Kalajoki
”Puhdasta energiaa”, sanovat
vihreät, tuulivoimayhtiöt ja Mauri Pekkarinen melkein yhdestä suusta. Totuus on
kuitenkin hieman toisenlainen. Energian saanti on tosi vähäistä ja tuulimyllyjen
hyötysuhde kansainvälisillä markkinoilla on vain alle 20%. Käytännössä se
tarkoittaa sitä, että ilman erillistä tukea ei yksikään tuulivoimayhtiö pysy
pystyssä. Esimerkiksi Suomeen rakennetut ylisuuret myllyt maksavat noin 4 – 5
miljoonaa kappaleelta. Suomessa rakennetut tuulivoimalat ovat 3 – 5 kertaa niin
suuria kuin esimerkiksi Saksassa. Tällä on toki valtava merkitys nimenomaan
ympäristövaikutuksia arvioitaessa.
Inframelulle allergoituu vain
noin 10% ihmisistä, joten mielipidetiedusteluissa päästään melko hyviin
tuloksiin, kun todetaan vaan, että ”tutkimuksissa on todettu, että yleensä
ihmiset eivät voi huonosti tuulimyllyjen läheisyydessä.” Tosiasiassa kuitenkin
tuo 10% on niin paljon, että olipa kysymys melkein mistä tahansa muusta
asiasta, saataisiin aikaan kielteinen päätös kyseisten laitteiden käytöstä. Noin
suuri sairastunut ihmismassa on aivan liian korkea hinta muutamasta erittäin
kalliista megawatista.
Yllättävin kuitenkin on ehkä
se koko maailmassa todettu asia, että mitä enemmän tuulivoimaa, sitä enemmän
myös hiilidioksidipäästöjä. On totta, että tuulivoimalat eivät aiheuta
päästöjä, vaikka muutoin vahingoittavatkin luontoa ja ovat lisäksi myös
varsinaisia maisemanpilaajia. Hiilidioksidipäästöt syntyvätkin apuvoimaloista,
jotka joutuvat pumppaamaan tehoja ylös ja alas aivan sen mukaan, miten
milloinkin sattuu tuulemaan. Meillä fossiilisten polttoaineiden osuus
sähkövoiman tuotosta on suhteellisen vähäinen, sillä meillä on toistaiseksi
saatavilla ostosähköä naapurimaista ja omaa ydinvoimaa ja jonkin verran myös
vesivoimaa. Kun esimerkiksi hiilivoimalan tehoja nostetaan ja lasketaan sen
mukaan miten sattuu tuulemaan, ovat päästöt huomattavasti suuremmat kuin jos
hiilivoimala kävisi jatkuvasti maksimitehollaan.
Tanska on erittäin hyvä
esimerkki tuulivoimakokeilustaan. Tanskaan rakennettiin innosta hehkuen
runsaasti tuulivoimaloita suuressa uskossa, että nyt tapahtuu vihreä
vallankumous. Kuinkas sitten kävikään. Jotta sähkön tasainen saatavuus
voitaisiin turvata, oli rakennettava vastaava tehomäärä fossiilista energiaa. Kun
maalla ei ollut lainkaan ydinvoimaa, oli kaikki sähkö tuotettava fossiilisella
polttoaineella, joka tarkoitti käytännössä sitä, että Tanskasta tuli kaikkein
saastuttavin Pohjoismaa.
Olenkin koettanut vakuuttaa
tuulivoimauskovaisille, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Sattuu
nimittäin olemaan niin, että joskus tuulee, joskus taas ei. Jotta tasainen
sähkönsaanti voitaisiin turvata, tarvitaan jokaista megawattia kohden vastaava
määrä oikeaa sähkövoimaa, jota saadaan vain oikeista voimalaitoksista.
Täytyy muistaa, että ei ole
olemassa mitään taloudellisesti kannattavaa tapaa varastoida voimakkaiden tuulenpuuskien
aiheuttamia energian huippuja, joita voitaisiin sitten käyttää tasaamaan
tuulettomia jaksoja. Minkin olen kuulut mielikuvituksellisista kiukaista ja
huimista vauhtipyöristä, mutta toistaiseksi kyse on utopiasta, jolla tuskin
koskaan on käytännön merkitystä.
Väitän edelleen, että
tuulienergia soveltuu ainoastaan purjehdukseen ja on kaikilla muilla tavoin käytettynä
paitsi tehotonta niin myös haitallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti