Uppsalan opetukset

Ei aina tarvitse kaikkea itse harrastaa voidakseen olla innostunut jostakin asiasta. Ei hevosurheilukaan vaadi sitä, että olet hevonen. Raveissa voi käydä ihan muuten vain, vaikka seuraamassa hevosten juoksua. Komeita juhlallisia hevosia, jotka onnistuvat antamaan katsojille sen kuvan, että todella kilpailevat keskenään.

Yllättäen olen huomannut minäkin, että olen ruvennut fanittamaan kuorolaulua. Aluksi olin vain innostunut matkustamisesta ja jonkinasteisesta historian tutkimuksesta, johon oivallisen tilaisuuden tarjosi kuoron mukana matkustaminen. Kuoro oli ihan sattumalta Kalajokilaakson rovastikunnan kuoro, joka esitti hengellistä musiikkia ja teki sen tosi mahtavasti. Ensimmäisen kerran olin kuoron mukana Pietarissa Inkerin kirkon tilaisuuksissa, mutta silloin olin vielä sen verran pöpperössä sairaalareissuni jälkeen, että blogini lukijat saivat olla rauhassa yksityiskohtaiselta Pietarin kuvaukselta. Silloin en tosin vielä löytänyt sitä yhteyttä, mikä saattaa ulkomaan matkalla ja poliittisella blogilla olla. Avainsana on nimenomaan tuo matka.

Kuten kerron, olin rovastikunnan kuoron mukana, vaikka en osaa vähääkään laulaa - ja porukka lauloi hieman joka käänteessä. Ajattelin aluksi, että ruotsinkielen taitoisena minusta olisi kenties muuta hyötyä, muta eipä ollut. Olimme suomalaisten seurakuntien vieraana Uppsalassa ja Tukholmassa, joten kielitaitoa ei oikeastaan tarvittu koko reissulla. Jos olisi tarvittu, olisin tuskin ollut ainut ruotsinkielentaitoinen tuossa joukossa. Tosiasiassa moni taisi hallita kielen minua paremmin, mutta siitä ei koskaan riidelty, mitä nyt korkeintaan leikkimielisesti kinasteltiin jostakin sanonnasta.  Se minkä minuun tekikin erittäin suuren vaikutuksen, oli joukon yhtenäisyys ja lämminhenkisyys. Erimielisyyksiä ei yksinkertaisesti ollut. Kaikki olivat yhtä suurta perhettä. Minä mukaan luettuna. Tunsin todella olevani yksi joukosta, vaikka minusta ei ollut mitään hyötyä koko porukalle. Luulin olevani pelkkä rasite omine asioineni ja omine mielenkiinnon kohteineni.

Kaikkiaan yli 70-henkeä, ja luulen että joukossa ei ollut ketään, joka ei pitänyt minua tervetulleena matkalle. Aion olla riesan vastaisuudessakin. Hengellisiä lauluja laulettiin. Tai siis ne lauloivat jotka osasivat, mutta uskonnosta ei juurikaan puhuttu. Ihan tavallisia ihmisiä, joiden joukkoon minunkin, toisuskoisen, oli helppo sopeutua omine kerettiläisine mielipiteineni.

Kauhunsekaisin tuntein ajattelin oma poliittista viiteryhmääni, jossa kymmenen henkeä on jo sellainen ryhmittymä, että siinä on vähintään kolme erilaista blokkia, jotka riitelevät siitä, kuka on poliittisesti oikeassa ja kuka väärässä. Pahiten kieroutunut porukka keksii kaikenlaisia tarinoita puolueen ns. oikeaoppisesta siivestä. Ja puolueen ohjelmaa ei tunne kukaan. Tosiasiassa minulla ei tällaisia kokemuksia ole aikaisemmin ollut, mutta jotain uutta olen Kalajoellakin oppinut. Ehkä puolueen linjasta ei aikaisemmin ole ollut erimielisyyksiä, joten olen luullut ilman muuta olevani oikeassa. Tosiasiassa uskon edelleenkin siihen, että riitelemällä ja ihmisiä karsinoimalla ei mikään puolue voi menestyä. Vaikka tunnen suurta kunnioitusta noiden ihmisten kristillistä vakaumusta kotaan ja arvostan myös tätä loistavaa yhteishenkeä, pelkään että aatteen politisoiminen rikkoisi harmonian. Oma kristillinen näkemykseni poikkeaa monen muun näkemyksestä ja olen mukana myös politiikassa. Esimerkiksi Kristillistä liittoa en pidä oikeasti poliittisena puolueena. Se on yhden asian liike, jossa kristillisyyden avulla houkutellaan mukaan tavalla tai toisella tämän vakaumuksen omaavia ihmisiä.  Minun mielestäni kristillisyys ei ole yhdenkään poliittisen puolueen omaisuutta, vaan kuuluu kaikille puolueille.

Luulenpa, että reissulla oli muitakin tavalla tai toisella poliittisesti leimautuneita, mutta näistä asioista ei kertaakaan puhuttu.

Ruotsin matka alkoi perjantaina 04.04.14 klo 10.30, ja illalla oltiin Turussa, josta sitten laivalla Tukholmaan ja sieltä edelleen bussilla Uppsalaan. Näistä matkoista kerron myöhemmin, ja lupaan teille varsin mielenkiintoisia yksityiskohtia näkemistämme kohteista.