Taas minä vanha gubbe olen toista mieltä viisaiden sotaherrojen kanssa, mutta ei voi mitään. Se nyt on vaan silleen, että kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa. En tiedä miten nykyisin ampumakoulutusta armeijassa hoidetaan, mutta varmaan hyviä sotilaita tehtiin siihenkin aikaan kun minä tuon ”miesten koulun” sain käydä. Uskokaa tai älkää, mutta hyvää se teki niin sielulle kuin ruumillekin. Ei minusta sotahullua tullut, jos nyt ei aivan pasifistiakaan. Pitkin metsiä juostiin ja huudettiin, että ”laukaus, laukaus” .. kun oikein lähitaisteluun päästiin, niin saatettiin jopa päristellä että ”sarrrrrjaaa” ja niin se vaan sota voitettiin tai hävittiin. Olisikohan sitä silloin vielä ollut jäljellä pikkusen sitä rautaa miehissäkin.
Olen juuri lukenut Hesarista ilouutisen. Yhdysvaltain kongressi on torjunut Suomen tykistöohjusten oston ja melkein onnistunut säästämään Suomelle yli sata miljoonaa euroa. Sanon siksi että ”melkein”, kun nämä kohmot meinaavat vielä tehdä uuden anomuksen. Eihän se sata miljoonaa tietenkään paljon ole, kun sitä vertaa esimerkiksi Horneteista maahan ammuttaviin ohjuksiin, joita sitten kumminkin ostettiin monella sadalla miljoonalla, vaikka jouduttiinkin lupaa odottamaan yli viisi vuotta. Se on sellaista tämä ohjuskauppa… pirun vaikeaa.
Yhteistä näille kahdelle ohjusostolle on se, että molemmat ovat täysin tarpeettomia, vai aikovatko sotaherrat todella käyttää näitä ohjuksia. Jos aiotte, niin ilmoittakaa ajoissa, että voin poistua maasta. Tottahan se tietysti on, että ajat ovat muuttuneet minun armeija-ajoistani, eikä enää riitä, että osaa äänensä käheäksi huutaa sitä laukausta. Nyt pitäisi osata tähtäillä vaikkapa vanhalla sähköpylväällä ja karjua että ”ohjus lähtee”. Kyllä se saman asian ajaisi ja tulisi paljon halvemmaksi. Lentokoneen lento-ominaisuudet kuulemma muuttuvat, jos siihen kiinnitetään ohjukset, joten sitä harjoittelua varten on pakko hankkia niitä ohjuksia.
No onko ihan oikeasti? Annanpa taas yhden neuvon ihan omasta aloitteestani, kun eivät herrat sitä kuitenkaan kehtaa pyytää. Etsikää sopivan vahvuinen viemäriputki, joita valmistaa esimerkiksi KWH:n putkitehdas tuolla Vaasassa, ja pätkikää se sopivan mittaisiksi paloiksi. Sitten vaan täyttämään betonilla, että saadaan oikea paino. Kun putkeen vielä kiinnitetään sopivan mallinen kärki ja putki kiinnitetään koneeseen, niin ei muuta kun lentämään. Jos tuollainen ohjus sitten sattuisi ”karkaamaan”, ei sen aiheuttamat vahingot varmaankaan ole yhtä suuret kuin olisi oikean ohjuksen karkumatkan päätteeksi. Luultavaa on, että kenraalien leijonat eivät ihan yhtä kirkkaasti kiiltelisi kun meidän harjoitusohjukset olisivat tuota tasoa, mutta kaikella on hintansa. Vastapainona voisi sovitella vaikkapa kansakunnan talouden pelastajan viittaa harteilleen kertomalla ihmisille kuinka monta sairaanhoitajaa, opettajaa ja lääkäriä voidaankaan palkata säästetyllä rahasummalla.
Voihan se olla niinkin, että kansa muutenkin pitää tämän tapaisia säästöjä paremmin perusteltuina, kuin esimerkiksi niiden varuskuntien lakkauttamista, jotka ovat olleet lähes elinehto ympäristönsä talouselämälle. Tarkoitan siis näitä ”miesten kouluja”, joita ei roikuteta lentokoneiden siivissä, eikä hilata tykkien putkissa.
Loppuviimeeksi se on kuitenkin niin, että laihakin sopu on parempi kuin ilmiriita. Uskokaa vaan, että ei se meidän oletettu vihollinen niitä meidän ohjuksia pelkää yhtään enempää kuin sähköpylväitäkään, mutta varmaan ne niitä suututtavat. Miksi suututtaa, kun kuitenkin tiedetään, että on olemassa hyvin vähän vihollisiksi luokiteltavia maita.
Laukaus, laukaus…. sarrrjaaa. Niin tuli taas yksi vihollinen torjuttua… ja halvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti