sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Tasa-arvoinen sote

Olen kyllä perin kyllästynyt sanaan tasa-arvo, sillä mielestäni sillä sanalla on jo aivan riittävästi ratsastettu tässä maassa ja sotkettu kaikenlaisia asioita. Se tosiasia tuskin miksikään muuttuu, että ihmiset syntyvät tälle planeetalle hieman erilaisin eväin, ja se kiistatta antaa toisille hieman etumatkaa toisiin nähden.  Se on kovasti henkilökohtainen asia, eikä siihen voi vaikuttaa edes eduskunta. Mitä ihmeellisimpiä hankkeita kuitenkin yritetään peittää tuon sanan taakse.  Tasa-arvoinen työelämä ja tasa-arvoinen avioliitto.  Olenkohan minä vähän tyhmä, kun jotenkin kuvittelen, että jos meillä on jotain lailla säädetty, niin se koskee ihan tasa-arvoisesti kaikkia kansalaisiamme. 

En varmasti ole ainut, joka tätä sote-sotkuakin on ihmeetellyt milloin miltäkin kannalta. Kaipa sitä sen verran on jo hämmennetty, että jotain todella ”tarttis tehdä”. Jos minä olisin Euroopan omistaja, niin sote olisi jo valmis.  Ei tietenkään mitään valinnanvapautta, eikä maakuntamalleja, mutta hyvä ja toimiva terveydenhuoltojärjestelmä kuitenkin. Kun seuraan kokoomuspoliitikkojen taivastelua valinnanvapautensa kanssa, niin todella ihmettelen, että eletäänkö me niin eriarvoisessa yhteiskunnassa, että kokoomuksen kannattajat eivät pääse edes terveyskeksuksiin.  Vastaava ongelma tuntuu olevan myös ”kepulaisilla”, jotka taas vänkäävät jotain maakuntamallia, vaikka meillä on jo olemassa lukuisia sairaanhoitopiirejä. Kunhan tuota järjestelmää olisi hieman kehitetty, niin sieltä ne vahvemmat hartiat olisi löytynyt. Toki meidän terveyskeskusjärjestelmäkin pientä viilausta saattaisi tarvita, mutta minulle se on passanut ihan tuollaisenaankin. Lääkäreitä ehkä tarvitaan lisää, mutta se on lähinnä koulutuskysymys, eikä sote tuo yhtään ylimääräistä lääkäriä.

Saankohan minä nyt ihan syntisen maineen, kun tunnustan, että kannatan kyllä sitä kolmatta hallituspuoluetta, mutta en läheskään kaikessa ole edes sen kanssa samaa mieltä. Nämä loputtomat uudistukset ovat yksi asia, jossa usein joudun törmäyskurssille.  Eivät sinisetkään välttämättä muun hallituksen kanssa ole aina samaa mieltä, mutta kun useammankin ministerin kanssa olen jutellut, niin jotenkin on syntynyt käsitys, että on valittu se pienemmän riesan tie. Turhanpäiväinen änkyröintihän sulki esimerkiksi perussuomalaiset lopullisesti hallituksen ulkopuolelle.

 
Otsikoin tämän kirjoituksen ”Tasa-arvoinen sote”.  Erityisen hyvin tuo tasa-arvoisuus näkyy puolueiden välillä. Vaalikausittain vuoron perään kaikki puolueet yrittävät rustata tuota uudistusta ja toinen puolue istuu oppositiossa haukkumassa sitä. Sitten taas neljän vuoden päästä roolit vaihtuvat ja tämä iäisyysprojekti tuskin valmistuu ennen Olkiluodon voimalaa.

Onneksi minä en ole kokoomuksen kannattaja, joten minulla on täydellinen valinnanvapaus. Voin mennä Kuokkalan terveyskeskukseen milloin vain haluan, tai kun kunto sitä vaatii.

Vanhempana ja kokeneempana annan nyt tuleville kansanedustajille sen neuvon, että lopettakaa ne suuret ja tarpeettomat uudistukset. Pankaa julkinen terveydenhuolto siihen kuntoon, että valitukset vähenevät ja kaikki pääsevät hoitoon.  Täällä Jyväskylässä olen havainnut ainoaksi viaksi sen, että puhelimeen ei kukaan vastaa, joten siitä kannattaisi aloittaa.

Pariin vuoteen en ole yrittänytkään niin toivotonta tekoa, että olisin odottanut yli puolen tunnin, sillä samassa ajassa olen käynyt ihan henkilökohtaisesti varaamassa ajan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti