Kauhea kansanäänestys

Ihmeellistä kyllä, edes Britannian tilanne ei saa ihmisiä huomaamaan, mitä tapahtuu, kun seurauksista täysin tietämättömien annetaan äänestää ja jopa asioista päättää.  Yhä edelleen on olemassa puolueita, jotka hehkuttavat kansanäänestyksen puolesta, vaikka suurin osa myöntää, että enemmistö kansalaisista ei osaa hahmottaa äänestyksen seurauksia. Ei toki aina eduskuntakaan, mutta siellä istuvat ihmiset ovat kuitenkin lähtökohtaisesti niitä, joita politiikka oikeasti kiinnostaa.  Poikkeuksiakin on, sillä kansansuosiolla ratsastavat hiihtäjät ja laulajat tuskin kovin paljon politiikasta ovat ennen eduskuntaan nousuaan ymmärtäneet, vaikka osa kansasta tuntuu niin uskovan. Jotkut oppivat aikaa myöten, jotkut eivät milloinkaan, jolloin rooliksi jää äänten kerääminen ja napin painaminen.

Vasemmalle "yksinkertainen vastaus mutta väärin", oikealle "monimutkainen vastaus mutta oikein"

Demarien Paavo Lipponen sai edustajan uransa jälkeen jopa työhuoneen eduskuntatalosta, jotta puoluetoverit saisivat käydä kysymässä ”mitä mieltä me nyt ollaan”. 

Äänestysprosentti pitäisi saada nousemaan hinnalla millä hyvänsä, tuntuu myös hyvin yleinen mielipide olevan.  Miksi ihmeess, kysyn minä.  Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi mennä äänestämään asioista, joista eivät lainkaan ole perillä ja ehdokkaita, joista eivät oikeasti tiedä mitään? Aina on olemassa ”hakkaraisia”, jotka ovat töppöilyillään saaneet riittävästi julkisuutta saadakseen hengenheimolaiset äänestämään. Tämä ei kai kuitenkaan ole politiikan tarkoitus edes Suomessa. Kun puoluetoverini Timo Soini oli oppositiossa, oli hänkin kovasti EU-vastainen. Onneksi ”Siperia opetti” ja olemme saaneet nauttia EU:n eduista. En uskalla edes kuvitella, miltä tuntuisi olla EU:n ulkopuolella, kun kaikki kauppakumppanimme ovat EU:ssa.

Miettikääpä niitä, jotka eivät äänestä.  Olenkohan pahasti väärässä, jos epäilen, että kyseessä on joukko niitä ihmisiä, joita ei politiikka kiinnosta pätkääkään. On siis aihetta olettaa, että he eivät myöskään pysty ennakoimaan äänensä seurauksia. Toki yksi ääni ei useinkaan paljon vaikuta, mutta kun nämä äänet kasaantuvat yli puoluerajojen kaiken maailman julkkiksille, saattaa se jo vaarantaa eduskuntamme kyvyn tehdä poliittisesti järkeviä päätöksiä.

Olen kyllä vastustanut puoluekuria, koska se on perustuslain vastainen, mutta tässä tapauksessa se saattaa olla jonkinlainen pelastus. Ei ehkä paras mahdollinen, mutta pelastus kuitenkin.

Julkisten lisäksi ääniharavia ovat usein myös kaiken vastustajat. Toki vastustaminen joskus saattaa osua kohdalleenkin, kuten ”persujen” tuulivoimalinjaus. Vaikka tämä asia osuukin kohdalleen, niin muuten vain vastustetaan kaikkea vastustamisen vuoksi. Vastustaminen tuo aina ääniä. Tämän ovat myös oivaltaneet ydinvoiman vastustajat, eikä näitä ”näennäisvihreitä” ole järkyttänyt edes ne tilastolliset tosiasiat, että ydinvoima on paitsi maailman turvallisin energiantuottotapa, niin myös tapa, jolla ilmastoon tulevat päästöt saadaan tehokkaasti kuriin.

Kyllä vihreys idealogiana on ihan kannatettava, mutta poliittinen vihreys on sitten kaikkea muuta. Minäkin kannata edelleen vihreää ideologiaa, josta syystä kannatan myös ydinvoimaa ja vastustan tuulivoimaa.

Täytyykö tähän sitten lisätä, että minä olenkin ammattimies.

Oikeasti minä en vastusta meidän poliittista järjestelmää, joka ei periaatteessa syrji ketään, mutta en pidä pahana myöskään alhaista äänestysprosenttia. Mitä alhaisempi äänestysprosentti on, sitä valveutuneempi on äänestäjien joukko. 

Kovin viisasta ei ole hakea linja-autolasteittaan dementikkoja änestyspaikoille vain vääristämään lopullista äänestystulosta.

Onhan se ”mummoille” virkistävää, mutta voisihan heitä ulkoiluttaa muutenkin.

Kansanäänestys on se vihonviimeinen toimenpide. Sillä voidaan mitätöidä asiantuntijoiden mielipiteet.