Kun Kekkonen oli kuningas ja Suomi valtakunta, saatiin jonkinlaista esimakua poliittisista virkanimityksistä. Juuri kun pääsin kehumasta Kekkosta, niin sitten heti haukun? No oikeasti en hauku, se on vain ajoituskysymys, vaikka totta kai on, että silloin tehtiin niitä paljon puhuttuja lehmänkauppoja tavallista enemmän. Silloin vaadittiin julkisten tilojen siivoojiltakin jonkun puolueen jäsenkirja.
No, se oli sitä aikaa.
Sillä ajalla on kuitenkin heijastuksensa myös nykyaikaan. Sieltä nimittäin on peräisin tämä julmettu julkisen sektorin pullistuma, joka ulottuu aivan hallinnon huipulta alhaisimpiin virkamiehiin. Siihen aikaan oli neljä suurta puoluetta: Kokoomus, Kepu, demarit ja SKDL. Suurimmissa kaupungeissa esimerkiksi kaupunginjohtajia tarvittiin yksi jokaisesta puolueesta. Joo… no suunnilleen niin se meni.
Useinkaan nämä poliittiset maailmannavat eivät olleet erityisen päteviä niihin virkoihin, joihin heitä valittiin. Tarvittiin siis ihmisiä, joita osasivat paitsi tehdä nämä työt, niin pystyivät neuvomaan esimiehiään. Tämän esikuntaportaan aika menikin sitten siihen, joten he tarvitsivat joukon apulaisia. Kerros kerrokselta organisaatiot pullistuivat ja varmasti Suomi pääsisi johonkin ennätysten kirjaan, jos tällaisia ennätyksiä jossain noteerattaisiin.
Voisin kertoa lukemattomia esimerkkejä tapauksista, joissa näin on tapahtunut.
Jokainen varmaan on joskus pysähtynyt ihmettelemään, kuinka sama ihminen voi olla niin helkkarin pätevä, että yhdessä hallituksessa hän on ympäristöministeri, toisessa puolustusministeri ja sitten vaikkapa liikenneministeri.. ja vielä ilman ajokorttia. No ei sellaista fakiiria olekaan. Tämä ei muuten mitenkään kuuluisi tähän juttuun, mutta kun se on niin peevelin hyvä esimerkki siitä, kuinka osaamattomille on pakko palkata avustajia, jotka sitten jotain osaavatkin. Meidän järjestelmässä nämä taitavat kantaa titteliä valtiosihteeri. Nämä valtiosihteeritkin ovat niin suuria herroja, että heilläkin on oltava alaisten armeija.
Kansanedustajille tarjottiin samanlaista pakettia. Avustajia, jotka tekevät sen ”likaisen työn”. Sen lisäksi ostettiin torkkupeitot, että edustaja saa rauhassa torkkua, kun avustaja tekee töitä. Kun virkakoneisto alkoi paisua niin suureksi, että ei vanhasta eduskuntatalosta enää löytynyt tuolia kaikille virkailijoille, ei edes harkittu porukan vähentämistä, vaan rakennettiin valtaisa lisärakennus, johon oli sitten helppo upottaa muutama sata miljoonaa, ja massiivinen joukko epämääräisiä avustajia ja avustajan avustajia.
Nyt vaikuttaakin siltä, että kansanedustajien ainoa työ on vastustaa tai tukea hallitusta, jonka ainoa työ on vastustaa tai tukea EU:n apupaketteja ja miettiä mistä säästetään ma mitä leikataan. Tosin hallitukselta on vielä hukassa käsitys siitä, mitä säästö oikein on.
No niin siihenhän se taas meni, hallituksen haukkumiseen. Siitä paisuneesta koneistostahan tässä piti puhua.
Löytyy sitä matalammaltakin tasolta, tätä suureksi paisunutta pullataikinaa. Ettei kukaan suuttuisi, niin en viitsi kertoa mistä, mutta mieti itse, tarvitaanko sinun työpaikallasi näitä kaikkia toimialavastaavia, laatupäällikköjä, osaston johtajia ja pullapellin kääntäjiä. Yleistä on myös, että organisaatio uudistetaan nopeammin kuin mitä entisen oppimiseen menee aikaa.
Niin… tästä syystä minä siis vastustan ylisuurta julkisen sektorin virkakoneistoa. Siis ihan vaan siksi, että se on ylisuuri. Eniten ylisuuri se on sieltä yläpäästä. Siis päästä, jota mitkään leikkaukset eivät koske.
.........
P.S. Tulkaa joskus keskustelemaan asiosita. Kyllä minä kahvit tarjoan ja selkosuomella kerron, mistä on kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti