”Rikos on teko, josta laissa on säädetty rangaistus.” Tämän lauseen olen poiminut muistiinpanoistani ajalta, jolloin heikkouksissani opiskelin oikeusoppia, kunnes huomasin, ettei minusta ainakaan asianajajaa voi tulla. Ei ainakaan sellaista puolustusasianajajaa, joka puolustaisi oikeita rikollisia. Mikä puolustusasianajaja se sellainen olisi, joka yhtyisi syyttäjän näkemyksiin. Siihen aikaan niihin vielä olisi voinut yhtyäkin, mutta ajat ovat muuttuneet tämän hyväveli- verkoston kehittymisen myötä. Nykyisin syytteisiin ja rangaistuksiin vaikuttaa enemmän se, kuka tekee kuin se mitä tekee.
Asioista tavallisesti hyvin perillä oleva taho kertoi minulle kerran järkyttävän uutisen. Joskus Suomessakin on tapahtunut sellaista, että joku ministeri olisi syyllistynyt asiakirjan väärennökseen. Pidän kyllä tätä tahoa hyvin luotettavana ja myös asioista hyvin perillä olevana, mutta siitä huolimatta haluan käsitellä asiaa vain hypoteesina. Jos siis kuvittelemme, että joku nousukiidossa oleva poliittinen broileri olisi syyllistynyt kyseiseen tekoon, niin mitä tapahtuisi. No niinhän se oikeasti onkin, että asiakirjoja on hyvin monenlaisia ja moneen tarkoitukseen. Niinpä syyttäjällekin jää hyvin laaja skaala arvioitaessa teon moitittavuutta. Kuulemassani tapauksessa, joka siis on täysin kuvitteellinen, syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen teon vähäisyyden vuoksi. Tuntemani luotettava taho oli kyllä sitä mieltä, että tästäkin teosta olisi pallo kolahtanut jonkun Paavo Perussuomalaisen jalkaan. Olipa tämä yksittäinen tapaus kuinka tahansa, on jokaisella kansalaisella tietysti oikeus ottaa selvää, minkä verran perää tuossa kuvitelmassa on. Jos nyt kuvittelemme, että teko todella olisi tapahtunut ja jos se olisi vienyt jotenkin herran tai rouvan poliittista uraa eteenpäin, johtaa se todella inhottavaan ajatukseen. Istuuko meidän hallituksessa todella rikollisia ?
Ihan reilusti uskallan sanoa, että sellaisen teon tekijä on rikollinen. Se että syytettä ei ole nostettu, tai tuomiota annettu, ei poista tekoa. Se ei myöskään muuta rikoksen määritelmää miksikään. Siihen ei riitä edes syyntakeettomuus, vaikka se poistaakin teolta rangaistavuuden.
Tuo kerrottu esimerkkitapaus on mielestäni hyvä esimerkki teosta, joka täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Rikoksen tunnusmerkistö ei sen sijaan täyty esimerkiksi silloin, kun joku henkilö esittää oman mielipiteen omana mielipiteenään. Ilmeisesti työn vähäisyyden vuoksi meidän oikeusjärjestelmämme on kuitenkin puinut tällaisia tapauksia aina ylempiä oikeusasteita myöten. Suunnattomasti olen, jopa vastoin tahtoani, joutunut ihailemaan niitä syyttäjiä, jotka ovat löytäneet muutamista poliittisista blogeista ja niihin sisältyvästä ironiasta jonkun sellaisen rikoksen, joka täyttää tuon mainitun tunnusmerkistön. Kuten jo alussa totesin, tuomioistuinten päätökset ovat sitten jo asia erikseen. Niistä ei voi koskaan olla varma, sillä se riippuu niin monesta asiasta. Kyllä minä noita blogikirjoituksista tulleita tuomioita kuitenkin ihmettelen. Vaikka minusta ei juristia koskaan tullutkaan, niin kyllä minä lahjontaa, lahjoman vastaanottamista, väärennöstä, kiristystä ja uhkailua pidän huomattavasti selvempinä juttuina kuin jotain oman mielipiteen ilmaisua, jolla kaiken lisäksi kuuluisi olla lain suoja.
En ole myöskään journalisti, mutta jos olisin… Ihan sitten varmasti ottaisin nyt selville sen, onko oikeasti tott, että meidän hallituksessa istuu ministereitä, joilla on rikollinen tausta. Jos selviäisi, että näin on, niin huudattaisin sen kaikissa mahdollisissa medioissa. Kyllä se kansalle tärkeämpi tieto on, kuin jonkun kansanedustajan avustajan mauttomat hihamerkkivitsit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti