sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Peru(u)ssuomalaiset

Perussuomalaisten kannatus on kasvanut uussuomalaisten keskuudessa lähes kaikkialla Suomessa. Eräs ulkomaalaislähtöinen, ehkä tuleva kunnan valtuutettu, sanoikin osuvasti että… ehkä he voisivat nimittää itseään per-uussuomaalisiksi.

Kiitos median, joka on leimannut perussuomalaiset maahanmuuttovastaiseksi, joidenkin yksityisten ihmisten mielipiteiden perusteella. Yksityisiä mielipiteitä mahtuu jokaiseen puolueeseen ja jokaisesta asiasta. Ehkä tuo, kaiken pahan alku ja juuri... media, on jossakin määrin onnistunut lisäämään perussuomalaisten joukkoon näitä maahanmuuttovastaisiakin ihmisiä, jotka ovat erheellisesti luulleet löytävänsä henkisen kodin tästä puolueesta. Havaittuaan, ettei näin ollutkaan, he ovat sitten hieman turhautuneena antaneet lausuntoja, tai kirjoittaneet blogeja, joista voidaan vetää melkeinpä millaisia johtopäätöksiä tahansa.

Kauhulla ajattelen, millaisia juttuja olisikaan revitty, jos joku perussuomalaisista olisi sortunut samanlaisiin ”oikeisiin rikosiin,” joista lähes kaikkien vanhojen valtapuolueiden jäseniä on syytetty. Paremman puutteessa on siis pitänyt nostaa syytteitä vain henkilökohtaisten mielipiteiden esittämisestä, joka itse asiassa on perustuslaillinen oikeus. Totta on, että ei se aina ole fiksua ja joskus saattaa käydä jopa niin, että lukijan huumorintaju ei riitä peitellyn vitsin ymmärtämiseen. Aina ei vain voi lisätä juttuihin tätä yleishokemaa… ”vitsi, vitsi”.

Kun nyt perustuslaista tuli puhe, niin pakko on muistuttaa, että esimerkiksi kuntien pakkoliitokset ovat perustuslain vastaisia. Silti on aihetta pelätä, että niitä pannaan toimeen, sillä hyvä hallituksemme ei juurikaan ole tästä laista perustanut. Täysin on hallitus unohtanut senkin, että samainen laki sanoo vallan kuuluvan kansalle. Mitä tämä oikeasti tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestäminen on vähintäänkin kyseenalaista. Jos kerran ylimmältä päättäjältä jotain kysytään, on tämä mielipide sama kuin päätös.

Vähintään kyseenalainen on myös kaikkien vanhojen puolueiden toteuttama puoluekuri. Se saa paitsi edustajat toimimaan vakaumuksensa vastaisesti, niin myös usein pettämään antamansa vaalilupaukset. Pahinta tietysti on, että he eivät toteuta tuota vakuutustaan, jonka mukaan he pyrkivät toimimaan omantuntonsa ja parhaan ymmärryksensä mukaan. Puoluejohdon ymmärryksestä ei tässäkään ”valassa” mitään puhuta.

Puoluekuri on se keino, jolla valta siirretään kansan valitsemalta eduskunnalta hallitukselle, jolla perustuslain mukaista valtaa ei ole.

Kaikkea ne ”rötösherrat” keksivätkin ihan vaan oman valtansa pönkittämiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti