Haittapuolueet. Vihreät

Anteeksi nyt, että ihan päivän viiveellä en tätä kirjoitussarjaani päässytkään aloittamaan, sillä jouduin pistäytymään pikimmiten sairaalassa. Nyt kuitenkin istun taas koneen ääressä kovasti toivoa täynnä. Eiköhän tämä tästä!

Pohdin kovasti, missä järjestyksessä alkaisin puolueita käsittelemään ja lopulta tulin siihen tulokseen, että muutan järjestyksen oman mieleni mukaisesti haitallisimmasta vähiten haitalliseen. Tässäkin kategoriassa tuotti erityistä vaikeutta asettaa vihervasemmiston puolueet keskinäiseen järjestykseen.  Syvästi punnittuani hyötyjä ja haittoja tulin siihen tulokseen, että kaikkein pahin on vihreät.  Ei niinkään ajatustensa, vaan osaamattomuutensa vuoksi.  Tilannetta pahentavat tietysti suhteettoman suuret kannatuslukemat, jotka melkein saattaisivat yltää kolkuttelemaan hallituksen portteja.

Alun alkaen vihreät aatteet ovat ihan hyviä ja kannatettavia, mutta kun puolue, vastakkaisista lupauksista huolimatta rekisteröityi poliittiseksi puolueeksi, lopetin vihreiden kannatuksen.  Edelleen olen sitä mieltä, että ne aatteet, jotka todella ovat vihreitä, kuuluvat kaikille ihmisille ilman politiikkaa ja ne pitäisi myös ottaa jokaisen puolueen omaan ohjelmaansa.

Totta on, että ruoho on vihreää ja aidan takana vielä vihreämpää, mutta mikä on saasteetonta ja ilmastoystävällistä, näyttää ylittävän nykyvihreiden käsityskyvyn. Ydinvoimaa vastustamallakin ennätettiin päästä eduskuntaan, ennen kuin totuus alkoi upota sitkeimpienkin ”kaaliin”.  Enää ei niin suunnattomasti vastusteta tätä ”vihreätä” energiantuottotapaa.  Paljon on kuitenkin vielä oppimista.

Vihreiden talouspolitiikasta en viitsi edes keskustella, koska oikeasti sitä ei ole. Kun olen seurannut tuon puolueen talouskommentteja, olen kyllä suorataan kauhistunut. Täytyy vain toivoa, että tämän maan talous ei milloinkaan joutuisi tuon porukan käsiin, sillä silloin voisimme melko pian arvioida kuuluvamme maailman köyhimpien maiden joukkoon.

Vihreät onkin pääosin opiskelijoiden ja nuorten suosikkipuolue tasan siihen asti, kun järki kasvaa ja näkemykset selkeytyvät.  Opiskelua on siis hyödyllistä hehkuttaa niin kauan kuin se puree puolueen kannattajiin, sillä puolueen kannatuksestahan todella on kysymys.  Itsekin olen sitä mieltä, että opiskeluun pitää satsata. Mutta ei nykymallin mukaisesti.  Joka niemehen notkohan saarelmaan ei todellakaan tarvita yliopistoa, mutta ammattikoulutusta tulisi järkeistää ja opiskelupaikkoja lisätä. Nykyisellä systeemillä ei oikeasti saada yhtään ammattimiestä, vaikka alkeet voidaankin opettaa. Ammattimieheksi tullaan aikaa myöden työelämässä.  Toki koulutuksessa on tehty muitakin suuria virheitä, joita ei pystytä paikkaamaan vain rahoitusta lisäämällä.

Jokaisella puolueella on myös hyvät puolensa.  Joskus niiden löytäminen on tavallista vaikeampaa, mutta löytyyhän niitäkin, kun tiukalla seulalla puoluetta katsoo.  Ensimmäiseksi vihreistä on nostettava nykyinen puolueen puheenjohtaja Pekka Haavisto, joka tuntuu osaavan ajatella melko laaja-alaisesti.  Toinen selkeästi positiivinen asia on maahanmuuttomyönteisyys, jonka edut ja inhimillisyyden vihreät näyttävät oivaltaneen.

Vaikka pidänkin puoluetta kokonaisuudessaan haitallisena, en silti väitä sen olevan se Suomelle kaikkein pahin puolue.

Mielestäni vihreät tuovat sopivasti esille näkemyksiä, jotka muilta puolueilta jäävät huomamatta.