Uskonto ja politiikka

Nuo tunteisiin vetoavat sanat eivät juuri koskaan jätä ketään kylmäksi, vaikka hyvin monet ihmiset väittävät, että eivät välitä kummastakaan asiasta. Nämä samat ihmiset ovat kuitenkin valmiita ottamaan kiivaasti kantaa esimerkiksi islaminuskoisten maahanmuuttoon. Usein siinä tulee näkyviin myös poliittinen kanta.

Uskontoa ja politiikkaa yhdistää myös moni muu seikka. Ne ovat kansanliikkeitä, joissa tunne ohittaa tiedon ja järjen. Voimakkaimmillaan tuo usko näkyy ääriliikkeissä. Tiettyihin asioihin yksinkertaisesti jaksetaan uskoa, vaikka kaikki tilastolliset tosiasiat puhuisivat tätä ”uskonnollista” vakaumusta vastaan. Puolueiden ja järjestöjen nimiä muutetaan, kun niillä halutaan peittää yhteys johonkin entiseen ja huonoksi havaittuun, mutta toiminta jatkuu suunnilleen entisellään.

Kirjoituksistani voi ehkä todeta, että olen poliittisesti valveutunut ja tietyn puolueen kannattajakin. En ole kuitenkaan valinnut vahvinta puoluetta, vaan hyvin itseni näköisen puolueen, jonka oletan ajavan koko kansan etua. Pahaa kyllä pelkään, että tämä kansa ei anna siihen tilaisuutta, mutta en voi siitä ottaa vastuuta.

Uskonnollista näkemystäni ei niinkään näissä kirjoituksissa ole näkynyt, mutta voin jälleen kerran kertoa, että myös tässä suhteessa olen valveutunut. Olen kyllä ortodoksi, mutta en väitä olevani selkeästi oikeaoppinen. En ainakaan niin, että väittäisin kaikkien muiden olevan väärässä. Uskon esimerkiksi, että ”Allah on suurin... ” mutta en ole lainkaan varma siitä, onko Muhamed hänen profeettansa. Jos on, niin hyvä niin. Sana ”allah” on arabiaa ja tarkoittaa nimenomaan jumalaa.  Ei meillä ole syytä syrjiä ketään kielen takia.

Tässä maassa on laki uskonnonvapaudesta, jota ainakin minä kunnioitan.  Minun mielestäni siis muslimit ovat tervetulleita tähän maahan samoin kuin muutkin kunnon ihmiset. Se ei tarkoita, että avaisin portteja rikollisille, sillä niitä meillä on omasta takaa jo aivan riittävästi. Uskonto ei kuitenkaan tee kenestäkään rikollista.

Näyttää siltä, että ääripolitiikka johtaa myös rikollisuuteen ja väkivaltaankin. Historia kertoo, että tässä ei ole kovin suurta eroa kummankaan laidan välillä. Kaikkihan me tunnemme nimet Stalin ja Hitler.  Ehkä eivät nykyiset toimenpiteet ole yhtä brutaaleja, mutta varsinkin äärioikeistolaisella laidalla näyttävät tapaukset hyvinkin pahoilta.  Kyllä näitä hitlereitä ja stalineja näyttää riittävän nytkin.

Olipa kyse siis uskonnosta tai politiikasta, fanaattisuus ei ole koskaan hyväksi enempää uskonnossa kuin politiikassakaan.  Oman mielipiteen voi aina ilmaista, mutta kyllä se siihen saisi jäädäkin. Toki olisi hyvä, jos tämän mielipiteen takana olisi edes hieman todellista tietoa.

Kuulisinpa joskus edes seuraavan lauseen: ”En tunne asiaa, mutta uskon näin.” Useimmiten kuulee vain väitteitä, jotka kumpuavat täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella uskosta omaan messiaaseen.