Rikollinen mielemme

Tilastokeskushan se on vissiin se kaiken pahan alku ja juuri, sillä se julkaisee silloin tällöin tilastoja, jotka eivät oikein imartele meitä suomalaisia. Liekö meillä tavallista rikollisempi mieli, sillä tilastot kertovat nytkin melko karua kieltä. Suomessa syntyneet ulkomaalaiset joutuvat muita harvemmin epäiltyjen listalle. Ero Suomessa syntyneisiin suomalaisiin ei tosin ole kovin suuri, mutta se on selvästi suuntaa antava. Tiedetään, että myös viranomaisissa on aika paljon rasistista ainesta mukana, joten oletettavaa on, että todellinen ero rikosten suorittamisessa on suurempi. Suomessa syntyneiden ulkomaalaisten puolesta puhuu myös se, että viime vuosi, jolta tilasto on, oli tässä suhteessa keskimääräistä pahempi. Tästä voidaan vetää vain se johtopäätös, että pysyvästi Suomeen muuttavat ulkomaalaiset eivät ole mitenkään keskiverto suomalaista pahempia.

On toki havaittava selkeä ero suomalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten välillä. Suomaistaustaisia on epäilty rikoksista 1.8% jokaista 1000 ihmistä kohden, kun vastaava luku ulkomaalaistaustaisista on 3,4%. Nämä ovat niitä lukuja, joita maahanmuuttovastaiset usein käyttävät argumentteinaan maahanmuuttoa vastustaessaan. Kyse onkin ehkä tietämättömyydestä tai tahallisesta ymmärryksen puutteesta. On nimittäin niin, että tuohon lukuun sisällytetään kaikki nekin rikokset, joita suorittavat nimenomaan rikollisissa tarkoituksissa maahan tulleet ulkomaalaiset, joiden tuloa rajojen yli tuskin kukaan hyväksyy. Silloin onkin kyse lähinnä Virosta ja Venäjältä tulleista tilapäisistä olijoista, jotka eivät ole todellisia maahanmuuttajia. Pahan tilastovääristymän he kuitenkin saavat aikaan, ja siitä kärsivät rehelliset ulkomaalaiset.

Huomattavasti pahempia lukuja saadaan, kun aletaan katselella tilastoja suomalaistaustaisista ulkomailla. Ulkomailla syntyneistä suomalaistaustaisista syyllistyy rikoksiin, tai joutuu siitä epäillyksi noin 40 henkeä tuhatta asukasta kohden. Tämä on yli kaksinkertainen määrä verrattuna Suomessa asuviin ”mamuihin”.

Oikeasti meidän pitäisi miettiä, mitä me vastustamme.

Vaikka totta onkin, että leikin mielelläni tämäntapaisilla tilastoilla samalla kun luen tietokirjallisuutta, mukana on myös hieman kokemusta. Olen nimittäin asunut joskus ulkomailla minäkin, ja täytyy sanoa, että häpesin joskus maanmiesteni puolesta. Asuin kaupungissa, jossa oli ehkä 500 suomalaista, 300 kreikkalaista ja saman verran ”juksuja” sekä muutama muualta tullut. Suomalaiset komeilivat yleensä komeasti rikostilastojen kärkipaikoilla, vaikka kantaruotsalaisiakin kaupungissa oli parikymmentä tuhatta. Suomalaiset kerskailivat sillä, että eivät jääneet edes kiinni kaikista rikoksistaan. Monet eivät ”kärynneet” siksi, että onnistuivat pakenemaan Suomeen ennen varsinaisen rikostutkinnan aloittamista. Aivan harvinaista ei myöskään ollut, että pienemmistä rikoksista ruotsalaiset eivät tehneet edes ilmoitusta ja kaupatkin nielivät osamaksutappionsa. Tästä kiitos rehellisille suomalaisille, joita kuitenkin oli suurin osa.

Mitä nyt oikeasti haluan sanoa? Olisiko niin, että maastamuuttajia pitäisi valvoa vähintään yhtä tarkasti kuin maahanmuuttajia? Tämä vain ihan siksi, että ei syntyisi sellaista väärää käsitystä, että ”mamut” tuovat rikollisuuden tullessaan. Pääsääntöisesti eivät tuo… kyllä he ovat vähintään yhtä rehellisiä kuin me suomalaisetkin.