En minä aina haluaisi arvostella julkisen vallan toimia. Niin, en haluaisi, mutta ei sille mitään voi, kun se toiminta on joskus niin toivottaman typerää.
Mietitäänpä nyt vaikkapa noita säästöjä. Kuinka sellainen porua voi päättää säästöistä, joka ei edes tiedä, mitä säästö on.
Säästöä ei ole se, että vaihdetaan maksajaa. Itsenäisten kuntien hävittäminen ja asiointimatkojen pidentäminen ei ole säästöä. Parhaimmillaankin siinä on kyse vain maksajan vaihdosta, aina ei edes siitä.
Oikeaa säästöä on se, että tarpeettomia kustannuksia ei synnytetä ollenkaan ja pakolliset kustannukset minimoidaan. Pienikin säästö on säästö, eikä sen merkitystä tule koskaan aliarvioida.
Kun Katainen lensi yksityiskoneella Brysseliin, se maksoi veronmaksajille 30.000 €. Paitsi että matka oli täysin tarpeeton, vei se yhden sairaanhoitajan vuoden palkan.
Kun Lipponen yritti tuoda valtion kustannuksella viinejä Suomeen ilman tuontilupaa, meni tuohon tarpeettomaan operaatioon n. 100.000 €.
Miksi Suomen valtio alkoi kustantaa jonkun afrikkalaisen oikeudenkäyntejä Afrikassa mahdollisesti tehdyistä rikoksista? Tähän käytettiin miljoonia.
Mitä hyötyä Suomelle on YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyydestä? Oikeasti kysyn mitä hyötyä. Sen verran kalliiksi se tulee, että kannattaisi poliitikkojenkin esittää itselleen tämä kysymys. Uskokaa ihan tosissanne, että Suomen kannalla ei siellä ole mitään merkitystä. Ei ole, niin väitän.
Lopuksi tämä vanha ihmetyksen aihe… puoluetuki. Puoluetuki otettiin käyttöön 60-luvulla. Puoluetuki maksetaan puolueille niiden eduskuntapaikkojen mukaan. Miksi helkkarissa? Miten puolueet pärjäsivät ennen tukia? Onko puoluetuen leikkauksista edes puhuttu? En ainakaan minä ole koskaan kuullut.
Kannattaisi vähän ajatella, jos siihen on välineet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti