Tuulivoiman puolustajat puolustavat tuulivoimaa
pelkkien unelmiensa varassa, vaivautumatta ottamaan edes selvää totuudesta.
Kohtuullinen joukko ihmisiä myös vastustaa noita myllyjä, ja he nojaavat
tiukasti tutkittuun tietoon. Suomessa ei
asiaa kovin paljon tutkita, mutta tiukkaa tieteellistä tietoa löytyy maailmalta
runsaasti.
Tähän kirjoitukseen minut herätti kauhu-uutinen
Keskisuomalaisessa. Keski-Suomeen suunnitellaan kymmeniä, jopa satoja
tuulimyllyjä. Se oli kauhu-uutinen minulle, sillä tännekö minä pakenin noita
myllyjä Kalajoelta? Kokemuksen ja koulutuksenikin perusteella tiedän myllyjen
terveysvaikutukset, mutta en kuollaksenikaan voinut uskoa, että totuutta ei
haluta edes tietää.
Onhan se totta, että eivät nuo härvelit ole edes
kauniita, mutta ennen kaikkea ne ovat terveydelle ja luonnolle haitaksi, eivät
tuota edes kovin edullista sähköä. Ainut todellinen hyötyjä on tuulivoimayhtiö,
mutta sekin vain siihen asti, kun tuulivoimatukea maksetaan.
Ei vielä tiedetä, kenelle lankeavat sitten
tuulivoimaloiden purkukustannukset, kun se aika koittaa. Ainakin siitä saadaan
lihava riita aikaiseksi maanomistajan, voimayhtiön ja rakentajan välillä.
Myllyjen todellinen käyttöikä on noin 15 vuotta, joten melko pian tuokin
nähdään.
Oman ongelmansa aiheuttavat sitten purkujätteet. Vihreät
olivat aivan oikeassa sanoessaan, että voimaloiden jäteongelmaa ei ole vielä
ratkaistu. Erehtyivät vain sotkemaan tuulivoimalan ja ydinvoimalan jätteet
keskenään. Se on nimenomaan tuulivoimala, joka aiheuttaa tämän jäteongelman.
Kuten sanoin, onni onnettomuudessa on se, että minä
luultavasti pääsen täältä pois ennen noita massiivisia ongelmia, mutta pitäisi
meidän hieman jälkipolviakin ajatella. Ei ole kohtuullista, että jätämme heille
asunkelvottoman maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti