Mytomania ja populismi

Herra meitä varjelkoon tältä sairaudelta, sillä mitään niin pahaa en tiedä maailmassa olevan.  Sairauden inhottavimpia piirteitä on se, että siitä saattaa aiheutua vahinkoa suurelle ihmisryhmälle, joka itse asiassa ei muutoin ole missään tekemisissä sairaan kanssa. Tätä kirjoittaessani en tarkoita yhtään ketään, mutta olen syvästi tietoinen, että ainakin puolet Suomen mytomaanikoista ryntää väittämään, että kerron juuri heistä ja moitin julkisesti. Se yleensä kuuluu tämän sairauden oireisiin. Sitähän minä en tee, enkä onneksi edes tunne kovin montaa mytomaanikkoa, mutta olen varma, että jokaisen tuttavapiiriin näitä aina joku on eksynyt.

Paria blogikirjoitustani lukuun ottamatta en milloinkaan ole nimennyt ketään syylliseksi yhtään mihinkään, puhumattakaan että olisin haukkunut heidät. Se ei kerta kaikkiaan ole minun tapani. Ehkä kerran tai kaksi olen jossakin yhteydessä joutunut mainitsemaan jonkun nimen julkisuudessakin, mutta silloin ei missään tapauksessa ole ollut herjakirjoitus. Kyse on ollut asiallisista kirjoituksista, joiden asiasisällön vuoksi nämä nimet on jouduttu paljastamaan.  Ottaen huomioon sen liuskamäärän, joka tuutistani on ulos lentänyt, se on todella pieni prosentti siitä.

Miksi minä sitten kirjoitan mytomaniasta, vaikka tämän pitäisi olla poliittinen blogi? Mytomania on narsismin lähisukulainen, ja siihen sairastuneet ihmiset hyvin usein hakeutuvat juuri politiikkaan. Se antaa mahdollisuuden julkisuuteen; mitä enemmän riitelet, sitä enemmän olet esillä. Mytomaanikko on usein erittäin hyvä manipuloija, joten he saavat politiikassa kykyihinsä nähden kohtuuttoman suuren kannatuksen. Näitä on joka puolueessa ja jopa eduskunnassa, joten olkaapa tarkkana.  Harvoin mytomaanikko edes itsekään tietää olevansa sairas. Hän hoitaa fyysistä kuntoaan silloinkin, kun hänen oikeasti pitäisi keskittyä mielenterveyden hoitoon.  Tämän tosiasian edessä ihmiskunta on toistaiseksi voimaton, sillä tauti on kuin alkoholismi. Jos potilas ei sairauttaan tiedosta, ei kukaan sivullinen voi sille yhtään mitään.

Mitä sitten on populismi?

Yhteiskunnan mielipiteiden kuuntelua ja niiden julkista esiin tuomista kutsutaan Suomessa populismiksi. Populismista on tehty ikään kuin haukkumasana, vaikka oikeastaan se on asia, johon koko kansanvallan tulisi perustua. Olisi siis oikein hyvä, jos kaikki puolueet olisivat populistisia.

Populistin ja mytomaanikon ero on ulospäin hyvin vaikeasti todettavissa, vaikka se tosiasiassa on aivan selvä. Populisti paneutuu pääasiallisesti yhteiskunnallisiin asioihin ja epäkohtiin. Mytomaanikolla asioiden painopiste on pääsääntöisesti omissa asioissa, vaikka riidan aiheeksi kelpaa ihan mikä tahansa, joskus jopa yhteiskunnalliset asiat.

Rikos ja rangaistus

Aika mahtipontinen nimi tällä kirjoituksella, mutta voin vakuuttaa, että en ole varastanut sitä miltään venäläiseltä kirjailijalta, niin kuin en yleensäkään varasta keltään mitään. Minulla siis ei ole rikosrekisteriä ollenkaan, mutta olen sentään melkein oikeusnotaari, vaikka jätinkin opintoni sillä sektorilla ja keskityin pelkkiin tekniikan opiskeluihin. Tämmöisiä päähänpistoja saattoi joskus nuorempana saada. Enkä minä näitä päätöksiä ole milloinkaan katunut, vaikka talouttahan se joskus on koetellut, mutta toisaalta: eivätköhän nämä kokemuksetkin ole jonkin arvoisia olleet!

Tällä kertaa aion ihan yksiselitteisesti puhua laista, säädöksistä, säännöistä ja niiden noudattamisesta yhdistyselämässä. Suomi on yhdistysten luvattu maa, ja suunnilleen jokainen tämän maan asukas kuuluu johonkin yhdistykseen, melkein kuin pakon sanelemana. Olosuhteet huomioiden tuntuu melkein paradoksilta, että erittäin harvat ovat selvillä yhdistysten pelisäännöistä ja yhdistyslaista. Kuvitellaan, että on itsestään selvä, että menetellään niin kun menetellään, koska kyse on meidän omasta yhdistyksestä.  

Saattaa ihan hyvin olla, että esimerkiksi sääntömääräisiä kokouksia jää pitämättä tai jotakin sääntöjen määräämää kohtaa ei noudateta. Olenhan minä hieman tiukkapipoinen, kun niistä aina niuhotan, mutta niuhottamiseni on pelastanut jo monet ihmiset pahemmilta rangaistuksilta.

Yhdistysten toimintaa säädellään yhdistyslailla, ja monet, itse asiassa melkein kaikki sääntöjen rikkomukset ovat rangaistavia tekoja.

Rangaistava teko on myös yhdistyksen virallisten asiakirjojen hävittäminen tai toimittamatta jättäminen yhdistysrekisteriin.

Yhdistyksen talous on erittäin tarkoin valvonnan alla. On tarkoin tiedettävä mitä voi tehdä ja mitä olisi paras olla tekemättä. Kauhulla ajattelen aikaa, että vapaaehtoistyö saatetaan verolliseksi. Silloin en kyllä haluaisi olla monenkaan yhdistyksen rahastonhoitaja. Oman vaikeutensa tuo jo nykyinen kirjanpitolaki ja asetus tilintarkastustoiminnasta. Onneksi lainsäätäjä on jotain ymmärtänytkin. Se on ymmärtänyt, että erittäin pienet yhdistykset välttyvät tilintarkastukselta valitsemalla toiminnantarkastajat. Myös muita helpotuksia on, mutta niistä joskus myöhemmin, kun en itsekään tiedä mitä laki tuo tullessaan. Puhun siis sillä ymmärryksellä, joka minulla on. 

Onneksi on useimmissa yhdistyksissä ymmärretty, että sihteerin ja rahastonhoitajan ei tarvitse olla yhdistyksen eikä sen johtokunnan jäseniä. Tämä antaa mahdollisuuden ulkoistaa nämä tehtävät ammattilaisille. Esimerkiksi kirjanpito voidaan jättää tilitoimiston huoleksi. Itse asiassa sama koskee myös sihteeriä.  Harvoin näillä virkailijoilla onkaan mitään päätäntävaltaa yhdistyksen asioihin, vaan he ovat oman alansa asiantuntijoita. Yhdistyksen puheenjohtajalle on yleensä valittava myös varamies, joka on valittava samassa kokouksessa samalla tavoin kun puheenjohtajakin. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan on nautittava samaa ja samojen ihmisten luottamusta.  Näin siksi, että varapuheenjohtaja voi milloin tahansa joutua puheenjohtajan asemaan.

Hyvin vaikeaksi muuttuu toiminta silloin kun kyseessä on yhdistys, joka on jonkin poliittisen puolueen osa tai jos yhdistys harjoittaa liiketoimintaa. Silloin on ihan hyvin mahdollista, että toimintaa joudutaan ohjaamaan jonkun kunnallislain pykälän mukaan. Liiketoiminnassa on huomioitava yrityksen omistajan asema sekä yritystoimintaa säätelevä lainsäädäntö.

