajusimme vasta, kun menimme pankkiin
selvittämään asiaa ja pyytämään parin kuukauden vapautusta lainan maksusta.
Ystävällinen pankkivirkailija totesi, että onhan täällä rahaa ja että juuri
langennut lainan maksuerä on maksettu. ”Ei voi olla totta, sillä tilihän on
tyhjä”, koetin inttää. ”No ei ole… olet
saanut joustoluottoa ja se on talletettu tilillesi.” Olin siis saanut luottoa, jota en ollut edes
anonut. Tämän olivat tehneet puolestani rikolliset, joiden ilmeisenä
tarkoituksena oli ryöstää myös näin tilille saadut rahat, mutta olin onnistunut
sulkemaan tilin ennen rosvokoplan nostoyrityksiä. Tämä on tätä digiaikaa.
Ilman tätä henkilökohtaista tapausta tuskin olisin
kiinnittänyt huomiota tuohon OP-lehden artikkeliin identiteettivarkaudesta,
mutta nyt tajusin, kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Pankkitietojakin toki
varastellaan milloin milläkin keinolla, mutta joskus riittää pelkkä nimi ja
henkilötunnus. Identiteettivarkaus on varsin yleinen rikollisuuden muoto, ja
tuo minun nimissä tapahtunut lainan hakeminenkin oli jo rikollinen teko, vaikka
se tavallaan koituikin hyödykseni tässä tapauksessa.
Nykyisenä nettiaikana saattaa käydä niin, että joskus alat
saamaan laskuja asioist, joista et tiedä mitään. Nimissäsi on vain ostettu
jotain, josta olet autuaan tietämätön. Juuri tällaisesta - Mikon tapauksesta - OP-lehti kertoi.
Identiteettivarkaus on siis sitä, että esiinnyt jonkin toisen
nimellä. Rikoslakiin tämä merkittiin omalla nimikkeellään vasta vuonna 2015, ja
tuomiot ovat toistaiseksi vain sakkoja. Onneksi nuo rikokset voivat täyttää
myös petoksen tunnusmerkit, joten sitä kautta voidaan ehkä saada isompiakin
tuomioita. Ankarampien tuomioiden
puolesta puhuvat ne lukuisat tapaukset, jotka ovat johtaneet rikosilmoituksiin.
Onneksi en ole erityisen väkivaltainen, sillä varmaa on, että
linnassa istuisin, jos alkaisin vedellä ihmisiä turpaan ulkona kadulla. Tavaran ostaminen toisen laskuun tuo sinulle
vain sakot, joten miettikää itse miten papereitanne säilytätte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti