Kun Ilta-Sanomat julkaisi 5.7. jutun, jossa kerrottiin näistä Euroopan kriisimaista, korruption ja harmaan talouden keskinäisestä riippuvuudesta, se tuskin yllätti ketään. Vähintäänkin voimakas epäilys on aina ollut, että Kreikka, Espanja ja Italia ovat maita, joissa rahalla saa muutakin kun vain tavanomaisia hyödykkeitä. Kreikkalaisille oli kai ihan luonnollista, että kun EU vaati tietynlaisia tilastoja, niin ne tehtiin. Tarkoituksenmukainen väärennös ei tuntunut kovin suurelta synniltä, vaikka se suomalaisen rikoskäsityksen mukaan täyttää petoksen tunnusmerkit.
Yllätys varmaan monelle olikin, että Kreikkaa ei erotettu EU:sta asian paljastuttua. E i erotettu edes eurosta, vaikka se selkeästi johti ongelmiin, jotka pitkässä juoksussa muodostuivat myös muiden euro-maiden ongelmiksi. Näin ei tietenkään olisi tarvinnut olla, sillä kysehän oli vain saksalaisten ja ranskalaisten pankkien löysäkätisesti Kreikalle myöntämistä luotoista. Normaalistihan pankit nielevät tappionsa ja jos ne joutuvat vaikeuksiin, on kunkin maan itse huolehdittava pankkiensa maksukyvystä.
Angela Merkel oli kuitenkin keksinyt, että meillähän on EU, joka sopivasti manipuloimalla voitaisiin ottaa maksumieheksi. Suomi oli aina pyrkinyt olemaan EU:n mallimaa, joten jos sen nuoren ja kokemattoman pääministerin annettaisiin uskoa, että hänelle tarjotaan tässä nyt koko Euroopan pelastajan roolia, niin eiköhän se jotenkin järjestyisi. Ranska oli muutenkin ”varma arpa”, sillä olihan se selvästi samassa veneessä Saksan kanssa. Toki Merkel senkin tiesi, että jos muut EU-maat eivät suostuisi tähän, olisi Saksan ja Ranskan hoidettava asiansa yksin. Näinhän se olisikin mennyt, jos EU:n perussopimusta olisi noudatettu.
Joku suomalainen Timo Soini kyllä kertoi, että menettely on EU:n sopimusten vastainen, eikä sitä paitsi hyödytä muita kuin kyseisiä pankkeja. Näinhän siinä sitten kävi, mutta siltä näyttää, että mitään ei ole opittu. Edelleen yritetään kansalle syöttää sellaista puppua, että maailma kaatuu ja Suomi uppoaa mereen, jos ei kaikkia veronmaksajien rahoja työnnetä jonnekin Molokin pohjattomaan kitaan. Mitkään kellot eivät soi, vaikka hyvin tiedetään, että Euroopassa ja jopa Euroopan Unionissa on maita, jotka eivät mitenkään ole osallistuneet avustusoperaatioihin, eivätkä ole aikeissa edes osallistua. Silti menee ihan hyvin… tai juuri siitä syystä.
En tosiaan tiedä, mistä Suomen yletön halu nuolla muutamia merkittäviä peppuja on oikein peräisin. Ehkäpä siitä on jotain iloa tai hyötyä näille nuolijoille, mutta kansalle siitä on vain haittaa.
Tästä löytyikin sitten se sopiva aasinsilta palata ihan alussa esittämääni viittaukseen IS:n artikkelista. Siinä puhutaan korruptiosta ihan niin kuin se olisi vain näiden kriisimaiden ongelma. Eihän se toden totta niin ole. Melkein tekisi mieli pitää tätä eteläeurooppalaista ja joistakin entisistä itäblogin maista tuttua korruption muotoa rehellisempänä kuin suomalaista korruptiota. Kaikki saivat ostaa rahalla vaikkapa vapautensa, säätyyn tai sukupuoleen katsomatta. Suomessa rehottava hyvävelijärjestelmä takaa nämä tietyt etuoikeudet vain systeemiin kuuluville, mutta heittää ulkopuoliset armotta susille, täysin riippumatta siitä mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Palvelu palvelusta ja bonukset päälle.
Joskus vaan ahneus tuntuu olevan niin rajaton, että edes syyttäjä ei voi jättää syyttämättä. Silloin täytyy ”hyvien veljienkin” vain luottaa siihen, että kyllä ylemmät oikeusasteet vapauttavat, vaikka käräjäoikeus malliksi tuomion antaisikin.
Lepäile vain rauhassa Laaksovirta, paremmat siellä on kelit kun täällä Suomessa. Kyllä se kaverisi Ilekin pian syytteistä vapautuu, vaikka ette ehkä saman loosin kavereita olekaan, niin monet asiathan teitä yhdistävät. Esimerkiksi tämä uhrautuva työ isänmaan eteen.
Ai, eikö se niin mennytkään. No tottahan se niin on, että kyllä Suomessa pääsääntönä on, että rikoksista tuomitaan, jos et kuulu mihinkään erikoisryhmään, kuten esimerkiksi johonkin hyväveliverkostoon tai ole muuten vain syyntakeeton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti