Liian suuria päätöksiä

Se on poliittinen päätös, tai "siitä pitäisi tehdä poliittinen päätös." En minä politiikkaa pilkkaa, mutta joskus vain tuntuu, että liian suuri vastuu pannaan osaamattomien hartioille. Monessa tapauksessa päätökset ovat yksinkertaisesti liian suuria tehtäväksi niin vähäisellä tietomäärällä.

Olen sitä sukupolvea, joka hyvin muistaa, miten Suomen valtio osti vanhentuneen kuvaputkitehtaan rauniot Suomeen, monien ammattimiesten varoituksista huolimatta. Silloinen pääministeri Kalevi Sorsa saikin arvonimen Valkosorsa, kun osoittautui, että hanke oli todellakin katastrofi.

Sama tilanne on nyt menossa tuulimyllyjen suhteen. Kun muut maat kaikessa hiljaisuudessa, jopa hieman häpeillen, purkavat tuulimyllypäätöksiään, puhaltaa Suomi vain entistä enemmän näihin rattaisiin. Kohta on koko maailman tuulimyllyromut meidän rannoilla vaarantaen ihmisten sekä terveyden että kansantalouden. Kyllä tässä nyt selvästi Valco alkaa taas kärytä!

 

Olen täysin vakuuttunut siitä, että ilman valtion sorkkimista näillä ns. poliittisilla päätöksillä ei Suomessa olisi koskaan ollut mitään Valcoa, eikä nytkään pyörisi yhtään häkkyrää Suomen rannoilla.

Nämä ovat vaikeita päätöksiä ja niistä on paljon enemmän vahinkoa tälle yhteiskunnalle kuin banderollien heiluttamisesta. Kuitenkin tuo suuressa ymmärtämättömyydessä tapahtuva " ei ydinvoimaa" -kylttien kantaminen on se ansio, jolla hyvin monet edustajat ovat luoneet karriäärinsä eduskuntaan. Se ei todellakaan anna riittävää pätevyyttä päättää yhtään mistään.

Tiedän, että minut on leimattu ydinvoiman kannattajaksi ja tuulivoiman vastustajaksi. Onhan tuo tietysti totta, mutta sitä minä ihmettelen, että kaikki eivät ole tätä. Meillä on vuosikymmenien kokemus ydinvoimasta, josta ei ole aiheutunut mitään vahinkoa. Tuulimyllyistä meillä on varsin vähän kokemusta, mutta jo nyt nuo häkkyrät ovat tehneet vahinkoa sekä ihmisille että karjataloudelle.

Sanon jälleen kerran: ikävä, että meillä ei suoriteta omaa tutkimustyötä eikä uskota kansainvälisiä tutkimuksia.

Olen ammatiltani diplomi-insinööri ja olen lähettänyt ministeriölle kirjeen tästä viimeisimmästä hullutuksesta. En tiedä, mitä se asiaan vaikuttaa, mutta kyllä siihen pitäisi hieman vakavammin suhtautua kuin jonkun bensanmyyjän omanedun tavoitteluun. Sanon vielä kerran, että tässä maassa ei ole yhtään laskutaitoista ihmistä, joka voisi tosissaan osoittaa, että näistä myllyistä olisi jotain hyötyä kansantaloudelle.

En ole taloustieteilijä, joten en uskalla mennä kiistelemään niistä perusteista, joilla on päädytty siihen, että katukivetkin tuodaan Kiinasta. Varmaa kuitenkin on, että kyseessä on varsin painava tavara, eikä sen rahtaaminen maailman toiselta puolen aivan halpaa lystiä ole. Onkohan meillä oikeasti työvoimapula, kun ei noita kadunreunuksia saada kerättyä kotimaisesta graniitista? Poimimani tiedon mukaan suomalaista kiveä on kyllä viety rakennusmateriaaliksi sekä Pietariin että Moskovaan. Jotenkin tuntuisi luonnolliselta, että se kelpaisi myös Kalajoen katujen reunuksiin.

Turha meidän on itkeä mistään tempputyöllistämisestä, kun ei oikeatakaan työtä haluta tehdä tai teettää. En ihan varma ole, kummasta on kysymys, mutta jos tuulimyllyjä on pakko rakentaa, niin miksi sitä ei edes tehdä kotimaisin voimin? Olen syvästi tietoinen, että meillä on kaikki se ammattitaito, joka noiden häkkyröiden valmistamiseen tarvitaan. Myöskään kivenhakkaajan ammatti ei varmaankaan ole niin vaikeaa, että ei sitä tällä osattaisi tehdä.

Niin voidaan tietysti sanoa, että meillä ei ole työtä. Eihän sitä ole, kun kaikki hulluimmatkin hankkeet tulevat ulkomailta. Se mikä näyttää halvimmalta, ei aina ole edullisinta.