Oma lehmä ojassa

Ihmiset eivät ole yleensä kovin tyhmiä. Tyhmimpiä ovat juuri ne ihmiset, jotka kuvittelevat toisten ihmisten olevan tyhmiä, mutta eivät millään ymmärrä, miksi heidän ”hyviä” saavutuksiaan ei arvosteta eikä osoiteta niille ”kuuluvaa” kunnioitusta.

Kyllä asia pääsääntöisesti on niin, että sitä arvostusta ja kunnioitusta annetaankin, mutta vain todellisten ansioiden mukaan. Meillä kaikilla on taipumusta ehdollistaa asioita. Emme esimerkiksi kehu ihmisiä, jotka itse huolehtivat itsensä kehumisesta. Tosiasiassa se tympii meitä, joten koetamme unohtaa koko ihmisen, ja tässä tahtovat unohtua myös ne asiat, jotka toisissa olosuhteissa olisivat kiitoksen arvoisia.  Politiikassa näitä politiikan aallonharjalla ratsastajia on aika paljon, ja jotkut heistä pääsevät jopa jonkinlaiseen asemaan. He pääsevät jonkinlaiseen asemaan siksi, että pitävät sopivasti mekkalaa itsestään ja onnistuvat omimaan toistenkin ansiot itselleen.  Kaikkihan me tunnemme poliitikoita, jotka julistavat joitakin tekoja oman puolueensa saavutuksiksi ja jos mahdollista, antavat ymmärtää, että juuri nimenomaan he henkilökohtaisesti ovat olleet avainasemassa tässä asiassa. Totuuden kanssa näillä asioilla on hyvin vähän tekemistä.

On toinenkin tapa päästä poliittisesti pinnalle. Tällekään menetelmälle en ole onnistunut löytämään oikein sopivaa kansanomaista nimitystä. Se on kaiken moittiminen ja toisten haukkuminen. Vastustetaan vastustamisen itsensä vuoksi, vaikka tosiasiassa asia ei kiinnosta meitä vähääkään. Yksinkertaisesti on ajateltu asian kiinnostavan suurehkoa joukkoa kansalaisia, joten kannattaa olla asiassa mukana ja esitellä niitä mielipiteitä, joita uskoo suuren yleisön suosivan. Rehellisesti voin sanoa, että esimerkiksi Kalajoen kouluverkkoasia kiinnostaa minua juuri sen verran, että jos äkkiä kysytään, olenko puolesta vai vastaan, joutuisin sanomaan, että en tiedä, kun ei minulla ole kouluikäisiä lapsiakaan.  Mahdollisessa äänestyksessä äänestäisin varmasti koulujen säilyttämisen puolesta, sillä en usko näihin säästöunelmiin, jotka harvoin perustuvat todellisiin asiantuntijoiden laskelmiin. Kuten usein olen tuonut esille, olen periaatteessa myös sitä mieltä, että koulu on kylän sydän ja sen lakkauttamisesta alkaa kylän kuolema. Jos minulla olisi kouluikäisiä lapsia, olisin asiassa mukana liput liehuen.

Silloin kyllä touhuaisin ja osoittaisin mieltä asian puolesta.

Oma lehmä ojassa voi olla siis kahdella tavalla. Joko asiasta sinänsä on sinulle hyötyä, kuten esimerkiksi omien lasten koulunkäynti. Tai sitten yksinkertaisesti asian vastustamisella tai kannattamisella saadaan poliittista lisäansiota. Sitten voidaan sanoa, että sain sen asian ajettua läpi, olkoonkin, että minun mielipiteeni saattoi vaikuttaa asiaan juuri päinvastoin, eikä sillä parhaassakaan tapauksessa ollut mitään merkitystä.

Sellaista se elämä on. Onneksi minun poliittinen toimintani tätä nykyä ei kohdistu minkäänasteisiin pyrkyihin minkäänlaisiin elimiin, joten saan olla asioista tasan mitä mieltä tykkään. Minkään rotuinen lehmä ei makaa siis missään ojassa, mutta mielipiteitähän minulla kyllä on.