Vaikka blogin sanotaan olevan mielipidekirjoitus samoin kun on lehtien kolumnitkin,
niin harvoin minä omia mielipiteitäni näissä ilmaisen, ellei se sitten ole pääteltäessä
aiheen valinnasta. Se, minkä sanoiksi puen, on yleensä pelkkää faktaa, ei siis mielipide.
Mielipide ei siis ole sekään, että Suomi on Euroopan kallein maa - se on vain
tilastollinen tosiasia.
Aina, kun ei ole ihan tarkoin mitattavissa joku asia, julistautuu Suomi joskus
maailman kärkeen kuuluvaksi, tai ainakin Euroopan eturiviin. Useinkaan näissä väitteissä
ei ole mitään perää, mutta ovatpahan pönkkiä heikolle itsetunnollemme.
Nyt julkaisen kuitenkin kaksi tosiasiaa, jotka ovat ehkä vähän ristiriitaisia,
mutta ovat niin selkeitä faktoja, että on siinä kansalla ihmettelemistä.
Suomi on nimittäin Euroopan kallein maa.
Tämä voidaan nimittäin tilastoida aika helposti, kun verrataan ihmisen elämisen
kannalta tärkeimpien asioiden hintoja: asuminen, pukeutuminen, puhtaus ja elintarvikkeet.
Nostakaa nyt päänne pystyyn, sillä näissä asioissa Suomi on on selvästi kaikkien
muiden Euroopan maiden yläpuolella - ainakin jos hinnasta voidaan jotain päätellä.
Yleinen talouskehitys on myös jostakin päin laskettuna Euroopan ykkönen. Tosiasiassa
Suomi on tuon tilaston alapäässä, joten taulukko täytyy nyt kääntää nurinpäin.
Sellaistahan maailmassa sattuu. On täällä moni muukin asia nurinpäin.
Kyllä minä toistenkin blogeja luen, vaikka en yleensä niistä paljon tietoja
haekaan, mutta aina se "sokeakin kana jyvän löytää" ja jokaisella bloggarila
on oma sanomansa. En väitä Jouko Marttilaa sokeaksi kanaksi, vaan pidän häntä jonkinasteisena
ajattelijana ja jopa talousviisaana. Tästäpä syystä säikähdinkin, kun hän blogissaan
esitti kysymyksen: "Romahtaako Suomi kuten Neuvostoliitto?"
No ei ehkä ihan samalla tavoin romahda, mutta romahtaa varmasti. Kai siihen
joku perisuomalainen romahdustapa löytyy, ellei lopultakin tehdä jotain tosi rajuja
ratkaisuja.
Nopeimmin vaikuttavia ratkaisuja olisivat tietysti korkeakoulujen määrän puolittaminen,
opintotuen lakkauttaminen, tuulivoiman tukien lakkauttaminen, ammattiliittojen vallan
vähentäminen ja tietysti tuo kaikkein turhin. Puoluetuen lakkauttaminen... Siitä
ei ratkaisevan suurta apua tule, mutta aika turhauttavaa on katsella torstai-iltapäivän
riitelyä eduskunnassa, ja me vielä kustannamme sen.
Tiedän, tiedän, että tässä on nyt taas pitkä rivi ehdotuksia, joka saa monet
repimään pelihousunsa, mutta kysykää nyt itseltänne, mikä toimisi paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti