Olin hiljattain poliisin kuulusteltavana asianomistajan
roolissa, kun olin antanut ”valepoliisin” huijata itseltäni ja perheeltä
kohtuullisen ison summan rahaa, meidän mittapuun mukaan. Sen verran hävetti oma tyhmyyteni, että jos
kyse olisi ollut vain muutamasta tonnista, en olisi puhunut kellekään mitään,
vaan painanut pääni pensaaseen kuin jänis.
Kun kyse oli kuitenkin enemmästä ja osittain vieläpä toisten rahoista,
oli pakko niellä ylpeys ja tehdä asiasta rikosilmoitus. En juurikaan tuntenut itseäni älykkäämmäksi
kuin nuo edellä mainitsemani kommentoijat, jotka myös painavat päätään
pensaaseen. Olen joutunut toteamaan, että tyhmyydestä sakotetaan.
En ihan helpolla olisi uskonut, että iloitsen siitä, että poliisi
onnistui takavarikoimaan edes osan tuosta ”ryöstösaaliista”, sillä todella
mahdottomalta se vaikutti. No
iloitsinhan minä, sillä olin jo tullut vakuuttuneeksi, että penniäkään ei
löydy. Täytyy myöntää, että suomalainen
poliisi on paitsi tehokas, niin myös osoittautunut luottamuksen
arvoiseksi. Toki poliisikunnassakin on kaikenlaisia
mädättäjiä ja aarnioita, mutta luultavasti kyllä ne ovat tosi harvinaisia
tapauksia.
Saimme siis takaisin osan tuosta ryöstöpotista. Sen lisäksi nuo huijarit joutuivat kiinni ja
odotettavissa on, että oikeus tuomitsee rikollisten maksettavaksi
loputkin. Tuolla en tosin usko olevan
suurtakaan merkitystä. Tuli kohtuullisen isot sakot tyhmyydestä, mutta kerron
koko tarinan ihan vain varoitukseksi muille.
Vaimoni puhelin soi eräänä iltana, ja imettelin, että kukapa
nyt tähän aikaa soittaa. Kun puhelu tuntui kestävän, menin työhuoneeseen
tiedustelemaan, mistä on kysymys.
Poliisi soittaa, sanoi vaimoni. Meidän pankkitiliä ollaan juuri
tyhjentämässä ja poliisi haluaa valtuudet tilin sulkemiseen ja suojamuurin
rakentamiseen. Minulla ei todellakaan ollut aihetta epäillä hänen sanojaan,
sillä tiesin, että vaimo on ollut useaan kertaa poliisien tulkkina ja tunsi
järjestelmän ja poliisien kysymykset. En
tiedä, mistä konnat olivat alkutietonsa saaneet, mutta hyvin tuntuivat olevan
asioista perillä ja tehostivat uskottavuuttaan ilmoittamalla, että tietoja voi
kysellä Helsingin rikospoliisista keskuksen kautta, mutta varmaankin Jyväskylän
poliisi tulle varmistamaan asian. Nyt on kuitenkin kiire, koska juuri nyt ovat
rahat lähdössä.
No iskihän siinä pieni paniikki päälle, ja parhaamme mukaan
yritimme auttaa ”poliisia”. Kun puhelu
lopulta päättyi, alkoi mielessäni kyteä ajatus, että kaikki ei tainnut mennä
ihan oppikirjojen mukaan. Kun sitten tarkistimme
tilit vielä yöllä, saatoimme vain todeta, että merkittävä summa oli eri
tileiltä rahoja viety. Rahoja, jotka
eivät edes olleet meidän. Saatoimme vain todeta, että saapikasta muistutimme
myös me.
Asiaa selvitettiin sitten pankin kanssa ja rikosilmoituskin
tehtiin. Poliisilta saimme kyllä
myötätuntoa ja lohtua, mutta eipä juuri toiveita asian ratkeamiseen. Tuntui
varmalta, että latiakaan ei palaudu. Kun
tuo osa kuitenkin saatiin kiinni, ei se oikeastaan ole ihme, että osattiin
siitäkin iloita.
Myönnän siis, että olen ollut tyhmä, mutta sitä en myönnä,
että olisin niin tyhmä kuin nuo monet nimettömät kommentoijat. Toki tämäkin todistaa oikeaksi sen usein
esittämäni väitteen, että oppineisuudella ja älykkyydellä on erittäin heikko
yhteys. Minullakin on kaksi opistotason
tutkintoa, yksi alempi korkeakoulututkinto, yksi ylempi korkeakoulututkinto,
mutta silti käyttäydyn kuin pölhökustaa.
Ei siis ole ihme, että Paavo Väyrynen ja Jussi Halla-ahokin
ovat tohtoreita, vaikka en sitä ihan heti uskoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti