Kreikan kansan tahto?

Oikeassa olemisen tarve on huonommuuden tunnetta. Jotenkin tässä Kreikan tilanteessa nyt vaikuttaa siltä, että vain halu olla oikeassa pakottaa suomalaiset poliitikot tuhlaamaan veronmaksajien rahoja.

Pahinta tässä asiassa on, että kreikkalaiset itse eivät tätä apua halua. Koetetaan auttaa siis väkisin. Niin, onhan se eräs väkivallan muoto sekin. Reilun konkurssin vaihtona on velkavankeus. Juuri tätä velkavankeutta kreikkalaiset eivät halua.

Kreikkalaisten oma tahto… siis kansan… tuntuu olevan se, että irti EU:sta ja konkurssi, jonka jälkeen aloitettaisiin puhtaalta pöydältä.

Euroopan suuret valtiot Saksa ja Ranska kyllä sitten selvittäisivät aiheuttamansa sotkun ilman Suomeakin.

Miksi hiivatissa meidän aina pitää pelätä pelottelijoita. Ensin pelättiin, että Neuvostoliitto tuhoaa Suomen, jos joku sanoo ”ruman sanan”. Nyt pelätään, että taivas putoaa päälle, jos ei pelasteta Saksan ja Ranskan pankkeja.

No, oikeastihan nämä pelottelijat kuitenkin lopulta tuhoutuvat. Niin kävi Neuvostoliitolle, ja niin varmaan käy myös EU:lle, olkoonkin, että siitä on ollut myös hyötyä. Se hyöty on kuitenkin hävinnyt asioiden levänperäisen hoidon takia.

Säästöjäkö?

En minä aina haluaisi arvostella julkisen vallan toimia. Niin, en haluaisi, mutta ei sille mitään voi, kun se toiminta on joskus niin toivottaman typerää.

Mietitäänpä nyt vaikkapa noita säästöjä. Kuinka sellainen porua voi päättää säästöistä, joka ei edes tiedä, mitä säästö on.

Säästöä ei ole se, että vaihdetaan maksajaa. Itsenäisten kuntien hävittäminen ja asiointimatkojen pidentäminen ei ole säästöä. Parhaimmillaankin siinä on kyse vain maksajan vaihdosta, aina ei edes siitä.

Oikeaa säästöä on se, että tarpeettomia kustannuksia ei synnytetä ollenkaan ja pakolliset kustannukset minimoidaan. Pienikin säästö on säästö, eikä sen merkitystä tule koskaan aliarvioida.

Kun Katainen lensi yksityiskoneella Brysseliin, se maksoi veronmaksajille 30.000 €. Paitsi että matka oli täysin tarpeeton, vei se yhden sairaanhoitajan vuoden palkan.

Kun Lipponen yritti tuoda valtion kustannuksella viinejä Suomeen ilman tuontilupaa, meni tuohon tarpeettomaan operaatioon n. 100.000 €.

Miksi Suomen valtio alkoi kustantaa jonkun afrikkalaisen oikeudenkäyntejä Afrikassa mahdollisesti tehdyistä rikoksista? Tähän käytettiin miljoonia.

Mitä hyötyä Suomelle on YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä? Oikeasti kysyn mitä hyötyä. Sen verran kalliiksi se tulee, että kannattaisi poliitikkojenkin esittää itselleen tämä kysymys. Uskokaa ihan tosissanne, että Suomen kannalla ei siellä ole mitään merkitystä. Ei ole, niin väitän.

Lopuksi tämä vanha ihmetyksen aihe… puoluetuki. Puoluetuki otettiin käyttöön 60-luvulla. Puoluetuki maksetaan puolueille niiden eduskuntapaikkojen mukaan. Miksi helkkarissa? Miten puolueet pärjäsivät ennen tukia? Onko puoluetuen leikkauksista edes puhuttu? En ainakaan minä ole koskaan kuullut.

Kannattaisi vähän ajatella, jos siihen on välineet.

Kansainvälinen Kalajoki

Kalajoki on kansainvälinen kaupunki. Enemmän kansainvälinen kuin kaupunki. Täällä asuu väkilukuun suhteututtana melkoinen joukko maahanmuuttajia. Tähän joukkoon lukeutuu myös syntyperäisiä suomalaisia, mm. yli 30 vuotta Saksassa asunut vaimoni Pirjo. Kesäisin täällä vierailee myös tuhansia ulkolaisia turisteja.

Matkailijoiden ja suomalaisten suhteen tuskin on ongelmia, mutta ulkomaalaisten integroiminen kantaväestöön ei ehkä ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Pirjo opettaa maahanmuuttajia nyt Haapavedellä ja pitää työstään. Pitää työstään siksi, että on itse ollut maahanmuuttajana Saksaan ja tuntee nuo integroitumisen vaieudet. Sitä ei voi koulussa oppia, se täytyy itse kokea.

Niin... olenhan minäkin sen nuoruudessani kokenut. Asuin hetken Oskarshamnissa Ruotsissa, mutta ei minusta ruotsalaista tullut. Ei tullut, koska en tuntenut kuuluvani joukkoon ja niin palasin Suomeen jatkamaan opintojani. Ehkäpä minä ja vaimoni olemme nyt tällaisia sekasuomalaisia ja syntyperäisiä karjalaisia, josta ainakin minä olen ylpeä.

No miksi minä nyt rupesin tätä blogia tällaisesta aiheesta kirjoittamaan? No kahdestakin syystä. Ensinnäkin näistä asioista paljon kotona puhutaan. Ja toiseksi tsasounan rakennushankkeen aikana olen tutustunut moniin maahamuuttajiin. Yhteenvetona tästä kaikesta on ollut se, että me emme ole tehneet tarpeeksi maahanmuuttajien kotouttamiseksi.
Kyse ei ole siitä, että maahanmuuttajat eivät haluaisi omaksua suomalaista kulttuuria. Kyse on siitä, että he eivät tunne sitä tarpeeksi. Kielen oppiminen kyllä auttaa, mutta se on vain osa sitä prosessia, mitä vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen vaatii.
Kieli, kulttuuri, työelämän vaatimukset, vapaa-aika, uskonto... kaikki tämä ja paljon muuta on osa tätä prosessia.

Maahanmuuttajia tulee ja valitettavasti myös menee jatkuvasti. He tarvitsevat aina kotoutumista ja tukea siihen. Kalajoen kaupungilla on hyvin toimiva kansalaisopisto. Miksikäs ei se voisi ottaa sisäänsä myös mamu-koulutusta niille maahanmuuttajille, jotka eivät syystä tai toisesta voi osallista täysipäiviisiin koulutuksiin.

Niin, ja lopuksi. Kalajoki ei tässä suhteessa lainkaan ole huonoimmasta päästä Suomessa, mutta Kalajoki voisi olla paras.

Maahanmuuttaja on voimavara paikkakunalle, jos tätä voimavaraa osataan hyödyntää. Jo se, että ihminen uskaltaa lähteä kotimaastaan kohden tuntematonta, kertoo uskomattomasta rohkeudesta ja aloitekyvystä.

Suuruuden ihannointi

Kompromissi ei koskaan ole paras mahdollinen ratkaisu. Se on aina hyvän ja huonon ratkaisun välimuoto. Siis melko huono ratkaisu. Tähän tosiasiaan perustuu myös sanonta "mitä useampi kokki, sen huonompi soppa". Meidän poliittisessa järjestelmässämme on näitä sopankeittäjiä melko paljon, ja poliittiset ratkaisut sen mukaisia. Sateenkaarihallituksemmekaan ei ole saanut aikaan yhtään hyvää päätöstä.

Mahdotontahan se olisikin tuolla porukalla. Onni tosin on, että siellä istuu muutama ministeri, joille kelpaa mikä päätös tahansa, kunhan he saavat istua hallituksessa. Se hieman vähentää päätöksentekijöiden joukkoa ja saa aikaan sen, että "sikahuonojen" päätösten sijaan tehdäänkin vain tavallisen huonoja päätöksiä, joita erilaisilla paskapuheilla on mahdollista jopa puolustella.

Vaikea tosin on puolustella päätöksiä, joilla pakotetaan jokainen suomalainen lahjoittamaan holtittomille kreikkalaisille € 3.000 henkeä kohden. tai älkää, niin tällä rahalla olisi käyttöä kotimassakin. Jotkut "piruparat" tarvitsisivat sen ihan syömiseenkin. No, täytyy myöntää, että tämän päätöksen takana ei ehkä ollutkaan kovin suuri joukko. Ehkä vain pari taitavaa manipuloijaa ja pelottelijaa sekä porukka joo-joo-ihmisiä.

Tästä asiasta on jo niin paljon puhuttu, että alkaa väsyttää. Toivoisin minä, että tämä olisi viimeinen kerta, kun siihen kajoan. Taitaa vaan olla niin, että kun Kreikka romahtaa, en malta olla mainitsematta asiasta. Se siis romahtaa täysin meidän päätöksistä riippumatta, onpahan vaan tullut heitetyksi rahaa harakoille.

Totta siis on, että mitä suurempi joukko päätöksentekijöitä on, sitä huonompia päätöksiä syntyy. Tämä lähes tieteellisesti varmennettu totuus pätee kaikissa inhimmillissä toiminnoissa. Suuret ryhmät tekevät huonompia päätöksiä kuin pienet.

Kun toimin vuosikausia laatukouluttajana, jouduin toteamaan, että pääsääntöisesti tämä pätee myös yrityksiin. Perheyritykset, joissa päätöksentekoon osallistui vain muutama henkilö, olivat monta kertaa tehokkaampia kuin yritykset, joilla on monta johtajaa ja hallintoneuvosto.

Näin se vaan, on, vaikka "Eskon puumerin" minäkin haluaisian soppakattilaan kirjoittaa. Siis niinhän se on, että demokratiassa täytyy huonoihin päätöksin tyytyä. Kuinka huonoihin, se riippuu meidän päättäjien tasosta ja tahdosta.

Kalajoen kaunis keskusta?

Meillä kävi vieraita. Katselivat Kalajokea ja kehuivat särkkien luontoa. Keskustaa sen sijaan kauhistelivat. Voi hyvät hyssykät, sanoin siihen minä. Te löysitte heti keskustan, jota minä olen etsinyt jo kolme vuotta, enkä vieläkään löytänyt. Se on kyllä totta, että kovasti paljon rumia taloja on tuossa Kalajoentiellä kaupungintalolta itäänpäin. Rumia ne ovat siksi, että ne eivät sovi ollenkaan yhteen. Kauniitakin taloja löytyisi, mutta niiden on annettu rapistua rumiksi. Tuskinpa niiden kunnostaminen niin kallista olisi… vielä… ettei niihin jostain rahoitusta saisi, jos tahtoa löytyy.

Puistomainen alue kauniine vanhoine rakennuksineen. Silloin meillä olisi keskusta… ja kaunis.

Jos en olisi jo eläkeikäinen, jos en olisi muuten vain pikkuisen vaivainen ja ennen kaikkea, jos minulla ei olisi niin paljon muuta tekemistä, sanoisin, että antakaa ne talot minulle, minä laitan en kuntoon.

No en sano, enkä laita niitä kuntoon. Luultavaa on, että ei niitä laita kukaan muukaan, vaan aika ja tupajumit tekevät tehtävänsä. Hieman tulta perään ja vaiva säästyy taas museovirastotakin.

Ai ai, olisipa se somaa näyttää miljoonalle matkailijalle Kalajoen kaunis keskusta. Kiinnostaakohan se meistä ketään? Minua kiinnostaisi, mutta ei ole valtaa, rahaa eikä aikaa.

Arhinmäki sekoilee

Tasa-arvo on sitä, että kaikki ihmiset ovat kaikissa asioissa lähtökohdiltaan samassa asemassa. Jos näin ei olisi, oltaisiin tavalla tai toisella epäarvoisia. Nyt tämä herra ministeri on taas nostanut esille tämän kaikien aikojen suurimman typeryyden - sukupuolikiintiöt.

Tasa-arvoa minä kannatan, jopa vaadin sitä, jos nyt Kallan kuvernööri saa Suomen kansalta mitään vaatia. Yleensä nämä virat, toimet tai tehtävät, joissa tasa-arvokysymyksiä yleensä pohditaan, ovat sellaisia, josssa vaaditaan myös jonkinlaista osaamista.

Panepa nyt Arhinmäki sinäkin miettien, miten ,jos johonin tehtävään tarvittaisiin vaikkapa viisi pätevää henkilöä, ja hakemassa olis vaikkapa neljä pätevää naista ja kolme tolleroa miestä. Sukupuolikiintiöt sitten toteutettaisiin, ja kaksi pätevää naista valittaisiin ja kaksi tolleroa miestä. Lisäsi tarvittaisiin yksi sukupuolineutraali.

Voitaisiinkohan siinä puhua, että tasa-arvo toteutui, kun pelkän sukupuolen perusteella tollerot ohittivat pätevät.

Ei, ei toteudu tasa-arvo sukupuolikiintiöillä. Sukupuolten välinen tasa-arvo teteutuu vain silloin, kun sukupuolella ei ole mitään roolia tehtäviä täytettäessä. Sukupuolikiintiöt ovat hyväksyttäviä vain avioliitossa, joissa kussakin on yksi mies ja yksi nainen.

Itella vai Itelle

Sainpa taas käsiini kaksi suhteellisen tuoretta tutkimusta ja samanaikaisesti lehtijuttuja, jotka kertovat täydellisestä ristiriidasta suomalaisessa päätöksenteossa.

Sama ”ristiriita” on tietysti vain kohteliaisuutta. Oikeasti minä tarkoitan typeryyttä, mutta en tietenkään sano niin, koska olen olevinani herrasmies. No se ei tietenkään ole niin merkityksellistä, sillä ovathan monet poliitikot olevinaan kansanedustajia, mutta tosiasiassa edustavat vain itseään.

”Maallemuuttajat ovat merkittävä, mutta hyödyntämätön resurssi maaseudun kylien kehittämiseen”. Tämä on suora lainaus tuoreesta tutkimuksesta. Tosiasiassa ihmiset haluaisivat muuttaa maaseudulle ja maaseudun kyliin. Käytännössä tästä tehdään kuitenkin mahdollisimman vaikeaa, eivätkä kuntaliitokset suinkaan ole vähäinen syy tähän.

Kyläkoulut hävitetään, koska niistä muka puuttuu oppilaita. Oppilaita niistä taas puuttuu siksi, että ne hävitetään. No tietenkään kysymys ei ole pelkästään kouluista. Itellan 150 johtajaa ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että yli 50 asiamiespostia lakkautetaan. Näin saadaan maaseutukylien asukkaat entistäkin ahtaammalle. On todettu, että asiamiespostien lopettaminen ei tuo merkittäviä säästöjä Postille, sillä asiamiesten palkkiot ovat hyvin pienet, eivätkä välttämättä vastaa edes asiamiesten kustannuksia.

Teenkin nyt Postille selkeän ehdotuksen… käytän siis mieluummin nimeä Posti kuin Itella, koska mulla itellä on sellainen käsitys, että tämä nimi vastaa paremmin ihmisten käsitystä tuosta asiasta. Teen siis seuraavan ehdotuksen: älkää lopettako niitä viittäkymmentä asiamiespostia, vaan lopettakaa viisikymmentä johtajan virkaa. Ensinnäkin näin syntyy suurempi säästö eikä ihmisten elinehtoja huononneta.

Uskokaa vaan, että kyllä se niin on, että jos tämä meno jatkuu, niin pian ollaan tilanteessa, jossa posti kulkee yksityisten yrittäjien toimesta… jos kulkee, mutta valtion postilla on vain 150 johtajaa ja muutama postivirkailija hoitamassa pääkaupunkiseudun virkakirjeiden siirtelyä virastosta toiseen.

Tämän jälkeen johtajat voivat perustella älytöntä nimenmuutostakin kertomalla, että nimi Itella tarkoittaa sitä, että meillä itellä on hyvä olla, kun töitä ei ole, mutta veronmaksajat maksavat palkat.