Totta kai voidaan sanoa, että vanhat kalkkikset puhuvat ihannoiden vanhoista
hyvistä ajoista, jolloin kaikki oli toisin ja koulumatkatkin kuljettiin jalkaisin,
suksilla tai polkupyörillä. Opiskelijat joutuivat rahoittamaan opiskelunsa opintolainalla
ja opettajat saivat pitää kouluissa kuria ja järjestystä.
Kyllä minusta ainakin tuntuu, että kaikki oli silloin paremmin. Ehkä se vain
tuntuu siltä, koska kaikki auttoivat toisiaan ja talkoissa riitti ihmisiä. Kyllä
tästä summana oli myös se, että ihmiset olivat vähempään tyytyväisiä ja keskimäärin
onnellisempia kuin nyt.
Varsin tehokkaasti tämä nykypolvi on sitten koettanut mitätöidä tuon ajan
tuhahtamalla, että "se on noiden vanhojen horiskojen puhetta." Näinhän
se varmasti on, sillä tämä pääosin 70 – 80-luvulla syntynyt sukupolvi ei voi niistä
ajoista mitään puhua, koska se ei koskaan ole eläyt näitä "vanhoja hyviä aikoja."
Kyllä se jää meidän vanhempien ihmisten velvollisuudeksi kertoa, miten maailma
makasi menneinä aikoina ja että ei se ole leikkaus opetuksesta, jos opintotukia
leikataan. Minun mielestäni hyvin riittäisi, että valtio takaisi opintolainan, jonka
opiskelija aikanaan sitten maksaisi takaisin.
Opintolainalla ja opintotuella ei ole mitään tekemistä opetuksen kanssa, ellei
opetuksena pidetä sitten vastuuntuntoon kasvattamista. Sadat opiskelijat jättävät
vuosittain opintonsa kesken, koska heidän ei ole tarvinnut sijoittaa siihen mitään.
Aina on niitä, jotka sanovat, että ei pelkkä opintotuki riitä opintojen rahoittamiseen
ja että ei sillä pysty elämään.
Taulukko. Neljä maaryhmää opintojen rahoituksen
mukaan. Mukana ne maat, joista tiedot saatavilla.
Ei lukukausimaksuja tai pienet maksut | Lukukausimaksut | |
Ei opintotukea tai tuki vähäistä | Itävalta, Belgia, Ranska, Irlanti, Italia, Portugali, Espanja | Japani, Korea |
Opintotuki | Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Tšekki, Turkki | Australia, Kanada, Alankomaat, Uusi-Seelanti, Yhdysvallat, Britannia |
Lähde: Education at a Glance 2009. OECD.
No joo... kuka pystyy, kuka ei. Opintojeni loppupätkät sain minäkin nauttia
tuota maagisen rahalähteen mannaa ja tulin sillä varsin hyvin toimeen. Tunsin myös
muutamia opiskelutovereitani, joille se myöskin riitti. Yleensä tuo raha riitti
kaikkeen tarpeelliseen, mutta ei riittänyt enää siihen reippaaseen opiskelijaelämään,
jota monet "ikiteekkarit" viettivät.
Näin muuttuu maailma, Eskoseni, mutta ei aina kuitenkaan parempaan suuntaan.
Kun tässä nyt kuitenkin joku kaataa taas laskiämpärinsä luettuaan tämän blogin,
niin samapa se, vaikka heitän lisää vettä kiukaalle.
Suomen talous paranisi kertaheitolla, jos heitettäisiin haaveet massiivisista
sotakaluston hankinnoista, lopetettaisiin välittömästi tuulivoimatuki ja kiellettäisiin
noiden tappiollisten häkkyröiden tuominen ja pystyttäminen tähän maahan. Sitten
kun vielä opintotuki lopetettaisiin kokonaan, niin olisi ihan se ja sama, mitä työmarkkinajärjestöt
vatuloisivat jonkin yhteiskuntasopimuksen raunioilla.
Ja sitten nykyihmisten käytökseen.
Olen erään suuren kansainvälisen yhteisön jäsen. Tässä jossakin viikonvaihteessa
sain olla taas tämän yhteisön kokouksessa. Katselin ympärilläni olevia tovereita
ja mietin, olenko yli- vai alipukeutunut. Olin saman yhteisön kokouksessa ensi kertaa
1976, ja muutos, joka kuluneessa 40 vuodessa on tapahtunut, oli silmiin pistävä.
70-luvulla pukeuduttiin siististi pukuun tai ainakin pikkutakkiin ja ihmiset kättelivät
toisiaan.
Olen usein arvostellut meidän kansalaisten kielenkäyttöä... ja arvostelen
taas. Kun kyseessä oli kokous, jossa olisi luullut ihmisten käyttävän asiallisia
puheenvuoroja jonkin asian puolesta tai vastaan, niin minulla ainakin tuli pää kipeäksi,
kun jouduin kuuntelemaan kaiken maailman sadatuksia ja vihjauksia joidhnkin ihmisten
sukupuolielimiin tai istumalihaksiin juuri silloin, kun lauseessa yleensä käytetään
pilkkua.
Ehkäpä se johtuu juuri olemattomasta opintotuesta, kun en oppinut tietämään,
että puhutussa sanassa pilkut ja pisteet korvataan juuri noilla sanoilla.
Niin... sellaista oli elämä silloin, kun Kekkonen oli presidentti ja hallitusten
piti tehdä vain hyviä päätöksiä, tai muuten presidentti hajotti sen.
Miettikää nyt ihan rauhassa, mistä jälkipolville on syntynyt sellainen käsitys,
että hyvään kielitaitoon kuuluu muutama alatyylin sana ja hyvää pukeutumista ilmentävät
likaiset ja risat farmarihousut.
Pukeutukoon ihmiset vapaa-aikanaan ihan miten tahtovat, tai olkoot kokonaan
pukeutumatta, mutta virallisissa tilaisuuksissa ja juhlissa oli jonkinlainen toisten
ihmisten kunnioittamin paikallaan. Kunnioitusta voidaan ilmentää puheilla ja pukeutumisella.
Samalla siinä voidaan osoittaa kunnioitusta myös tilaisuudelle.
Ehkäpä minun ei tarvitse enää nähdä sitä aikaa, kun tasavaltamme itsenäisyyspäivän
juhliin mennään suoraan navetasta lainkaan vaatteita vaihtamatta, mutta siihen suuntaan
ollaan menossa.
Onhan tässä uudessa käytännössä se hyvä puoli, että ravintoloissa ei portsareiden
enää tarvitse pitää kravattivarastoa ja jakaa solmioita ihmisille, jotka eivät muistaneet
vaihtaa vaatteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti