Meillä kävi vieraita. Katselivat Kalajokea ja kehuivat särkkien luontoa. Keskustaa sen sijaan kauhistelivat. Voi hyvät hyssykät, sanoin siihen minä. Te löysitte heti keskustan, jota minä olen etsinyt jo kolme vuotta, enkä vieläkään löytänyt. Se on kyllä totta, että kovasti paljon rumia taloja on tuossa Kalajoentiellä kaupungintalolta itäänpäin. Rumia ne ovat siksi, että ne eivät sovi ollenkaan yhteen. Kauniitakin taloja löytyisi, mutta niiden on annettu rapistua rumiksi. Tuskinpa niiden kunnostaminen niin kallista olisi… vielä… ettei niihin jostain rahoitusta saisi, jos tahtoa löytyy.
Puistomainen alue kauniine vanhoine rakennuksineen. Silloin meillä olisi keskusta… ja kaunis.
Jos en olisi jo eläkeikäinen, jos en olisi muuten vain pikkuisen vaivainen ja ennen kaikkea, jos minulla ei olisi niin paljon muuta tekemistä, sanoisin, että antakaa ne talot minulle, minä laitan en kuntoon.
No en sano, enkä laita niitä kuntoon. Luultavaa on, että ei niitä laita kukaan muukaan, vaan aika ja tupajumit tekevät tehtävänsä. Hieman tulta perään ja vaiva säästyy taas museovirastotakin.
Ai ai, olisipa se somaa näyttää miljoonalle matkailijalle Kalajoen kaunis keskusta. Kiinnostaakohan se meistä ketään? Minua kiinnostaisi, mutta ei ole valtaa, rahaa eikä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti