Varmaan, jos olet lukenut näitä blogejani, olet varmaan huoannut, että olen melkein kaikkien puolueiden vastustaja. Näinhän se tavallaan onkin, ja mielestäni tämäntyylisten blogien tarkoituskin on puuttua epäkohtiin. Kaikista puolueista löytyy epäkohtia ja todella huonoa politiikkaa, mutta löytyy myös hyviä puolia.
Uudet puolueet eivät
ponnista voimaansa siitä, että ne tarjoaisivat ratkaisun ihmisten ongelmiin. Lähtökohtaisesti
ne ovat vallanhimon aikaansaannoksia, joilla ei oikeasti ole mitään poliittista
agendaa. Ne syntyvät perustajansa vallanhimosta ja kykenemättömyydestä
vaikuttaa entisen puolueen sisällä. Yleensä ne myös kuolevat omaan
mahdottomuuteensa ja tuon agendan puutteeseen.
Perussuomalaisten tapaiset
nousut ovat erittäin harvinaisia, eikä sellainen olisi ollut mahdollinenkaan
ilman SMP:n luomaa pohjaa. Vaikutti aluksi todella siltä, että tämä puolue
parhaansa mukaan pyrkii ajamaan tämän maan etua ja samalla myös meidän ihmisten
etua. Varmaan aluksi olikin näin, mutta vähitellen puolue liukui aivan samaan
pöpeikköön, jossa muut puolueet jo olivat. Henkilökohtaiset pyrkimykset
ohittivat yhteisen edun, eikä kokonaisuudella ollut enää merkitystä. Todella
”hyvät persut” erotettiin puolueesta, koska he olisivat muodostaneet
mahdollisen uhkan sille sisäsiittoisuudelle, jota itävä natsi-idealogia piti
sisällään. Ei puhe puolue-eliitistä suinkaan tuulesta temmattu ole, vaikka
kaikki vielä puolueen jäsenkirjan omaavat muuta pyrkivät väittämäänkin. Myöskään
EU:n vastustaminen ei suinkaan perustu ajatukseen kansallisesta edustamme, vaan
siihen tosiasiaan, että nämä niin sanotut isänmaalliset puolueet ovat sitä
suuremmissa vaikeuksissa, mitä kansainvälisessä yhteisössä elämme. Pohjimmiltaan
juuri samaan perustuu maahanmuuttovastaisuus. Sitä ei luulisi olevan maassa,
jonka kansalaisista joka neljäs on ”mamuna” jossain muualla. Ongelmamme ei
suinkaan ole maahanmuuttajat vaan maastamuuttajat. Taitavat olla
maastamuuttajat niin hyvin poliittisesti jakautuneita, että yksikään puolue ei
ole ottanut miksikään teemaksi ”maastamuuton kustannukset on laskettava”. Tosiasiassahan
nämä kustannukset ovat moninkertaiset verrattuna maahanmuuton kustannuksiin,
vaikka pitäisimmekin tätä ”sijoitustamme” kustannuksena.
Poliittisen puolueiden
mädännäisyys ei tietenkään rajoitu vain perussuomalaisiin. Kaikilla muillakin
puolueilla on joku asia, joka on selvästi yhteisen edun vastainen, mutta tuo
jotain hyvää joko yksilöille tai pienelle joukolle ihmisiä. Yleensä edunsaajien
joukko Suomessa on alle 20% kansasta, tai vieläkin pienempi. Yleensä puolueiden
kannatus rajoittuu tuohon 20 prosenttiin, mutta tuossa luvussa on jo paljon
ihmisiä joilla ei oikeasti ole mitään käsitystä siitä, mistä oikeasti on kysymys.
Tämäntapaisesta suuntauksesta ovat parhaiten hyötyneet vihreät, sillä koko
puolue pyörii ymmärtämättömien varassa. On erittäin vaikea löytää tuosta
politiikasta mitään, mistä olisi hyötyä koko maalle.
SDP vastustaa
koulutusleikkauksia, mutta on kautta historiansa pitänyt puolueen jäsenkirjaa
suurempana pätevyystodistuksena kuin joitakin koulutuksella hankittuja
papereita. Maan kilpailukykysopimusta vastustettiin niin paljon kuin se
parlamentaarisin keinoin oli mahdollista. Kokoomus on aina seisonut
suuryritysten ja suurimpien veronmaksajien rinnalla, pyrkien ajamaan heidän ja
vain heidän etujaan. Vastaavat intressiryhmät löytyvät kaikkien muidenkin
puolueiden takaa, mutta kansallista etua ei yksikään puolue ole oikeasti
ajanut.
Kaikille puolueille
yhteisenä kommenttina voisin sanoa: Älkää vastustako koulutusleikkauksia, jos
kerran toimitte kuitenkin niin, että pätevyydellä ei ole väliä, kunhan on
sopiva. Mieluiten vielä henkilö, joka on puoluejohdon tai puolueen
talutusnuorassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti