lauantai 15. lokakuuta 2016

Kirkon kiro ja takinkääntäjät


No eihän noita kahta asiaa voi oikein sellaisenaan verrata, mutta onhan niissä joitakin yhteisiä piirteitä. Kirkon kiroon saattaa joutua monenlaisista syistä. Samoin saattaa käydä myös politiikassa. Ei lainkaan ole varmaa, että kirkon kiroon ja takinkääntöön on syy nimenomaan siinä henkilössä, jota halutaan syylliseksi leimata.


Ehkä olen ollut avioliitossa useimmin kuin ”laki sallii”, mutta en koskaan ole eronnut pahuuttani. Elämä ei vain ole ollut sellaista kun olen uskonut, eikä eroon koskaan ole vain yksi syyllinen. Ihan kokemuksesta voin kertoa, että ero ei koskaan ole helppo asia, eikä mielestäni ole oikein, että sen seurauksena voi joutua vielä kirkon kiroon. Jotenkin tällainen tunne tuli, kun kuulin, että ortodoksinen pappi ei halua vihkiä minua tähän nykyiseen ja toivottavasti lopulliseen avioliittoon. No ok… maistraatissa vihittiin ja meidän molempien tyttäret olivat todistajina. Tuskinpa avioliittoni sen huonommalla pohjalla on kuin se olisi, jos se olisi saanut kirkon siunauksen, mutta hetken oli kyllä ulkopuolinen tunne. Aivan kuin todella olisin ollut kirkon kiroama, vaikka jo vuosia olin palvellut Jumalaa ehkä paremmin kuin moni ikuisesti avioliitossa sinnitellyt ja kirkossa vihitty.

Olen minä ajatellut, että jos olisin ollut ortodoksinen pappi, en kyllä olisi käännyttänyt ovelta vihkimyksen halunnutta paria, mutta…. Kaipa minä kuitenkin olen vähän kerettiläinen.

Myös politiikassa olen ollut mukana ja aina kannattanut sitä puoluetta, jonka olen uskonut ajavan niitä asioita, joita minäkin olen pitänyt oikeina. Ehkä myös sympatiat karjalaisyntyistä Veikko Vennamoa kohtaan sai minut uskomaan, että SMP oli isänmaan asialla ja kaikenlaista vääryyttä vastaan. Kun SMP kärsi konkurssin ja kuoli, oli se minulle melkein kun avioero. Heti seuraavissa vaaleissa en edes äänestänyt, sillä ei kerta kaikkiaan ollut puoluetta, joka olisi selvinnyt minun tarkoista kriteereistäni. Sitten tulivat perussuomalaiset. Aluksi olin kyllä melko passiivinen, mutta kun eräs kansanedustajaehdokas pyysi minua vaalipäällikökseen, päätin suostua. Aluksi vaikuttikin siltä, että Perussuomalaiset on juuri se oikea puolue, ja tein työtä taas tämän puolueen hyväksi. Eläkkeelle jäätyäni ja paikkakuntaa vaihdettuani päätin kuitenkin luopua puolueaktiivin roolista. Aina ei kuitenkaan käy niin kuin haluaisi. Kansanedustaja Pirkko Mattila soitti minulle ja pyysi minua elvyttämään Kalajoen perussuomalaiset ry:n. Sitä roolia en halunnut ottaa, mutta lupasin auttaa.

Ajattelin aluksi, että perussuomalaisuus oli jotenkin muuttunut, kun täällä ei ihan toimittu niin kuin olin tottunut tässä puolueessa toimittavan. Havaitsin kyllä, että ihan kaikki kunnallisvaaliehdokkaatkaan eivät tunteneet puolueen sääntöjä ja levittivät hyvinkin väärää tietoa.

Ei ollut ihan selkeästi puolueen agendakaan sama kuin oli ollut SMP:n. Puolueeseen leimautui hyvinkin natsimielisiä järjestöjä ja muutamat eduskuntaankin valitut kansanedustajat osoittautuivat selkeästi rasisteiksi, eikä kansan etua ajateltu vähääkään näissä ”rajat kiinni” -tapahtumissa.

Tällöin minä sitten erosin puolueesta, sillä en voinut kristittynä ihmisenä hyväksyä rasismia. Suomalaisena tajusin myös, että saimme nyt ilmaisen avun väestömme kasvuun, joka oli jo selkeästi alkanut supistumaan siinä määrin, että emme enää voisi säilyttää edes nykyistä elintasoamme. Vaikka Suomen naiset kuinka hanakasti olisivat halunneet ryhtyä synnytystalkoisiin, ei apua sitä kautta ollut saatavissa ennen kuin 20 – 30 vuoden kuluttua. Ehkäpä olisimme jo konkurssissa sitä ennen, ainakin se olisi huomattavasti kalliimpi tapa kuin tämä valmiiksi kasvatettujen ja koulutettujen ihmisten kotouttaminen.

Maahanmuuttaneiden kohdalla näyttää toteutuvan sama kaava kuin tapahtui Karjalan pakolaisten tultua tänne Kanta-Suomeen.

He toivat työn tullessaan.

Minä en siis ole takinkääntäjä, vaan kannatan edelleen niitä samoja arvoja, joita kannatin SMP:n ja perussuomalaisten alkuaikoina. Jotenkin minusta tuntuu, että se on puolue, joka on kääntänyt takkinsa ja löytänyt arvoja, joita kunnon suomalaisena en voi kannattaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti