Mikä meitä uhkaa!

Ihmisellä näyttää olevan luontainen vallanhimo. Ei ehkä kaikilla, mutta riittävän monilla, niin että ihmiset joutuvat elämään pelon ilmapiirissä.  Pelko on eräs vastenmielisimmistä tunteista, joten ”pyrkyrit” ovat keksineet, että pelottelemalla voidaan hallita ihmisiä. Omaa kannatusta voidaan nostaa väittämällä, että minulla ja minun viiteryhmälläni on keinot nujertaa nuo uhat.

Tosiasiassahan kellään ei ole mitään keinoja todellisia vaaroja vastaan, mutta tosiasia on myös se, että uhkiakin on suuresti liioiteltu ja jopa onnistuttu saamaan media mukaan tuohon pelottelukamppanjaan.  Ilmaston muutos on hyvä esimerkki tuosta median mukaan sotkemisesta.

Kun joku tutkijaryhmä saa aikaan tutkimuksen, jonka mukaan voi olla mahdollista, että jokin tietty seikka voi vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen, saa uutinen hyvin pian muodon, jossa sanat ”voi olla mahdollista” jotenkin vain ovat jääneet pois ja yksiselitteisesti todetaan ilmaston muutoksen johtuvan siitä ja siitä asiasta ja vieläpä ehkä vedotaan kyseiseen tutkimukseen, joka on vain pitänyt asiaa mahdollisena. Ei ole epäilystäkään, etteikö ilmastonmuutosta tapahtuisi, niin kuin on aina tapahtunut, mutta edelleen on epävarmae, miten paljon ihminen on voinut siihen vaikuttaa. Luultavaa kuitenkin on, ettei hiilijalanjälkien putsaamisista ole myöskään kovin suuria haittoja, jos tekninen osaaminen ja tieto pysyvät hyppysissä. Täytyy myös ymmärtää kokonaisuuksia.

Sähköautojen ja tuulimyllyjen hyvien puolien hehkuttaminen on hyvä esimerkki kokonaisuuksien ymmärtämättömyydestä, sillä molempien pitkä matka valmiiksi tuotteeksi synnyttää uskomattoman ruman hiilijalanjäljen - minkään tuotteen elinkaari kun ei ala sen myyntihetkestä. 

Mitkä meidän todellisia uhkia sitten ovat?

Suomi on tietysti osa maailmaa, ja meitä uhkaavat samat asiat kuin muutakin maailmaa.  Sodan uhka on kuitenkin varsin vähäinen, vaikka kaikissa maailman ydinasevalloissa näyttää valtaa pitävän hieman häiriintynyt ihminen.  Meillä on myös pitkä raja Venäjän kanssa, joten se on jonkinasteinen turvallisuusuhka. Senkään realisoituminen ei kuitenkaan ole aivan aktuelli.

Jos minulta kysyttäisiin, mitä juuri nyt pidän suurimpana uhkatekijänä Suomelle, niin joutuisin kyllä vastaamaan, että oma sisäpolitiikkamme. Näyttää siltä, että demarit nousee suurimmaksi puolueeksi ja sen siivellä vihervasemmisto kokonaisuudessaan nousee hallitukseen. Voi olla, että Suomen talous ei tätä kestä.

Ehkä ei ilmastonmuutos yleisen käsityksen mukaisena minuakaan huoleta, mutta tuulimyllypakolaisena olen peloissani siitä, että tästä maasta tehdään myllyjen myötä vähän kerrassaan asuinkelvoton maa.  Tuulivoimayhtiöt edesauttavat maaseudun autioitumista ja toisaalta kaupunkien kasvua.  Toistaiseksi kaupungit ovat saaneet pysyä tuon kehityksen ulkopuolella.

Paradoksi on jälleen se, että ainakin entisessä kotikylässäni Kalajoella tätä urbanisoitumiskehitystä kannatti juuri sama puolue, joka haluaisi pitää maaseudun asuttuna. Eihän se tuollaisella pelillä ole mahdollista.  Kalajoen Pitkäsenkylällä taisi meidän talomme olla yksi viimeisimmistä asutuista rakennuksista. 

Neljä meitä lähintä taloa ovat asumattomia, niin kuin nyt meidänkin talomme (kuva yllä). Peltoaukion toisella puolella (kuva alla) törröttää kymmenittäin tuulivoimayhtiöiden ylpeyden aiheita, jota kai minäkin olin joutunut rahoittamaan.

Eivät peijoonin yhtiöt antaneet edes muuttoapua.