Sinisiä tarvitaan

Veikko Vennamon perustama SMP edusti aikanaan radikaalia politiikkaan, joka päinvastoin kun yksikään toinen puolue oli sekä kansallismielinen että samalla myös vähemmistöjen etuja ajava puolue.  Se sai puolueen riveihin liittymään ihmisiä, joita ei ehkä politiikka muutoin olisi kiinnostanutkaan, mutta Vennamon radikaalit kommentit herättivät ihmisiä uskomaan, että heilläkin on puolustajansa.

Oli valitettavaa, että reaalitalous ei ollut SMP:n vahvimpia puolia, ja kun puolue lisäksi kasvoi varsin ripeää tahtia, jäi talous taka-alalle, ja puolue ajautui lopulta vararikkoon.  SMP:n jalanjälkien seuraajaksi perustettiin puolue, joka sai nimekseen Perussuomalaiset rp.

Pääsääntöisesti puolueen tarkoituksena oli jatkaa SMP:n viitoittamaa tietä, mutta ehkä jotain sittenkin meni vikaan.  Puolueeseen liittyi väkeä, joka ei välttämättä nähnyt asioita aivan samoin kuin puolueen perustajat ja ”vennamolaiset.”  Sana isänmaallisuus sai joitakin melko arveluttavia piirteitä joidenkin jäseneksi päässeiden piirissä. Jopa natsimielisiä ja rasistisia vivahteita oli havaittavissa joidenkin jäsenten toiminnassa. Joukossa oli myös selkeästi omaa etua tavoittelevia poliitikkoja, joille yhteinen etu ei merkinnyt mitään.  Jo ennen Jyväskylän puoluekokousta oli havaittavissa tähän suuntaan viittaavia merkkejä, mutta silloinen johto ei reagoinut asioihin riittävän nopeasti.

Kun nämä ”toisinajattelijat” sitten onnistuivat valtaamaan kaikki puoluejohdon paikat, menetti puolue välittömästi myös hallituskelpoisuutensa, sillä lähes kaikki puolueet ymmärsivät, mitä Perussuomalaisille oli tapahtunut.  Ellei silloinen ministeriryhmä ja muutamat kansanedustajat olisi osanneet erota puolueesta, olisi maamme hallitus kaatunut. Tämä ei ehkä olisi kovin isänmaallista ollut.

Kaikki ”persuministerit” olivat hoitaneet tehtävänsä erittäin hyvin, joten syntynyt ratkaisu oli sillä hetkellä kansan etu.

”Persuista” eronnut eduskuntaryhmä muodosti suhteellisen pian puolueen, joka nykyisin tunnetaan Sinisinä.  

Siniset ovat poliittinen puolue, joka ajaa niitä hyviksi todettuja ”vennamolaisia” asioita, jotka ehkä vuosien varrella ovat vain jalostuneet.  ”Rötösherrajahti” ei ehkä ole yhtä näkyvää kuin SMP:n aikoihin, mutta sekä rasismi että korruptio ovat asioita, joita puolue vastustaa.

Haluamme ehdottomasti olla Suomen kansan ja maaseudun puolella turvataksemme kaikille hyvän elämän ja tulevaisuuden.

Kyllä puolueen hajoaminen oli ikään kuin siivilä, jossa jyvät erotettiin akanoista.  Minun näkemykseni mukaan ei tässä puolueessa ole juuri nyt yhtään mätäpaisetta, vaikka lähes kaikki ovat entisiä perussuomalaisia.

Pääpaino sanalla entisiä. Kun olen viime aikoina seurannut ”persujen” edesottamuksia esimerkiksi täällä Jyväskylässä, olen vain ihmetellyt, miten olen joskus voinut kuulua tuohon joukkoon.

Luojan kiitos, olen päässyt eroon.

Toivottavasti minua ei näiden ajatusten myötä tapeta tai edes yritetä.

Fasisti en ole, rasistiksi en koskaan halua tulla, joten olen nyt sitten sininen.