Mediapeliä

On se vähintään kolmas valtiomahti tämä media. Sanon, että vähintään kolmas, kun en oikein tiedä olisiko mitään mahtia, jolla olisi enemmän merkitystä kuin tällä medialla. Suomalainen lehdistö on keskimäärin hyvin rehellistä, niinpä onkin erittäin harvinaista, että se saataisiin kiinni suoranaisesta valheesta, ellei sellaiseksi katsota esimerkiksi sanontaa ”sitoutumaton”. No onneksi siinäkään ei käytetä sanaa ”puolueeton”. Lehti voi pitää itseään sitoutumattomana, jos se ei saa julkisesti tukea esimerkiksi joltakin poliittiselta puolueelta. Puolueettomaksi se ei silti muutu yksipuolisella sitoutumattomaksi julistautumisella. Ei varsinkaan silloin, kun henkilökunta pysyy tarkalleen samana kuin se on ollut ennen tätä hurskasta julistusta.

Suomalaisten perusominaisuus on puolueisiin blokkiutuminen. Yritykset jakautuvat lähes automaattisesti vähintään kahteen leiriin... työnantajiin ja työntekijöihin, vaikka tosiasiassa useimpien yritysten työnantajat ovat kokonaan yrityksen ulkopuolella. Niitä vain kutsutaan asiakkaiksi, joiden tilauksia ja toiveita yritys pyrkii toteuttamaan. Jo puhutaan jostakin PK-sektorin yrityksestä, niin tosiasiassa koko yritys on samalla puolella, vaikkakin tehtävät ovat erilaisia. Ei tätä kuitenkaan kukaan usko, niin kauan kun media niputtaa kaikki yritykset samaan kasaan riippumatta niiden koosta ja omistussuhteista.

Kun keskiverto pienyritys ei koko liikevaihdoltaan yllä samaan euromäärään kuin jonkun miljoonatappioita tuottavan valtio-omisteisen yrityksen pelkät optiot, niin tätä on pidettävä vähintäänkin törkeänä rinnastuksena. Vaikeaa on myöskin henkilökunnan sitä mieltää silloin, kun jonkun johtajan palkka on monisatakertainen verrattuna henkilökunnan keskiansioihin.

siitä myöskään mihinkään päästä, että myös poliittisia puolueita media kohtelee hyvin epäarvoisesti. Sen verran perussuomalainen oikeasti olen, että mieleni pahoitan siitä, että pienimmistäkin ”vitseistä” saatetaan tehdä suuria uutistapahtumia, aivan kuin valtakunnassa ei muuta kirjoitettavaa olisikaan. Vastuuntuntoisen kansalaisenhan pitäisi tietysti olla siitä vain iloinen, että poliitikkojen suurin ”rikos” näyttäisi olevan oman mielipiteen kirjoittaminen blogiinsa. Siltähän se oikeasti näyttää, sillä jos nyt Ilkka Kanervaa ei oteta lukuun, niin muista asioistahan ei kansanedustajille ole rangaistuksia tuomittu. Kun Suomessa vielä toistaiseksi on mielipiteen vapaus, niin nämäkin rangaistukset on annettu sitten milloin milläkin nimikkeellä. Toki en tuomioistuimia juuri nyt ala arvostelemaan, vaikka syytä ehkä olisikin, mutta mediapeliähän tämä selvästi on. Kyllä totisesti nämä luottomiehemme ovat syyllistyneet paljonkin pahempiin rikkeisiin.

Kun James Hirvisaaren avustaja kirjoitti blogiinsa , kieltämättä mauttoman vitsin, jostain ulkomaalaisten hihamerkistä; sai se mediassa lähes yhtä suuren huomion kuin Ilkka Kanervan lahjusrikos, josta hänet tuomittiin. James Hirvisaari sai sen sijaan tästä avustajansa törttöilystä huomattavasti suuremman rangaistuksen puolueeltaan kuin Ilkka Kanerva omaltaan. Onkohan niin, että Kokoomus on aina pitänyt pientä ”voitelua” enemmän maan tapan, kuin rikoksena. Salaisesta lähteestäni olen saanut tietää, että myös asiakirjojen väärennöstä pidetään joissakin poliittisissa piireissä niin hyväksyttävänä, että voidaan olettaa, ettei sellaista ole edes tapahtunut, jos syyttäjä on tehnyt päätöksen syyttämättäjättämisestä. Kyllä minä röyhkeästi uskallan luulla, että jonkinasteisesta kieroilusta tässä kuitenkin on kysymys, jos nämä kansan kannalta tärkeämmät asiat jätetään joidenkin mielipiteen ilmaisujen varjoon.

Totta on, että ovathan perussuomalaiset toki provosoivalla käytöksellä joskus aiheuttaneet pahaa verta, mutta kuitenkin. Ehkäpä tässä olisi riittänyt alkolukon asentaminen joidenkin blokeihin. Ei se miksikään muuta sitä puolueen politiikkaa, jossa hyvää on ainakin sen ennakoitavuus, sillä se lienee ainoa puolue, joka on toistaiseksi pitänyt vaalilupauksensa.