Erilaiset ihmiset

Helposti me täällä Suomessa sorrumme ihmisten erotteluun ihonvärin, kielen ja ulkonäön perusteella. Uskomme varmaan, että he yrittävät syöttää omia tapojaan meille suomalaisille, tai muutoin yrittävät tehdä meistä kaltaisiaan. Pelkäämmekö ehk,ä että joku neekeri maalaa naamamme mustaksi. Ei, eivät he sitä halua tehdä. Eivät ulkomaalaiset halua muuttaa tapojamme ja uskontoamme. Tosiasiassa eivät halua poistaa edes kouluista suvivirttä, vaikka suomalaiset niin luulevatkin. Kuka sitten sanoikaan, että ”jokainen tulee uskollaan autuaaksi”, oli totisesti oikeassa. 

Miksi me suomalaiset sen niin vaikeasti hyväksymme. Erilaisuutta on meillä täällä kotimaassakin. Eivät suomalaiset ole läheskään niin homogeeninen ryhmittymä kuin olemme yrittäneet opiskella. Suomen asutus ei luultavasti ole tullut yhtenä jonona jostakin, vaan muodostunut useista eri puolilta maailmaa siirtyneistä ryhmistä, jotka sitten ovat vähän kerrallaan sulautuneet yhdeksi kansaksi, joka on asettunut eripuolille maata. Lähes ainut alkuperäiseksi uskomamme väestönosa ovat saamelaiset, joiden oikeuksia me tulokkaat olemme sortaneet. Liekö tästä törkeästä sortopolitiikastamme johtuen uskomme että myös uudet tulokkaat pyrkivät samaan. 

Meidän suomalaiset heimommekin ovat keskenään hyvin erilaisia, vaikka kaikki ovat suomalaisia ja ulkonäoltäänkin hyvin samanlaisia. Eron huomaakin erityisesti käyttäytymisessä, asioiden arvostuksessa ja elintavoissa. Vilkkaat itäsuomalaiset ovat luultavasti niiden Volgan rannoilta siirtyneiden ihmisten peruja. Tämä ryhmä muodostuu pääosin nykyisin karjalaisiksi ja savolaisiksi kutsumistamme heimoista. Vaikea arvioida mistä pohjalaiset ovat kotoisin, mutta he poikkeavat selvästi tuosta itäsuomalaisesta ryhmästä. Tämä selittänee sen nihkeän vastaanoton, joka sodanjaloista siirtyneitä karjalaisia täällä kohtasi. Niinpä karjalaisista suurin osa jäikin mahdollisimman lähelle entistä kotiseutuaan, vain muutamien hakeutuessa tänne läntiseen Suomeen. 

Yhteistä karjalaisille ja pohjalaisille on yrittäjähenkisyys sekä kaikkien suomalaisten perusominaisuus kateus. Ei siis kannata perustaa ”Kalajoen kateuspäiviä” niin kuin eräässä seminaarissa ansiokkaasti ehdotettiin. Kyllä kateus on sen verran yhteistä meille suomalaisille, että varmaan siitäkin tulisi joku kateelliseksi. Pohjalainen ja karjalainen kateus on myös yrittäjyyden käyttövoima, mutta erojakin on. Kun pohjalainen perustaa minkitarhan, pui toinen phojalainen nyrkkiään ja puree hammasta. ”Perhaana, perustan vielä isomman turkistarhan”, ja kohta on koko Pohjanmaa turkistarhoja, pienimuotoisia huonekalutehtaita tai mattokutomoja täynnä. Karjalainen sen sijaan vastaavassa tilanteessa toteaa, että ”voi kun tuo naapur’ onnoi keksinyt hyvän keinon rikastuu, kyl miun täytyy keksii joku toine paremp’ tapa.” Ottamatta kantaa siihen, kumpi lie parempi tapa, molemmat ehkäisevät työttömyyttä tehokkaasti. 

Totta on myös se, että varsin suuri osa suomalaisista suuryrityksistä on Karjalasta lähtöisin, mainittakoon esimerkiksi Wärtsilä, Enso ja Kesko, jotka toki ovat kokeneet nimenmuutoksia ja fuusioita, mutta ovat alkuperäisiä karjalan siirtolaisia. Samaan joukkoon voitaneen liittää aina Suomessa toiminut Imatran Voima, josta nimenmuutoshuumassa on tullut Fortum.