Niin, ei tässä nyt tämän enempää tällä kertaa, mutta lisää myöhemmin. Oma koulutusyhtiö minulla vielä on, joten tarvittaessa voin tulla kertomaan näistä asioista.

Yhdistystoiminta voi olla antoisa harrastus, mutta pitkälle vietynä se saattaa olla myös kovaa työtä. Minä tiedän sen, sillä olen ollut toiminnanjohtajana monissa yhdistyksissä, puheenjohtajana vielä useammassa yhdistyksessä, ja muutama hallituspaikkakin on ollut. Mukana oli pari valtakunnallistakin järjestöä, mutta ettei tämä menisi aivan itseni ylistykseksi, lopetan tällä kertaa tähän.

Syrjäytyneet

Syrjäytyminen ei ole politiikka, eikä se ole oikeastaan aihe, jota tulisi käsitellä poliiitisessa blogissa. Tämäkin voi olla jonkun mielipide, mutta olkoon vaan. Kyllä maailmaan mielipiteitä sopii.  Minunkin mielipiteeni.

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin poliittisia häiriköitä.  Moni voi kysellä, että mitä näillä kahdella asialla on tekemistä keskenään. Voi olla, että ei mitään, mutta voi myös olla että paljonkin.  Luultavaa on, että ainakaan syrjäytyminen ei ole synnynnäinen ominaisuus, joskin poliittinen häiriköinti saattaa hyvin aiheutua myös perintötekijöistä.  Me ihmiset kerta kaikkiaan olemme erilaisia, ja kun kaikille on olemassa samat pelisäännöt, syntyy erilaisia komplikaatioita.

Näitä kahta tekijää yhdistävinä tekijöinä näen myös jonkin elämässä koetun järkytyksen, joka on alkanut muokkaamaan ihmisen persoonaa. Toiset ovat sairastuneet mytomaniaan, joka on läheistä sukua narsismille ja aiheuttaa tätä yhteiskunnan vastaista häiriköintiä. Mytomaanikko on erittäin hyvä manipulaattori ja saa monet ihmiset uskomaan asiaansa levittäen täten aiheuttamansa vahingon tosi laajalle. Toinen ihmisryhmä on taas niitä, jotka masentuvat vastoinkäymisen kohdattuaan ja menettävät kyvyn toimia. Vähän kerrassaan he ovat menettäneet myös kyvyn elättää itsensä. Syrjäytymisen estämiseksi tehtävät toimenpiteet ovat poliittisia päätöksiä. Mytomanian ehkäiseminen ei poliittisin päätöksin ole mahdollista, mutta sen tunnistaminen olisi erittäin tärkeää, että sen leviäminen voitaisiin estää.

Tunne-elämän järkkyminen on vakava asia, ja sainkin tähän kirjoitukseen aiheen englantilaisesta tutkimuksesta, jossa todettiin, että Afganistanissa taistelleista englantilaisista veteraaneista suurempi osa on kuollut itsemurhissa kuin sodanaikana Afganistanissa. En tiedä onko sodan seurauksena ollut syrjäytymistä ja masentuneisuutta, mutta oireet ovat hyvin samankaltaiset.

Poliittisten päätöksentekijöiden pitää nyt miettiä erityisen tarkasti, mitä päättävät ja mikä on todella tärkeää.    

Poliittiset häiriköt

Poliittisten blogien kirjoittaminen on yleensä aika arkaa puuhaa, jos haluaa säilyttää suhteensa kanssaihmisiin.  Blogi menttää merkityksensä, jos kaikkia ja kaikkea hyssytellään pureutumatta ongelman ytimeen. Tähän olen minäkin aikoinani sortunut.  Nyt olen jo elänyt sen verran pitkän elämän, että uskallan lausua mielipiteeni ihan pelkäämättä. Teen sen myös ihan ilman minkäänlaista tarkoitusta loukata ketään. Tämä on vain minun mielipiteeni, johon minulla on oikeus. Ehkä mielipiteilläni on jonkinlaista merkitystä, sillä ne ovat hioutuneet aika kovassa elämänkoulussa.

Politiikan paradoksin sanotaan olevan sitä, että vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa, niin ”siihen hakeutuvat ja jopa valikoituvatkin ihmiset, jotka ajattelevat vain itseään.” Tämäkään ei ole minun lauseeni, mutta se on myös minun mielipiteeni, joten mielelläni lainaan tätä viisautta. Lainauksen haluan osoittaa sitaateilla vain siksi, että ette erehtyisi pitämään minua liian viisaana ihmisenä. Jumala varjelkoon minua liian itsekeskeisestä ajattelusta, sillä todella on niin, että suurin osa mielipiteistäni on suodattimen läpi kulkeneita toisten sanontojen lainauksia. Politiikassa olen ollut mukana lapsesta alkaen ja jo muistamattomana olen joutunut kokemaan ”pakolaisen” polun, kun valloitetulta alueelta paettiin sotatoimia. Aina olen kuitenkin ollut enemmän apupoika kuin vaikutusvaltaisille paikoille pyrkivä sankaripoliitikko. Näin on ollut hyvä ja tähän olen tyytynyt.

Jokainen varmasti tuntee ihmisiä, joita minä nimitän poliittisiksi häiriköiksi. He ovat ihmisiä, jotka yrittävät tunkea sekä itsensä että ajatuksensa ohi poliittisen päätöksenteon. Nämäkin jakautuvat monen mielestä kahteen ryhmään. On niitä, jotka paita ryskyen painavat kaikkien ohi, valittavat kaikesta ja ovat kaikkiin päätöksiin tyytymättömiä. Toista ääripäätä edustavat ”lainkuuliaiset”.  He ovat ihmisiä, jotka pitävät aseinaan lakikirjaa, sääntökokoelmia ja jopa raamattuakin.  Raamattu on hyvä, kovakantinen lyömäase silloin, kun lakipykälistä ei enää ole apua.  

Jopa minuakin on joskus pidetty häirikkönä. No joo. Se on mielipide, johon sen esittäjällä on tietysti oikeus, siitäkin huolimatta, että itse olen toista mieltä. Jos olen häirikkö, kuulun ehdottomasti tuohon ”lainkuuliaisten” ryhmään. Vanhana urheilijana tiedän, että säännöt ovat noudattamista varten. Jopa minäkin voin joskus olla sitä mieltä, että joku pykälä on epäoikeudenmukainen tai muuten vain tarkoituksiini soveltumaton. Se on kuitenkin kaikille sama ja se asettaa ne raamit, joiden puitteissa on toimittava. Siksi olen ehdottomasti sitä mieltä, että lakeja, asetuksia ja sääntöjä on noudatettava pilkulleen.

Jos joku poliittinen puolue on hyväksynyt säännöt, joiden mukaan puoluetta vahingoittavaa henkilöä ei hyväksytä puolueen jäseneksi, niin pitäisi olla myös rohkeutta erottaa puolueen jäsenyydestä henkilöt, jotka toiminnallaan tekevät tätä.

Ja Keronen piti kokouksen

Olen kyllä ajatellut, että oman puolueen asioita en rupea blogissani riepottelemaan, mutta jos vielä tämän kerran, kun Erkki asian esille otti. Ainahan sitä voi mielensä muuttaa. Olen minä luopunut politiikastakin jo kolme kertaa ja taas olin puoluekokouksessa itseni ja paikallisjärjestön edustajana.  Siteeraan tässä nyt erään vanhan kalajokisen lausetta. ”Kyllähän me vanhat kalajokiset Erkin tunnemme ja tiedämme miten asiat oikeasti ovat, älä sinä siitä välitä”. Enhän minä siitä paljoa välitäkään, mutta kerron kuitenkin vähän kokouksen kulusta.

Minun kohdaltani kokouksen pito jäi vain kokouksen avaukseksi, sillä kokouksen puheenjohtajaksi valittiin piirihallituksen jäsen Aimo Remes. Jotenkin se vaan tuntuukin oudolta, että yksin voisin kokouksen pitää, siksi se piti ihan laillisesti koolle kutsua. Laillisesti siksi, että ei taas olisi sorruttu lain tai sääntöjen rikkomuksiin. On oikeasti paha moka. jos ei jäsenistön sääntöjen mukaiseen kokousvaatimukseen suostuta, vaikka ei siitä rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä tehtäisikään.  Suomessa on kokoontumisvapaus ja jokainen rekisteröity, tai jopa rekisteröimätönkin yhdistys vastaa itse omista kokoontumisistaan. Ei siis ole olemassa mitään lupa- tai siunausvelvoitetta enempää piiriltä kuin maatalouslautakunnaltakaan.  Jäsenistön vaatima kokous on vaan yksinkertaisesti järjestettävä. Jos ei järjestetä, se on sanktioitu rikkomus. Myös puoluetoimisto oli kokousta vaatinut, joten hyvä niin. Jos puheenjohtaja jostain syystä eroaa yhdistyksestä, niin tehtävä lankeaa varapuheenjohtajalle. Se vaan on näin, joten Keronen on todellakin kutsunut kokouksen koolle ja siinä kokouksessa käsiteltiin vain kokouskutsussa mainitut asiat. 

Perussuomalaisten puoluesihteerinä on ihan mukava nainen, mutta hänen kesälomansa ei tähän kokoukseen vaikuta mitenkään.  Ei häntä kutsuttu, ei kutsuttu myöskään Ossi Sandvikia, joka oli puoluesihteerinä silloin, kun tämä kokous olisi pitänyt pitää. Vähän vissiin on mennyt puurot ja jauhot sekaisin, kun väki on puntaroinut, mistä kokouksesta oikein on kysymys. Tuskinpa kumpikaan olisi edes tullut, jos kokoukseen olisi kutsuttu. Sen sijaan piiri oli kyllä kohtuullisen hyvin edustettu, sillä sekä kokouksen puheenjohtaja että koollekutsuja ovat molemmat piirihallituksen jäseniä.  Nyt Kalajoen Perussuomalaiset on taas rivinsä koonnut paikallisjärjestö, joka voi uudistettuna ja uudistetulla johtokunnalla jatkaa kohden syyskokousta.

Niin se vaan on Erkki. Totta kai jokaisella on bloginpito-oikeus, mutta totuudessapysymisvelvollisuus pitäisi myös muistaa, tai jättää ainakin kirjoittamatta asiat, joita ei tiedä, tai jotka on pakko lainata toisten kirjoituksista… ilman sitaatteja.

En minä halua ketään mollata; kuitenkin on pakko oikaista kokonaan väärät väitteet. Kyllä minä myönnän, että se on joskus kovin vaikeaa ja ainakin  työlästä. Mistä se Erkki noita juttuja aina keksiikin! Vain harvoin niillä on mitenkään tunnistettava yhteys totuuden kanssa.

Niin, sitten se kokous.

Totisesti en tiedä, miksi Erkki yritti tätäkin kokousta sabotoida, mutta kaipa hän itselleen sen tekee selväksi. Se piirin siunaus, jota Erkki perään kuulutti, oli täysin tarpeeton, mutta kyllä tässä oli tarjolla ns. sovinnon käsi. Jokainen normaali ihminen tajuaa, että näin oli vain meneteltävä. Ainoana juridisesti oikeana yhdistyksenä Kalajoen Perussuomalaiset ry on avainasemassa, ja aidosti halusimme yhdistykseen mukaan myös ns. opposition edustajia. Laajentaminen tulee kyseeseen vasta sitten kun perusta on kunnossa.

Kun selvisi, että edellisen kokouksen jäsenistöstä oli enemmistö ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan maksaneet puolueen jäsenmaksua ja eivät olleet edes hakeneet yhdistyksen jäsenyyttä ja kuitenkin heitä oli valittu jopa johtokuntaan, vaadimme me yhdistyksen jäsenet ylimääräisen kokouksen järjestämistä. Puheenjohtaja ei suostunut järjestämään tätä kokousta, vaan ryhtyi puuhaamaan omaa ”kilpailevaa” yhdistystä. Sen jäsenistöstä en tiedä, enkä ole kiinnostunutkaan, mutta selvää on, että heidän osallistumisensa tähän kokoukseen ei ollut tarpeellista. Kokouksessa oli kolme jäsentä, jotka olivat maksaneet sekä puolueen että yhdistyksen jäsenmaksun. Lisäksi kokouksessa oli muita henkilöitä, jotka täyttivät jäsenanomuksen ja saivat kokouksessa puheoikeuden. Kokouksen puheenjohtajana toimi piirihallituksen jäsen Aimo Remes ja johtokuntaan valittiin Reijo Karjalainen, Ari Keronen ja Pirjo Keronen. Sovittiin, että Reijo Karjalainen toimii tämän ja tulevan syyskokouksen välisen ajan puheenjohtajana ja Pirjo Keronen jatkaa rahastonhoitajan ja toimii myös sihteerinä. Keskusteltiin myös tilintarkastuksesta, jonka suhteen ei enää ollut huomauttamista. Vastaisuudessa käytetään uuden yhdistyslain suomaa mahdollisuutta toiminnan tarkastuksesta.

Ei siinä sitten paljon muuta tapahtunut. Todettiin vain, että kokouskutsu oli lähetetty tiedoksi piirille ja puolueen toimistoon. Pirjo Keronen toi terveisiä puolueen naisilta ja kertoi mahdollisuudesta perustaa naisjaosto Kalajoelle. Ari Keronen kertoili kuulumisia puoluekokouksesta. Kävin ennen tätä kokousta pitkän keskustelun piirin puheenjohtajan kanssa, enkä todellakaan pyytänyt ”siunausta” häneltä.  Kyllä meidän pappi varmaan siunaa, jos erillistä siunausta tarvitaan. Piirille kerrottiin kyllä millaisesta kokouksesta oli kyse, ja lupasinpa heikkona hetkenäni lähettää pöytäkirjankin. Nyt tuskin puheenjohtaja tai sihteeri hävittävät kokouksen papereita, joten ne voidaan lähettää ihan kaikille jotka niitä pyytävät.  Puolue ja piiri saavat ne veloituksetta ja pyytämättä. Myös yhdistyksen jäsenille ne tullaan lähettämään, mutta muut joutuvat lunastamaan ne lähetyskuluja vastaan.

Kyllä se nyt niin on, että aina saa riidellä, jos riidellä haluaa, mutta kyllä minun suositukseni on, että asioista keskustellaan, jos keskusteltavaa on. Puolueen linja on selvä, ja puolueen ja yhdistyksen säännöt ovat selkeät. Paras tapa välttää riitaa on noudattaa näitä sääntöjä silloinkin kun muista asioista ollaan erimieltä. Jos järisyttäviä linjaerimielisyyksiä syntyy, on syytä tarkastaa kuka mihinkin puolueeseen kuuluu. On myös muistettava, että sekä puolueen että yhdistyksen jäsenmaksu on maksettava muulloinkin kuin vaalivuonna, jos aikoo tulla valituksi johonkin puolueen elimeen, tai käyttää ääntään tärkeissä puolueen valeissa. Tämä kokous päätti myös, että uusilta jäseniltä ei ainakaan tänä vuonna enää kanneta jäsenmaksua.

Kyllä perussuomalainen puolue on tosi hyvä puolue, vaikka täällä Kalajoella näyttää yhä edelleen olevan kasvukipuja. Puoluetta kannattaa äänestää, ja sen toiminnassa on ihan hyvä olla mukana, eikä ketään paikkakunnan häirikköä kannata pelätä.