Hyvää vuotta 2020

Vuosi 2019 oli poliittisesti jotenkin kihara ja sai monen hyvänkin ihmisen luopumaan poliittisesta toiminnasta. Säälihän se on, sillä kyllä me näitä yhteisen edun ajajia olisimme tarvinneet, sillä suurin osa nykyisistä puolueista ja poliitikoista tuntuu asettavan oman edun yhteisen edun edelle.  Vilpittömästi toivon, että alkaneesta  vuodesta tulee vuosi, joka painuu historiaan poliittisen heräämisen vuotena.

Jonkinlaista mielipidekyselyä olen ystävieni joukossa suorittanut ,ja melko suoraan monet ovat harkinneet äänestämisen lopettamista. Ei yksinkertaisesti ole löytynyt puoluetta, jota ”kannattaisi” äänestää.  No, henkilökohtaisesti asetan hieman toiveita Sanna Marinin hallitukseen, vaikka Rinteen hallitus ja tuon herran katteettomat lupaukset hieman ryvettivätkin demareiden mainetta. Ehkäpä Sanna Marin ottaa koko kansan huomioon ja pyrkii aidosti ajamaan maamme etua.

Ei minusta ehkä kuitenkaan demarien äänestäjää saada, sillä siihen ei sentään Marininkaan viehättävyys riitä, sillä olen joutunut kokemaan tässä elämässä senkin ajan, jolloin demarien jäsenkirjalla ohitettiin hyvin koulutettuja ja päteviä hakijoita melkein virassa kun virassa.

Timo Soinin perussuomalaiset oli puolue, joka oli aidosti maamme asialla ja pyrki taistelemaan poliittisia virkanimityksiä ja korruptiota vastaan. Muistan, kuinka Veikko Vennamo suoraselkäisesti julisti eduskunnassakin tuota minunkin mielilauseekseni noussutta ”rötösherrat kuriin” -lausetta.  Vennamon SMP oli se pohja, jolle Soini tuon puolueen aikoinaan rakensi.  Minun mielestäni silloin oli helppo nähdä se puolue, joka oikeasti ajatteli tämän maan etua. Rehellisyys, tasa-arvo ja työ olivat ne argumentit, joiden varaan oli helppo rakentaa.

Olin paikalla ”persujen” puoluekokouksessa Jyväskylässä, kun kaikki nuo arvot joutuivat romukoppaan.  Juonittelu ja vallahimo olivat päässeet tähänkin joukkoon pesiytymään, eikä oikeasta isänmaalisuudesta ollut seuraavana päivänä enää jälkeäkään. 

En halua riidellä siitä, oliko puheenjohtajan valinta aidosti demokraattinen vai ei, mutta kuten sanoin, olin itsekin paikalla ja osasin kyllä tehdä omat johtopäätökseni.

Halla-aholaisten aikaisemmasta toiminnasta tekivät myös toiset puolueet johtopäätöksensä, ja ”persuista” tuli kertaheitolla hallituskelvoton. Jos ei mitään olisi tehty, olisi hyvää työtä hallituksessa tehneet perussuomalaisten ministerit joutuneet kärsimään hieman syyttä. Samalla olisi myös kansa joutunut kärsimään.

Sininen tulevaisuus oli se puolue, joka syntyi prosessin seurauksena, ja minun näkemykseni mukaan fiksuimmat ”persut” liittyivät nyt perustettuun puolueeseen. Vahinko, että Suomen kansa ei tätä huomannut, vaan ilmeisesti antoi vanhan nimen edelleen hämätä.  Eihän puolue kuitenkaan enää ollut sama.

Valitettavasti on siis käynyt niin, että Sininen tulevaisuus putosi eduskunnasta ja kuten totesin, moni ystävistäni ei nyt löydä poliittista kotiaan. No minä olen Sininen tasan niin kauan kuin puolue pysyy puoluerekisterissä, sillä eivät aate ja valta ole sama asia.  Ihmettelen kyllä, jos Suomen kansa hylkää oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon asettumalla puolustamaan rasismia, joka tuntuu olevan ”nykypersujen” ainoa asia, johon he pyrkivät vetoamaan.

”Persut” puhuvat mielellään maahanmuuttokriittisyydestä ymmärtämättä lainkaan, mistä on kysymys.  Kriittisyys on hyvien ja huonojen puolien tasapuolista tarkastelua, ja toistaiseksi nuo hyvät puolet ovat selkeästi voitolla. Tämä on todettu kaikissa niissä maissa, joissa maahanmuutto on merkittävässä osassa.