Suomenruotsalainen kulttuuri

Otsakkeessa puhun komeasti suomenruotsalaisesta kulttuurista, jolla tietysti tarkoitan asiaa, jota ei oikeasti olekaan. Tosiasiassahan tänne on rantautunut osa ruotsalaista kulttuuria, jota Suomessa asuvat ruotsinkieliset pyrkivät vaalimaan. 

Pääministeri Katainen on liputtanut komeasti pakkoruotsin puolesta, vaikka oikeasti edes hän ei löydä mitään järkevää syytä siihen, miksi Suomi yrittää olla ainut pohjoismaa, joka on julistautunut kaksikieliseksi. Rikkaassa ruotsissa asuu enemmän suomenkielisiä kuin Suomessa ruotsinkielisiä. Ruotsin pääministeri on reilusti ilmoittanut, ettei Ruotsilla ole varaa kaksikielisyyteen, joten suomen kieli on siellä saanut tyytyä virallisen vähemmistökielen asemaan. 

Suomessa ei koskaan ole edes laskettu kaksikielisyyden kustannuksia, mutta voin tässä ihan julkisesti ilmoittaa että kyseessä on summa, joka pitkällä tähtäyksellä ylittää reilusti Kreikan avustuspaketin Suomen osuuden. Yksikielisen Suomen julistaminen yksikieliseksi on eduskunnan käsissä, eikä sitä RKP voisi yksin estää. Tuskinpa Katainenkaan ihan oikeasti kannattaa pakkoruotsia, vaikka eräässä puheessaan hänkin on maininnut suomenruotsalaisen kulttuurin kuolevan, jos ruotsin kieli kuolee. Kuten jo kerroin, sellaista kulttuuria ei ole olemassakaan, mutta mitä sitten jos olisikin. Kuka sitä kuoleman jälkeen jäisi kaipaamaan, en minä ainakaa,n ja tuskin Katainenkaan. 

Emmehän me ole huolissamme edes aidosti kotimaisen kulttuurimme katoamisesta. Kuka kantaa huolta siitä, että karjalainen tai saamelainen kulttuuri katoa, puhumattakaan värikkäästä mustalaiskulttuuristamme! Se nyt on vaan niin, vähemmistöjen on vaalittava omaa kulttuuriaan. Se mikä on lainattu naapurimaasta, voidaan lainata sieltä edelleenkin, ihan milloin vain tahdomme. Se ei ole meidän kulttuuria, eikä sen vaaliminen suomenkielisen enemmistön tehtävä. 

Tähän suomenkielisen luentoni loppuosaan sitten poliittinen osuus. Eikö vain ole niin, että ruotsin kielen puolustajilla on jotenkin oma lehmä ojassa. Kun Suomessa on tämä epädemokraattinen käytäntö enemmistöhallituksesta, niin RKP:tä tarvitaan. Jotta kaikkia aatteita kannattava enemmistöhallitus saataisiin kokoon, kelpaa selkärangaton RKP aina hallitukseen, kunhan luvataan, että ruotsin kielen asemaan ei puututa. Tosiasiassa täysin ymmärtämättömät poliitikot pitävät tätä varsin pienenä pahana, kunhan ei kansalle kerrota, mitä se oikeasti maksaa. Ja kertomatta voidaan jättää pelkästään sillä verukkeella, että sitä ei ole koskaan edes laskettu. Ei siis uskalleta laskea. 

Sorry vaan herrat ruotsinkieliset RKP:n ministerit. Minä aion sen nyt kaiken uhallakin laskea, ja voi olla, että otan laskelmissani mukaan myös ne mokaukset, joita RKP:n ministerit ovat virkatoimissaan tehneet. Kukapa niitä mokauksiksi myöntää, mutta tulen todistamaan asian. Siihen menee tosin vuosi tai kaksi, mutta ainakin uusi hallitus tulee saamaan mustaa valkoisella. Pääsääntö on, että säästöjen toimeenpanokustannukset eivät saa ylittää suunniteltujen säästöjen suuruutta. Näinhän tulee käymään esimerkiksi lentosotakoulun siirtyessä Kauhavalta Jyväskylään. Siitä vaan herra ministeri.