Uskonnonvapaus

Meillä on lain suojaama uskonnonvapaus.  Näin meille on ainakin kerrottu. Pääsääntöisesti se pitäneekin paikkansa, mutta selkeästi se jää maahanmuuttovastaisen jalkoihin, eivätkä tähän hyvin kärkkäästi tartu edes viranomaiset, joille lain valvonta kuitenkin kuuluisi.

Lakimme kieltää myös syrjinnän ihonvärin, etnisen taustan, sukupuolen tai nimenomaan uskonnon takia. Täytyy myöntää, että suurin osa kansastamme kunnioittaakin tätä lakia, mutta arjen puheissa tämä tahtoo unohtua.

Runsas viikko siten olin käymässä eräässä poliittisessa toritapahtumassa. Toki olin siellä käypäläisenä niin kuin joku minulle tuntematon herrakin. Kuulin kuitenkin kuinka tämä herrasmies pyrki levittämään täysin väärää tietoa maahanmuuttajista ja pakolaisistakin.  Kun satuin tietämään asioista hieman totuudellisempaa tietoa, tartuin herran puheeseen ja pyrin korjaamaan valheellisia väittämiä. Luultavasti mies tunsi olevansa heikoilla, joten hän heitti viimeisimmän valttikorttinsa pöytään. Mies esitti minulle kysymyksen: ”Haluanko minä, että islamin usko leviää tähän maahan?”

Vastasin miehelle rehellisesti, että en minä sitä varsinaisesti halua, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaankaan.

Tuntui kuin tuo olisi ollut punainen vaate tuolle herralle, joka yltyi kertomaan niistä julmuuksista, joita muslimit ovat maailmassa tehneet. Tottahan sekin, että todella ovat tehneet, mutta eivät siksi että ovat muslimeja, vaan siksi, että ovat jostakin syystä kokeneet sen oikeutetuksi.  Näinhän on käynyt myös kristityille niin Pohjois-Irlannissa, Jugoslaviassa ja Suomessakin vuonna 1918  Ihminen nyt vain on sellainen, että  vallanhimo saa tekemään kauheita tekoja, ja kun alkuun on päästy, syntyy koston kierre, joka ruokkii itse itseään. Uskonnolla ei todellakaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, vaikka se usein nimitetään syntipukiksi.  Pääasiassa tuo syntipukiksi joutuminen johtuu kuitenkin siitä, että lähes jokaisella valtiolla on oma ”kansallisuskontonsa”, joka sitten mainitaan selkkauksien syyksi. Luultavaa kuitenkin on, että ei ketään kiinnosta, mitä uskontoa tuo vihollinen tunnustaa - se on yksinkertaisesti vain vihollinen, jota vastaan jostakin syystä soditaan.

 

 

Tuon torikeskustelun jälkeen mietin, mitä tapahtuisi, jos islaminusko leviäisi tähän maahan. Uskon, että ainakin Alkon myynti laskisi entisestäänkin, sillä islamin usko suhtautuu varsin nihkeästi alkoholin käyttöön. Tunnen monia muslimeja, olen matkustellut monissa muslimimaissakin ja olen huomannut, että kansa todella tottelee tuota ”kieltoa”.  Paljon olen juoppoja nähnyt, mutta en eläessäni yhtään juoppoa muslimia.  Saattaisi siis olla hyvin tervehdyttävä uskonto.

Tosiasiassa Suomessa on yli tuhat uskonnollista järjestöä ja kymmeniä eri lahkoja ja kirkkokuntia. Minäkin kuulun suureen valtion kirkkoon, siihen kansainvälisesti suurempaan, mutta en mitenkään kuvittele, että olemme ainoita oikeassa olevia. Pääsääntöisesti yritän vain toimia niin kuin oikeaksi näen, enkä aina edes muista, mitä juuri minun uskontoni tästä asiasta sanoo.

Toki joskus olen kokenut ”uskonnollisia värväreitä”, mutta olen ystävällisesti kertonut heille, että mielelläni uskonnosta keskustelen, mutta minulla ei ole pienintäkään aikomusta jättää omaa kirkkoani. 

Nuo useat kirkkokunnat ja lahkot ovat varmasti hyvällä asialla, ainakin omasta mielestään, mutta ehkäpä hekään eivät kunnioita uskonnonvapautta. Jotenkin on kuitenkin tärkeää, että he saattavat sanomaa pahuutta vastaan. ”Eiväthän terveet tarvitse parannusta vaan sairaat.”

Toinen mielilausahdukseni on: ”Jokainen tulee uskollaan autuaaksi.”  Jokainen saa mielestäni uskoa ihan miten haluaa, eikä se mitenkään haittaa minun mielenrauhaani.

Toki olen iloinen, jos ihminen on löytänyt itselleen sopivan uskonnon, kunhan ei yritä syöttää sitä minulle.

Suomen lakia tulisi kuitenkin kaikkien noudattaa, jopa Jehovan todistajienkin. Islaminuskoisten kanssa en tiedä tässäkään suhteessa olevan ongelmia. 

”Jumala on suuri ja Muhammed on hänen profeettansa” on lausahdus, jonka usein kuulee muslimien suusta. Jos joku haluaa väittää sitä vastaan, voi saman tien mennä kirkkoon ja kertoa papille, että tämä valehtelee.

Suomensin tässä vain tuon arabiankielisen lauseen, jotta sana Allah tulisi oikein ymmärretyksi.

Veropakolainen

”Yhtä pysyvää kuin verotus on pyrkimys verojen välttelyyn.” Näin sanoo emeritusprofessori Esko Linnakangas, joka on seurannut verottajan ja veronmaksajan välistä kädenvääntöä aina 1960-luvulta asti.

Kun oikeustieteilijä puhuu veronkierrosta, hän tarkoittaa tulkintaerimielisyyksiä verottajan ja verovelvollisen välillä. Se on kissan ja hiiren leikkiä, jossa aina etsitään uusia keinoja veron välttelyyn.

 

”Iloinen veronmaksaja” on termi, jolla tarkoitetaan veroihin tottunutta ja jotensakin yhteiskunnan ”molokin kitaan” alistuneita tavallisia kansalaisia, jotka ovat hyväksyneet sen asian, että jokaisen ihmisen on maksettava oma osuutensa niistä palveluista, joita yhteiskunta tarjoaa. Iloa saattaa hieman himmentää tapa, jolla yhteiskunta rahoja käsittelee. Ilmeistä on, että verotus on liian helppo keino rahan keräämiseen, joten sitä riittää tuhlattavaksi asti.  Kansa kuitenkin hyväksyy henkilökohtaisen verotuksen silloin, kun se perustellaan ja tuntuu oikeudenmukaiselta.

Suurimmat veronmaksajat – yritykset - joiden pitäisi ainakin olla suurimpia veronmaksajia, eivät ole alistuneet veron maksamiseen, vaan juuri siitä ryhmästä löytyvät suurimmat veronkiertäjät.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että valtio menettää suuren tukon rahaa, vaan se vaikuttaa haitallisesti myös yritysten väliseen kilpailuun. Hyvänä esimerkkinä olkoon siirtohinnoittelu. Se ei ole ihan sama kuin sähkönsiirtomaksu, joka sekin tuntuu jotenkin mystiseltä.  Siirtohinnoittelu on sitä, että perustetaan jonnekkin halvan verotuksen maahan sisaryhtiö, josta ostetaan tavaraa ja palveluja, jotka ovat ylihintaisia ja saavat ”emoyhtiön” voiton mahdollisimman pieneksi. Seurauksena voi olla jopa nollatulos.  Tämä sisaryhtiö voi myös antaa ”lainaa” emoyhtiölle ja periä siitä hyvin korkeaa korkoa, joka sitten heikentää emoyhtiön tulosta.

Monet Suomessa toimivat pikaruokaketjut toimivat tällä periaatteella. Emoyhtiö on tosin ulkomaalainen, jolle suomalaiset firmat maksavat rojalteja saadakseen käyttää tiettyjä tuotemerkkejä.  Emoyhtiölle on edullista, että suomalaisen tytäryhtiön tulos on mahdollisimman pieni, jolloin voitto lähes kokonaan siirtyy ns. veroparatiiseihin.  Tätä mahdollisuutta ei ole pienillä eikä edes keskisuurilla yrityksillä, puhumattakaan ammatinharjoittajista, vaikka joissakin tapauksissa nämä kaikki kilpailevat samassa sarjassa.  Tässä järjestelmässä hyötyvät isot yritykset sekä verojuristit.

Iloisen veronmaksajan rooli jää siis yksityiselle veronmaksajalle.  Jos sattuu käymään niin, että tämä veronmaksaja ei olekaan niin iloinen kuin valtiovalta haluaa ymmärtää, syntyy harmaat markkinat.

Työstä ja tavarasta maksetaan pimeitä maksuja, jolloin verottaja jää nuolemaan näppejään. Tietysti tämä on rikollista menettelyä, ja jos joku kirvesmies kärähtää tästä, niin armotta pallo jalkaan.

Ostin aikoinani tavaraa Oulun lääninvankilan myymälästä, jossa näitä herroja oli askareissaan. Hyviä ammattimiehiä olivat, mutta rikollisen maine saattoi jäädä loppuelämäksi roikkumaan heidän ylleen.  Samaa konnan mainetta ei saanut suuremman yrityksen johtaja, vaikka oli syyllistynyt paljon suurempiin ”keikkoihin”. Juuri näiden valkokaulusrikollisten paidan pesuun tarvittiin näitä verojuristeja, jotta herrat saivat siirtyä elämässään eteenpäin. Kenties jonkun toisen yrityksen johtoon. Tai sitten konsultiksi.  Konsultin ammattihan on se ainut ammatti, johon ei tarvita muuta pätevyyttä kuin osoitettu- tai osoittamaton kyky puhua pehmoisia.

Menetetyt verotulot ovat miljardiluokkaa, mutta menetyksiä eivät ole suinkaan aiheuttaneet ”remonttireiskat”, vaan todella isot yhtiöt. Suurin osa näistä on kansainvälisiä konserneja, mutta myös puhtaasti kotimaiset suuryhtiöt ovat onnistuneet pääsemään saaliinjaolle. 

Jotkut yhtiöt onnistuvat veronmaksun sijasta jopa rahastamaan valtiota. Törkeintä lienee tuulivoimayhtiöiden toiminta, sillä paitsi että ne ovat vaikuttaneet haitallisesti kauppataseeseemme, ne lypsävät rahaa suoraan valtion kassasta, ja me ”iloiset veronmaksajat” olemme iloisesti maksaneet sen.

Kun en ole konsultti, en pysty neuvomaan, mitä pitäisi tehdä. Selvää kuitenkin on, että jotain olisi tehtävä, sillä tähän meillä on todella huonosti varaa. Olen laskenut, että jos kaikki yritykset saataisiin maksamaan veroja oikeudenmukaisessa suhteessa, voitaisiin tavallisen palkansaajan veroja alentaa useita prosentteja.

Varmaa on, että tilanne ei parane eduskunnassa räksyttämällä, vaikka jotkut vihervasemmistolaiset tuntuvat niin uskovan.  Ehkä se kuitenkin on niin, että minunkin syyttävä sormeni osoittaa enemmän oikealle kuin vasemmalle. Totuus kai kuitenkin on, että se todellinen tieto ja osaaminen on enemmän siellä oikealla kuin vasemmalla. 

Ruotsin vaalit

Varsin merkilliset ja merkitykselliset vaalit pidettiin viikonvaihteessa Ruotsissa. Eihän sen asian pitäisi minulle kuulua, mutta kun itsekin olin elintaopakolaisena Ruotsissa joskus menneinä aikoina, niin en ihan kylmäksi jäänyt.

  

”Perusruotsalaiset” saivat kohtuuttoman suuren äänisaaliin, vaikka 80% kansasta oli sitä mieltä, että ei missään tapauksessa.  Halla-ahokin riemuitsi siitä, että nämä natsimieliset pääsevät kuitenkin häiriköimään Ruotsin politiikkaa, vaikka kukaan ei halua tehdä yhteistyötä heidän kanssaan.  En todella ihmettele, jos puolue vähänkin muistuttaa nyky-perussuomalaisia.  Yksikään vastuullinen puolue ei taida oikein heidänkään kanssa sopia enää samaan hallitukseen. Se on yksinkertaisesti niin, että halla-aholaiset eivät ole enää sama perussuomalaiset. joita minäkin aikanani äänestin, joten on ihan turhaa syyttää sinisiä mistään loikkauksesta. Kyllä se oikeasti oli niin, että ”persut” loikkasivat alkuperäiseltä linjalta ja veivät mennessään sekä nimen että rahat.  Sinisille jäi vain aate ja vastuunkanto.

Samaan virheeseen sorrutaan näköjään Ruotsissa kuin on sorruttu Suomessakin. Maahanmuuttajat niputetaan kaikki samaan pakettiin -  pakolaisnimikkeen alle.  Jos asia todella olisi näin, niin pitäisi vain todeta, että lähes kaksi miljoonaa suomalaista on pakolaisena ulkomailla. Ruotsissakin heitä on lähes puoli miljoonaa.

Kuulin, kuinka eräs ”nykypersu” kysyi, että haluammeko me samanlaisia lähiöitä kun Ruotsissa. Ei tainnut herra huomata, että sellaisiahan meillä on paljon enemmän kuin Ruotsissa: suurin osa suomalaisia. Kokemuksesta voin kertoa, että suurin osa Ruotsin lähiöiden häiriöistä on suomalaisten aikaansaamia. Ruotsista katsottuna myös suomalaiset ovat ulkomaalaisia.  Olen usein toistellut täällä ruotsalaisten lehtien otsikointia”En finne igen”.  Näinhän se meni melkein aina, kun joku rikos tai hässäkkä oli tapahtunut.  Jossakin vaiheessa viranomaisia ja lehdistöä kiellettiin julkaisemasta rikollisten kansallisuutta.  Kyllä minä ymmärsin niin, että se tapahtui suomalaisten suojaksi.

Ei tuo aikani Ruotsissa minullekaan mitään herkkua ollut, mutta luulen kuitenkin ymmärtäneeni, mitä maassa oikeasti tapahtui. Ulkomaalaista työvoimaa tarvittiin, aivan kuten sitä tarvitaan nyt Suomessakin, mutta osa kansasta ei sitä ymmärtänyt. Se kostautui osittain suomalaisvihamielisyytenä ja luultavasti suomalaisten syyksi pantiin kaikki, mistä meitä oli mahdollista syyttää.

No Suomessa ei ole montaa ruotsalaista, mutta muut ulkomaalaiset ovat nyt joutuneet samaan asemaan kuin suomalaiset aikoinaan Ruotsissa. Se on ”mamun” vika, jos vain mahdollista vähänkin syyttää. Eivät toki kaikki suomalaiset ajattele niin, mutta etupäässä kyse on melkolailla kotioloissaan viihtyneistä suppeakatseisista ”persuista”, joiden ulkomaankokemus rajoittuu Tukholmaan tai Haaparantaan.  Tosiasiassa en ole tavannut yhtään suomalaista, joka käsi sydämellä voisi sanoa, että hänelle on ollut haittaa ulkomaalaisista.

Toki näin oli myös Ruotsissa, jossa koetin puhua suomalaisten puolesta.

Kerroin taas näitä ulkomaalaiskokemuksiani,  ehkä siksi, että koetin ymmärtää Ruotsin vaalien tulosta.  Tosiasiahan lienee, että aina on muukalaisvastaisuutta ja tuo ”perusruotsaisten” saama ääniosuus ilmaisee juuri sen luvun, joka kansasta kuuluu tuohon ryhmään.  Tämä porukka ei juurikaan välitä varsinaisesta politiikasta tuon taivaallista, kunhan saa kurkku suorana huutaa omaa agendaansa.

Totta on, että en minäkään pidä rikollisista ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että meillä on niitä riittävästi omasta takaa, joten sellaisia ei tarvita enää mistään muualta. Tässäkin suhteessa pitäisi kuitenkin säilyttää oikeudenmukaisuus. Maassa maan tavalla ja kaikkia rikollisia kohdellaan Suomen lain mukaan. Jos rikollinen on ulkomaalainen, niin tuomio Suomessa ja rangaistusta kärsimään sinne, mistä on tullutkin.

Turun tapauksen kaltaisia sekoamisia täällä tapahtuu erittäin harvoin, eikä suomalaisten keskuudessa mitenkään vähempää kuin ulkomaalaistenkaan joukossa.

Se nyt vaan on niin, että ihminen on ihminen, olipa syntynyt missä vaan.  Kovat kokemukset saattavat heijastua elämään, eikä asialla ole mitään tekemistä kansallisuuden kanssa. 

Joillekin ihmisille uskonto luo turvallisuuden tunnetta, eikä heiltä pitäisi sitä edes yrittää viedä.

Ruotsi on vaalinsa käynyt.  ”Perusruotsalaiset” saivat yllättävän suuren äänisaaliin, mutta meidän ei pitäisi ainakaan opiksi siitä ottaa.  Jos minä olisin ”Kempeleen kuningas”, kieltäisin nuo natsitaustaiset puolueet.

Tuulivoiman varjossa

Olen kuulut kaikenlaisia tarinoita tuulivoimasta ja sen ympärillä riehuvasta korruptiosta.  Jos kaikki olisi totta. Voisi luulla että lähes jokainen tuulimylly on noussut pystyyn hieman hämäräperäisellä tavalla. Uskomattomaltahan nuo tarinat joskus tuntuvat, eivätkä kaikki ole varmaan edes totta. Ehkä eivät kaikki olekaan, mutta sen tiedän, että suurimmalta osaltaan kyllä.

Lukekaapa ja ajatelkaa. 

Koin eräänlaisen henkisen heräämisen, kun vaimoni luki minulle otteita kirjasta ”Tuulinen maa”. Vaikka kirja olikin viihteelliseksi romaaniksi tarkoitettu, sillä oli kuitenkin heikohko yhteys todellisuuteen. Se kertoi siitä häikäilemättömyydestä, jolla tuulivoimalle vallattiin maata. Juonittelua, lahjontaa, uhkailua ja jopa väkivaltaa. Sekä vaimoni että minä olemme täällä Suomessa tuulivoimaa vastustavan kansalaisyhdistyksen jäseniä ja vaimoni sen lisäksi myös vastaavan saksalaisen yhdistyksen jäsen, niin on luonnollista että aihe on kiinnostanut meitä.

Aikaisemmin minun tuulivoimavastaisuuteni perustui vain niihin tosiasioihin, joissa voin nojata teknistaloudelliseen sekä tekniseen koulutukseeni. Lähinnä se perustui siis toteamukseen, että se on taloudellisesti kannattamatonta, epävarmaa ja metsissä törröttävät häkkyrät pilaavat maiseman.

Mitä syvemmälle asiaan paneuduin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että tuo näennäisenergia on vähän kerrassaan muuttamassa koko maan asumiskelvottomaksi. Kyse ei olekaan pelkästään tekniikasta, taloudesta eikä maisemasta. Kyse on myös ihmisten terveydestä.

Luettuani tuosta aiheesta useita teoksia ja ulkomaalaisia tutkimuksia, päätin minäkin kirjoittaa kokemuksiini perustuvan kirjan, johon ajattelin ottaa mukaan myös tiukasti totuuteen pohjautuvaa faktaa ja viihdearvon lisäämiseksi myös fiktiota, joka voisi olla totta.  

Toistaiseksi kirjasta on valmiina vain nimi, aihe ja ensimmäinen luku.  Uskon kuitenkin pystyväni kirjoittaman tuon kirjan, jos saan tulkkausapua vaimoltani ja ulkomaalaisilta tutkijoilta.  Yksi heistä on tulossa Kalajoelle luennoimaan tuulivoiman terveysriskeistä.  Menkää vain kuuntelemaan Sani-hoteliin, luennoilla saattaa olla tervehdyttävä vaikutus.

Sitten vielä tuohon vaimoni lukemaan kirjaan.

Luettuaan otteita minulle totesi vaimoni, että eihän tällainen oikeasti voi olla totta.  Pienen hetken olin taipuvainen ajattelemaan samoin, mutta sitten koin tuon ”valaistumisen”. Suurin osa kansastahan ajattelee juuri näin ja samalla antaa tuulivoimayhtiöille mahdollisuuden tuohon rikolliseen toimintaan.  En toki ole Suomen ainut tuulivoimapakolainen. Tuskin edes Kalajoellakaan, mutta hyvin monet kärsivät sairautensa kiltisti leimautumisen pelossa.  Tuulivoimayhtiöt ovat onnistuneet iskostamaan ihmisten mieliin myös käsityksen siitä, että jos valitat sairastuneesi tuulivoimasta, olet vain luulosairas. Hulluksi leimaamisen pelko saa ihmisen kestämään suuriakin määriä fyysisiä kipuja.  Minulla on Kalajoella ystäviä, jotka ovat uskaltautuneet kertomaan minulle oireistaan, mutta lääkärit puistelevat vain päätään, kun ei kuulemma ole tutkimustuloksia.

No joo... tutkimustuloksia kyllä on, ja kuten mainitsin, eräs tutkijaprofessori on tulossa Kalajoelle keromaan tuloksistaan. Tosin nainen on ulkomaalainen, niin kuin kymmenet tutkimuksetkin. Kaikki päätyvät kuitenkin samankaltaiseen lopputoteamukseen.  ”Matalataajuinen värähtely on monille ihmisille ja eläimille vaaraksi ja saattaa aiheuttaa jopa kuolemaan johtavia sairauksia.”

Miksi Suomessa ei lupauksista huolimatta ole tällaisia tutkimuksia julkaistu?  Minun henkilökohtainen arvioni on, että jollakin luettelemistani keinoista tuulivoimayhtiöt ovat pystyneet estämään sen. Niin kauan kuin näitä tutkimuksia ei ole, voidaan sanoa, että ”tutkimuksia ei ole.”  Ei toki ole päinvastaisiakaan tutkimuksia.

Niinpä niin.  Kourallinen ihmisistä hyötyy tuulivoimaloiden rakentamisesta ja tämän kourallisen hyväksi me uhraamme paitsi osan veroeuroistamme, niin myös terveytemme.  Minun kirjoittamani kirja kertoo asuinkelvottomasta planeetastamme. Mutta sitä odotellessa lukekaa tuo Esa Pikkumäen kirja ”Tuulinen maa”.  Se ei ehkä ole totta, mutta kyllä siinä vähän totuutta on.

Voitte aloittaa tämän ajatuksenne uudistamisen menemällä ensi viikonvainteessa Sani- hotelliin kuuntelemaan absoluuttista faktaa.

Tämän tutkijan tarkoitus ei ole vastustaa suomalaisia tai muutenkaan tuulivoimayhtiöitä.  Hän on vain tutkinut tuulimyllyjen vaikutusta ihmisiin. Minä olen tuon vaikutuksen kokenut henkilökohtaisesti ja siksi minä vastustan tuulivoimayhtiöitä. 

On se sikamaista toimintaa.