Perintövero

Olen syvästi tietoinen ymmärrykseni rajallisuudesta, joten en juurikaan ihmettele, miksi en tajua itkua ja hammastenkiristelyä jostakin perintöverosta. Perintö on kuin ansioton arvonnousu, johon hyödyn saaja ei ole mitenkään myötävaikuttanut, eikä siis oikeastaan ansainnut sitä.

 

Jos valtio osaisi käsitellä varallisuutta edes tyydyttävästi, sanoisin että vähintään oikein olisi, että valtio veisi koko perinnön. Koska kuitenkin on todettu, että valtion kyky käsitellä varallisuutta ja rahoja on selkeästi heikompi kuin tyydyttävä, ehdotan kompromissia. Tehdään verosta edes oikeudenmukainen. Vaikka perillisellä ei olekaan mitään ansiota perinnön syntyyn, annettakoon hänelle kuitenkin edes hieman tästä ”saaliista”, jota hän on koko ikänsä odottanut. Sovittakoon, että hän saa puolet rahallisesta omaisuudesta ja valtio vie sitten loput.

Oikeudenmukainen tästä verosta tulisi silloin, kun verotettaisiin syntynyttä tuloa. Siis tuloa vasta sitten kun raha liikkuu. Vaikka perinnönsaaja ei mitenkään ole oikeutettu tuohon veroon, koska ei ole mitenkään vaikuttanut verotettavan omaisuuden syntyyn, ei häntä pidä siitä myöskään rangaista, sillä yhä edelleen hän on syytön ja ansioton. Ei siis veroteta sellaista omaisuutta, jota ei ole rahaksi muutettu tai josta ei muutoin ole tuottoa syntynyt. Näin esimerkiksi yritys, jota joku perillinen on valmis jatkamaan, jää perintöveron ulkopuolelle, jos sitä ei myydä. Eihän yritystä jatkava perillinen peri muuta kuin työpaikan. Emmehän me muutkaan maksa veroa siitä, että olemme päässeet töihin, puhumattakaan siitä, että emme ole saaneet potkuja. Vero maksetaan sitten, kun tuloa syntyy ja yritys pyörii, aivan kuin tähänkin asti. Todellisuudessahan ei ole mitään muutosta tapahtunutkaan, jos asiaa tarkastellaan verottajan kannalta. Jos asiaa taas tarkastellaan perillisen kannalta, joka ei ole muuttanut, eikä aiokaan muuttaa yritystä rahoiksi, on tapahtunut vain se valitettava tapaus, että isä tai äiti on kuollut ja hänelle on syntynyt surun lisäksi myös monenlaisia ylimääräisiä hommia.

Näin siis on. Jos verottaja pyrkii verottamaan perillistä yrityksen arvosta, hän paitsi syyllistyy sakkoon rinnastettavaan rangaistukseen asiasta, johon perillinen on täysin syytön, niin myös vaarantaa yrityksen tulevaisuuden ja toiminnan jatkumisen. Verotettakoon sitten vai silloin kun raha liikkuu.

Totta kai tästä kaikesta voidaan olla toista mieltä. Kokonaan toinen asia on, voidaanko toisetkin mielipiteet perustella. Minä uskon vakaasti, että ei voida, sillä vääryyttä ei voida perustella sanomalla ”mistä sitten saadaan vastaava tulo valtiolle”, niin kuin kerran eräs presidenttinäkin esiintynyt ministeri perusteli nyt jo unhon yöhön vaipunutta vääryyttä.

Vääryys on vääryys, täysin riippumatta valtion tuloista tai menoista. Ehkäpä tämäntapaisesta kokonaisuudistuksesta ei menoja syntyisikään. Selkeän rahan verotuksen nosto saattaisi jopa lisätä valtion tuloja. Ainakin se oli kaikin puolin oikeudenmukaisempaa kuin nykyinen veropolitiikka siltä osin kuin se koskee perinnön verottamista.