Olen aina ollut enemmän tai vähemmän kiinnostunut
hengellisistä arvoista, ja mitä enemmän ikää karttuu, sitä
mielenkiintoisemmilta asioista kertovat kirjat ovat alkaneet tuntua. Luonnollista on, että kaikki Suomessa
julkaistu uskonnollinen kirjallisuus on käännöskirjallisuutta, joten en
milloinkaan ole pitänyt niissä esitettyjä asioita ehdottomana totuutena. Henkilökohtaisesti itse olen hieman hataralla
alueella, kun tästä asiasta puhutaan, mutta ympärilläni on aina ollut suuri
joukko ihmisiä, joilla on sekä kokemusta että koulutusta näistä asioista.
Heihin olen voinut luottaa vahvemmin kuin aikoinaan Neuvostoliittoon.
Kaikille suomalaisille tutuin näistä kirjoista on
Raamattu. Niin kauan kuin olen
Raamattuun tutustunut, olen ihmetellyt, kuinka monia tulkintoja siitä eri
ihmisten kesken on. Kuinka voi olla uskontokuntia ja lahkoja jotka tulkitsevat
raamattua kukin tavallaan ja ovat omasta mielestään ainoita oikeassa
olevia. Joskus ajattelen, että luetun ymmärtäminen
on täysin hukassa.
Toinen käännetty kirja on Koraani, joka sisällöltään
on kovasti Raamatun kaltainen. Molemmissa kirjoissa on pääsääntöisesti hyviä
asioita, jotka jokaisen ihmisen elämässä helpottaisivat elämän vaikeilla
hetkillä. Näin siitäkin huolimatta, että
molemmissa tapauksissa on siis kyse käännöskirjallisuudesta, jossa totuus
hieman muuttuu ja saattaa jopa jossain tapauksessa saada kokonaan uuden
merkityksen. Tämähän on tuttua jo kotimaisten murteiden vertailussa. Kuinka kukakin sitten tulkitsee lauseen,
jossa ”itikat söivät ihmisiä”. Olen
antanut kertoa itselleni, että Raamattu, paitsi on käännöskirjallisuutta, on
suomeksi käännetty jo useaan kertaan käännetyistä teksteistä. Se ei tee
kirjasta huonoa, sillä varmaa on, että jokainen kääntäjä on koettanut säilyttää
hyvän sanoman kirjan pääasiallisena sanomana.
Tuo hyvä sanoma velvoittaa jokaisen ihmisen
kunnioittamaan toisen vakaumusta. Emme todellakaan ole niitä, jotka olisimme
oikeutettuja heittämään sen ensimmäisen kiven. Puhumattakaan sitten siitä, että
saisimme ilman muuta kivittää kaikkia niitä lahkoja, jotka ovat tulkinneet Raamattua
omalla tavallaan. Muutamat tuntemani suomen kielen taitoiset muslimit ovat
sanoneet saman myös Koraanista. Heidän mielestään suomenkielinen käännös on
todella kummallinen, ja monin paikoin vain hipaisee alkuperäisiä tekstejä.
Alkuperäinen Koraani ei missään vaiheessa kehota vihaamaan ketään, puhumattakaan
tappamisesta.
Erilaisiin tulkintoihin vaikuttaa kielen lisäksi myös
aika ja kulttuurierot. 2000 vuotta sitten laaditut Raamatun alkuperäiset
tekstit ovat todella vaikeita saada ymmärrettävään muotoon huomattavasti
nuoremmalla suomen kielellä, tai esimerkiksi länsimaisessa kulttuurissa
jollakin paikallisella kielellä, josta sitten joku nykysuomentaja on koukannut
sen suomalaiseen käännökseen.
Nämä käännökset sitten ovat aiheuttaneet sen ”vihan”,
jota joskus saatamme tuntea toisin ajattelevia kohtaan, ilman että meillä olisi
siihen aihetta tai oikeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti