Kuka tarvitsee kansallisvaltiota?

Poliittisessa retoriikassa puhutaan hyvin paljon kansallisvaltiosta, mutta harvoin kerrotaan niistä mahdollisista hyödyistä, joita tällainen eristetty suoja-alue toisi tullessaan. No ei oikeasti tuokaan, vaikka Hitler aikoinaan koitti puolustella sitä milloin milläkin tavalla.

Kokemukseni täällä Suomessa on osoittanut, että todella ei ole kovin suurta haittaa ihmiskunnalle, vaikka savolaiset aivan vapaasti saavat muuttaa Hämeeseen ja päinvastoin.

Ihmisten vapaalle muuttamiselle ei tulisi asettaa minkäänlaisia rajoituksia, vaikka tietyillä alueilla olisikin oma lainsäädäntönsä.  Syntyperästä riippumatta kaikkien tulisi kuitenkin noudattaa paikallisia lakeja.

Näinhän se menee siis kansallisesti, eikä suuria heimosotia ole syttynyt. Lähes kaikki merkittävät sodat ovatkin syttyneet kansallisvaltioiden välillä, sillä naapuri ei aina jaksa hyväksyä sitä, että tuo toinen naapuri on sattunut syntymään rehevämmälle maalle. Tai ainakin me luulemme niin.

Kyllä meillä Suomessakin on kansallinen joukkio, joka on sitä mieltä, että meidän reheville apajille ei saa tulla ihmisiä muualta, vaikka näillä olisi todellinen hätä, tai muuten vain kokevat elämänsä paremmaksi täällä.  No eivät ehkä sotaa julista, mutta suututtaa se, että joku pitää omana ansionaan sen, että on sattunut syntymään ”paremmalle” puolelle rajaa. Joskus saattaa peräti tuntua siltä, että tuota rajaa pitäisi siirtää.

Kansallisvaltioiden olemassaolo on eräs suurimmista sodan syistä.

Tätä Natsi-Saksan rotuoppia ja kansallisvaltioideaa on toki kannatettu eri puolilla maailmaa, mutta koskaan ei kukaan ole pystynyt kertomaan sen hyötyjä. Parhaiten maailmassa ovat menestyneet valtiot, jotka ovat suhtautuneet löysimmin. Esimerkkinä mainitsen Sveitsin ja Ruotsin.

Ruotsia on myöskin koetettu pitää esimerkkinä mahdollisesti negatiivisista asioista, joita ovat esimerkiksi jengityminen ja tietyt rähinät. On valitettavaa, että sellaista tapahtuu, mutta kun itsekin olen asunut Ruotsissa, niin haluan muistuttaa, että suurin osa Ruotsissa asuvista ulkomaalaisista oli ainakin 60-luvulla kotoisin Suomesta.  Me suomalaiset emme ole erityisen mallikelpoisia, vaikka itse niin koetamme itsellemme uskotella. 

 

Kyllä minunkin mielestäni valtiot saisivat olla valtioita, mutta mitään etniseen alkuperään liittyviä muuttorajoituksia ei saisi olla. Yleensäkin muuttorajoitukset tulisi rajoittaa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.  Esimerkiksi rikosrekisteri tekisi ihmisestä muuttokelvottoman ja henkilön tulisi sitoutua paikalliseen lakiin ja sen noudattamiseen.

Jos siis katsot syntyneesi ”väärään paikkaan”, on sinulla oikeus valita joku muu paikka.

En missään tapauksessa ehdota rajojen poistamista, mutta en myöskään kannata täysin suljettuja rajoja, koska on todennäköistä, että tuollaisesta menettelystä ei hyötyisi kukaan.

Matemaattinen totuus on, että sanonta ”maahanmuuton kustannukset” on täydellistä huuhaata.  Pitkällä tähtäyksellä jokainen maahanmuuttaja on sijoitus, joka ennen muuta tuottaa itse itsensä.  Selkeimmin tätä voidaan verrata esimerkiksi syntyvyyteen.  On melko varmaa, että jokainen maahanmuuttaja on työllistynyt kymmenen vuoden sisällä maahanmuutostaan. Varmuudella voidaan myös todeta, että yksikään syntynyt ei siihen pysty, vaan on suoranainen kulu ensimmäiset 20-vuotta.

Emme me kuitenkaan puhu syntyvyyden kustannuksista.

Pitkällä tähtäyksellä maahanmuutto ei siis ole kustannus, mutta maastamuutto kylläkin.