No eihän noita kahta asiaa voi oikein sellaisenaan verrata, mutta onhan niissä joitakin yhteisiä piirteitä. Kirkon kiroon saattaa joutua monenlaisista syistä. Samoin saattaa käydä myös politiikassa. Ei lainkaan ole varmaa, että kirkon kiroon ja takinkääntöön on syy nimenomaan siinä henkilössä, jota halutaan syylliseksi leimata.
Ehkä olen ollut avioliitossa
useimmin kuin ”laki sallii”, mutta en koskaan ole eronnut pahuuttani. Elämä ei
vain ole ollut sellaista kun olen uskonut, eikä eroon koskaan ole vain yksi
syyllinen. Ihan kokemuksesta voin kertoa, että ero ei koskaan ole helppo asia,
eikä mielestäni ole oikein, että sen seurauksena voi joutua vielä kirkon
kiroon. Jotenkin tällainen tunne tuli, kun kuulin, että ortodoksinen pappi ei
halua vihkiä minua tähän nykyiseen ja toivottavasti lopulliseen avioliittoon. No
ok… maistraatissa vihittiin ja meidän molempien tyttäret olivat todistajina. Tuskinpa
avioliittoni sen huonommalla pohjalla on kuin se olisi, jos se olisi saanut
kirkon siunauksen, mutta hetken oli kyllä ulkopuolinen tunne. Aivan kuin
todella olisin ollut kirkon kiroama, vaikka jo vuosia olin palvellut Jumalaa
ehkä paremmin kuin moni ikuisesti avioliitossa sinnitellyt ja kirkossa vihitty.
Olen minä ajatellut, että
jos olisin ollut ortodoksinen pappi, en kyllä olisi käännyttänyt ovelta
vihkimyksen halunnutta paria, mutta…. Kaipa minä kuitenkin olen vähän
kerettiläinen.
Myös politiikassa olen ollut
mukana ja aina kannattanut sitä puoluetta, jonka olen uskonut ajavan niitä
asioita, joita minäkin olen pitänyt oikeina. Ehkä myös sympatiat
karjalaisyntyistä Veikko Vennamoa kohtaan sai minut uskomaan, että SMP oli
isänmaan asialla ja kaikenlaista vääryyttä vastaan. Kun SMP kärsi konkurssin ja
kuoli, oli se minulle melkein kun avioero. Heti seuraavissa vaaleissa en edes
äänestänyt, sillä ei kerta kaikkiaan ollut puoluetta, joka olisi selvinnyt
minun tarkoista kriteereistäni. Sitten tulivat perussuomalaiset. Aluksi olin
kyllä melko passiivinen, mutta kun eräs kansanedustajaehdokas pyysi minua
vaalipäällikökseen, päätin suostua. Aluksi vaikuttikin siltä, että
Perussuomalaiset on juuri se oikea puolue, ja tein työtä taas tämän puolueen
hyväksi. Eläkkeelle jäätyäni ja paikkakuntaa vaihdettuani päätin kuitenkin
luopua puolueaktiivin roolista. Aina ei kuitenkaan käy niin kuin haluaisi. Kansanedustaja
Pirkko Mattila soitti minulle ja pyysi minua elvyttämään Kalajoen
perussuomalaiset ry:n. Sitä roolia en halunnut ottaa, mutta lupasin auttaa.
Ajattelin aluksi, että
perussuomalaisuus oli jotenkin muuttunut, kun täällä ei ihan toimittu niin kuin
olin tottunut tässä puolueessa toimittavan. Havaitsin kyllä, että ihan kaikki
kunnallisvaaliehdokkaatkaan eivät tunteneet puolueen sääntöjä ja levittivät
hyvinkin väärää tietoa.
Ei ollut ihan selkeästi
puolueen agendakaan sama kuin oli ollut SMP:n. Puolueeseen leimautui hyvinkin
natsimielisiä järjestöjä ja muutamat eduskuntaankin valitut kansanedustajat
osoittautuivat selkeästi rasisteiksi, eikä kansan etua ajateltu vähääkään
näissä ”rajat kiinni” -tapahtumissa.
Tällöin minä sitten erosin
puolueesta, sillä en voinut kristittynä ihmisenä hyväksyä rasismia.
Suomalaisena tajusin myös, että saimme nyt ilmaisen avun väestömme kasvuun,
joka oli jo selkeästi alkanut supistumaan siinä määrin, että emme enää voisi
säilyttää edes nykyistä elintasoamme. Vaikka Suomen naiset kuinka hanakasti
olisivat halunneet ryhtyä synnytystalkoisiin, ei apua sitä kautta ollut
saatavissa ennen kuin 20 – 30 vuoden kuluttua. Ehkäpä olisimme jo konkurssissa
sitä ennen, ainakin se olisi huomattavasti kalliimpi tapa kuin tämä valmiiksi
kasvatettujen ja koulutettujen ihmisten kotouttaminen.
Maahanmuuttaneiden kohdalla
näyttää toteutuvan sama kaava kuin tapahtui Karjalan pakolaisten tultua tänne
Kanta-Suomeen.
He toivat työn tullessaan.
Minä en siis ole
takinkääntäjä, vaan kannatan edelleen niitä samoja arvoja, joita kannatin SMP:n
ja perussuomalaisten alkuaikoina. Jotenkin minusta tuntuu, että se on puolue,
joka on kääntänyt takkinsa ja löytänyt arvoja, joita kunnon suomalaisena en voi
kannattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti