Tieteellinen ateismi

Kirjoitan nyt asiasta, josta ei olleenkaan pitäisi kirjoittaa, mutta kirjoitan kuitenkin, koska asun maassa, jossa sanotaan olevan sananvapaus. Sanan täydessä merkityksessä siis sanan vapaus, joka tarkoittaa sitä, että jo toisen sanan lausumisesta joudut tarkkailulistalle. 

Tuo otsikko on siis todella typerä, sillä eihän ateismi voi mitenkään olla tieteellistä. Ateistisen kasvatuksen tavoitteet on, ainakin sosialismissa, määritelty selkeästi kaksijakoisesti. Ensinnäkin pyrkimyksenä on kasvattaa kansalaisista pois ”käsitys uskonnollisista hapatuksista ja harhaluuloista”. Toiseksi heille tulee kasvattaa ateismin vakaumus. Suurin ihme ja paradoksi onkin, miten uskonnot säilyivät sosialismista huolimatta. Se on asia, jota on ihmetelty lähes yhtä paljon kuin atomipommia. Karl Marx opetti aikoinaan, että ”uskonto tulee häviämään siinä määrin kuin itse sosialismi tulee kehittymään jne..” Ei kehittynyt sosialismi, joten ei uskontokaan kuollut edes sosialistisista valtioista.

  Kautta aikojen onkin vapaassa maailmassa ihmetelty, miten sosialistiset valtiot viitsivät tuhlata energiaa taistellessaan sellaista asiaa vastaan, jota ei heidän vakaumuksensa mukaan edes ole olemassa. Hullultahan se vähän kuulostaa, mutta taisi olla hullu ajatus koko pakkovalta. Marxin kaltaisten suurmiesten joukkoon ylennettiin aikoinaan myös tohtori Väyrynen, joka vain muutamia päiviä ennen Neuvostoliiton romahdusta julisti väitöskirjassaan, että meidän suomalaisten tulisi muistaa että ”Neuvostoliitto on suurvalta ja tulee sitä aina olemaan”.

No joo, poliittinen blogihan tämä on, vaikka nuo kaksi poliitikkoa ovatkin harvinaisen paljon väärässä, siteeraan heitä siitä huolimatta. Ero onkin kai siinä, että kirjoitan vain sillä asiantuntemuksella, joka minulla on, ja voin ihan hyvin joskus erehtyä. Sen toki voin ihan reilusti tunnustaa, sillä en kuulu tuohon paljon puhuttuun erehtymättömien lahkoon. Olipa kuka tahansa oikeassa, ei se aina tarkoita sitä, että kaikki ”toisinajattelijat” olisivat väärässä.

Uskon yhdellä lauseella ratkaisseeni koko uskonnon ongelman. Ihmisellä on luontainen taipumus uskoa johonkin, josta luonnollisesti seuraa, että ateismi on ihmiselle jo lähtökohtaisesti vierasta. Näin siis ei todellakaan ole mikään ihme, että lähes kaikissa entisissä kommunistivaltioissa kirkolla on nyt oma vankka jalansijansa. Suomen ortodoksinen kirkko ei koskaan ole ollut Moskovan alainen, vaan sen opit ovat Konstantinopolin Patriarkaatista lähtöisin. Etenkin Suomessa asuville venäläisille ja muillekin itäblokin ihmisille tämä joskus tuottaa hieman vaikeuksia. Oivallettuaan asian hengellisen puolen hekin ovat yleensä hyviä ortodokseja.