Jotenkin tuntuu, että maailman kirjat ovat nyt sekaisin ja ennen kovasti arvostamani instituutiot ovat ottaneet tehtäväkseen tuhota kulttuurimme. Näinhän on tapahtunut muutamien vuosisatojen ja vuosituhansien välein, mutta nyt luulin teknisen kehityksen nousseen jo sille tasolle, että enää ei tarvitsisi näin käydä.
Olen syvästi tietoinen
siitä, että en yksin voi tätä maailmaa pelastaa, sillä vastassani on tuhansia
ja taas tuhansia toisinajattelijoita. Jotenkin on kuitenkin ruvennut tuntumaan
siltä, että jos kukaan ei tee mitään, niin ainakin meidän maamme tuho on väistämättä
edessä, eikä monia vuosijuhlia enää tarvitse viettää.
Joo joo, en minä hulluksi
ole tullut, se vaan näyttää siltä, kun taistelen tuulimyllyjä vastaan ja vielä
aivan kirkkain silmin väitän, että Kalajoen häkkyrät tekivät minut sairaaksi. Vihreä
liike on politisoitunut järjestö ja politisoiduttuaan se on unohtanut alkuperäisen
ajatuksensa, jossa kantavana voimana oli luonnon, eläinkunnan ja maapallon
pelastaminen. Kuinkas sitten kävikään?
Kaikille vähänkin tekniikkaa
tunteville on ajat sitten tullut selväksi, että energia ja sen tuottaminen on
ilmakehämme eniten saastuttava asia. On täysin selvää, että mitään ilmaston
päästörajoituksia ei saada toteutettua ilman energiantuotannon
järkevöittämistä. Ainut tällä hetkellä käytössä oleva keino on ydinvoima, mutta
juuri tätähän vihreät vastustavat. Omituista on myös, että vihreät suosivat
tuulivoimaa, vaikka koko tieteellinen maailma tietää, että kyseessä on
pelkästään näennäisvoima, joka tarvitsee aina rinnalleen suunnilleen saman
määrän ”oikeaa” energiaa, jotta tasainen sähkönsaanti voitaisiin turvata.
En halua tässä blogissani
ainakaan tällä erää puuttua paljonkaan ydinvoimaan, mutta sähkövoima- ja
voimalaitostekniikan opiskelun jälkeen opiskelin teknillisessä korkeakoulussa
materiaalitekniikkaa. Kaikkihan me tiedämme, että materiaalit koostuvat
atomeista ja atomeilla on ydin. Ydinvoimatekniikka perustuu tämän ytimen
manipulointiin. Ydin on siis muillakin atomeilla kun vain uraanilla, ja jos
hyödyttömän tuulivoiman sijaan keskityttäisiin ydinvoiman kehittämiseen, uskon
että varsin pian löydettäisiin moniakin ”polttoaineita” ydinvoimalaitoksille. Kiinassa
lähitulevaisuudessa käynnistettävä suolareaktori on pitkä askel tähän suuntaan.
Kiinan ilmansaasteet ovat jo
sitä luokkaa, että oli pakko kieltää tuulivoimalat ja satsata puhtaaseen
energiaan.
Tuulivoiman suosiminen ei
siis olekaan askel maapallon pelastamiseksi, vaan se on askel ihan toiseen
suuntaan. Niissä maissa, joissa ei ole ydinvoimaa eikä vesivoimaa riittävästi,
ovat tuulimyllyt lisänneet ilman saasteita juuri tuon ”pakollisen” säätövoiman
takia. Tämä on fakta, ei mikään utopistinen laskelma, joita tuulivoimayhtiöt
esittävät.
Olen S-ryhmän jasen, mutta
koska tuo osuustoiminnallinen ryhmittymä on osoittautunut tuulivoiman tukijaksi
ja jopa omistajaksikin, olen päättänyt erota jäsenyydestä. En näe mitään syytä
tukea järjestelmää, joka aiheuttaa toiminnallaan pelkkää vahinkoa. Toivoisin,
että muutkin tuulimyllyjen vastustajat tekisivät samoin, sillä tuskinpa minun
yksittäinen protestini mihinkään vaikuttaa.
Tilannetta hyvin kuvaava on
graafikko Erik Bruunin S-ryhmälle suunnittelema juliste, johon hän on
onnistunut vangitsemaan murskatun linnun siiven. Tottahan on, että maailmassa
on tuhansia lintuja murskautunut noidin vaarallisiin häkkyröihin. Entisen kotiseutuni
Kalajoen myllyihinkin todistettavasti ainakin kaksi uhanalaista merikotkaa,
eivätkä nuo myllyt ole vielä kauaa pyörineet, joten lisää tuhoa on
odotettavissa silläkin taholla.
S-ryhmän houkutteleva tarjous broilerihyllyn reunaan :
VastaaPoistaTuulivoimalla teurastettua telkkää,
Räjähtänyttä ripsisiippaa,
Kaulastaan katkottua kurkea,
Jalatonta joutsenta,
Mureaksi myöhennettyä merikotkaa,
Pikapakastettua piekanaa,
Pehmeää pöllöä tai
Aurinkokuivattua Amerikan Eaglea.