Lanton Matti

Tämän blogin alkuperäinen tarkoitushan oli kommentoida politiikan ja yhteiskunnan tapahtumia sellaisena kuin minä ne näen. Oikeastaan tuntuu aika ikävältä, että enimmäkseen näytän vain kritisoivan milloin mitäkin asiaa. Jo suuri mestari kuitenkin sanoi aikanaan: ”Eiväthän terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat”. En edes yritä verrata itseäni tähän sanojaan, sillä suuresta koostani huolimatta olen pikkupoika hänen rinnallaan. Näinhän se kuitenkin on, että eivät yhteiskuntamme epäkohdat suinkaan ole aiheutuneet hyvin suoritetuista töistä ja oikeista päätöksistä, vaan pääasiassa omista virheistämme.

Jossakin yhteydessä olen kirjoittanut hyvin samaan tapaan meidän hiipuneesta urheilumenestyksestä. Harvoinpa mikään yksittäinen asia on minkään lopullinen syy, mutta osasyynä se aina on. Olen myös sanonut, että politiikan paradoksi on se, että vaikka sen pitäisi olla yhteisten asioiden hoitoa, siihen hakeutuvat, ja jopa valikoituvatkin, ihmiset jotka ajattelevat vain omaa etuaan.

Suomalaisessa urheilussa tuntuu olevan aivan sama paradoksi. En nyt halua upottaa kaikkia lajeja tähän samaan suohon, koska en likikään tunne jokaista lajia, vaikka aika laaja-alaisesti olenkin urheilussa ollut mukana. Harvoin tähän paradoksimyllyyn sekoittuvat varsinaiset aktiiviurheilijat, vaan sen suurimpia pyörittäjiä ovat urheilujohtajat ja pääasiassa vielä sellaiset, joiden oma menestys ei välttämättä ole vastannut omia odotuksia, tai koko lajista ei ole oikeastaan kokemusta.

Nyrkkeilyurheilusta minulla on kokemusta, kaikilta sen osa-alueilta. Paitsi että olin ihan hyvä kansallisen tason nyrkkeilijä, olen myös omasta mielestäni ollut kohtalaisen hyvä valmentaja ja taustavaikuttaja. Nyrkkeilystä on sanottu, että se on ”reilua peliä” ja sitähän se pääasiassa onkin, nyrkkeilijöiden kesken. Mutta voi onneton noita sopan keittäjiä. Aivan samoin kuin politiikassa, alkaa myös urheilupolitiikka mennä nousukkaiden kilpakentäksi. Suurimpia ”kehäkettuja” ja asioiden sotkijoita ovat ihmiset, jotka eivät koskaan ole itse lajia harrastaneet. Tai sitten oma menestys, syystä tai toisesta, ei ole vastannut omia tai läheisten odotuksia. Tätä menestystä pyritään sitten kompensoimaan politikoimalla urheilussa ja jos mahdollista, pyrkimällä jonkun urheilijan loisteeseen. Jos tällaiset ihmiset saavat vaikutusvaltaa urheilujärjestöissä…. ja usein saavat… johtaa se vääjäämättä myös epäoikeudenmukaisiin päätöksiin lajin sisällä. Päätöksiä ei tehdä lajin hyväksi, vaan omaksi ja oman seuran hyväksi.

En ole koskaan edustanut TUL:n seuraa, joka ei suinkaan johdu poliittisesta ajattelusta, vaan puhtaasti sattumasta. Kun ensimmäisen kerran menin nyrkkeilysalille, oli siellä silloin Jyväskylän Nyrkkeilijöiden harjoitukset. Jos siellä olisi ollut Jyväskylän Työväen Nyrkkeilijöiden harjoitukset, olisin silloin varmasti ollut TUL:n nyrkkeilijä. Vaikea sanoa, miten olisin asian kokenut myöhemmin opittuani ymmärtämään, että tällaisesta kahtiajaosta on ainoastaan haittaa urheilulle itselleen. Historiallisesti tiedän, että TUL:n nyrkkeilijöitä syrjittiin erilaisissa valinnoissa ja hyvin, ainakin mahdollista on, että tällainen syrjiminen on vienyt jopa arvokisamitaleja Suomelta. Olin aikoinani useita vuosia SNL:n johtokunnassa ja valmennusvaliokunnan puheenjohtajanakin. Tätä syrjintää tapahtui minunkin aikanani, vaikka omasta mielestäni yritin tehdä mahdollisimman oikeudenmukaisia päätöksiä.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka monta romaania ja nimiäkin luetella, mutta sitä en tee. Tuntekoon jokainen sen sisimmässään.

Oikeastaan halusin vain sanoa, että meidän tulisi sietää toisiamme silloinkin kun pärstä ei miellytä. Kaikissa ratkaisuissamme tulisi miettiä, että onko tämä nyt oikein. Ehdotanko esimerkiksi parasta mahdollista henkilöä vuoden valmentajaksi, vai loukkaanko tällä ehdotuksellani kenties jotakuta toista, joka olisi sittenkin ollut ansioituneempi tämän huomionosoituksen saajaksi.

Kuka tuntee Lanton Matin? No uskallan väittää, että minä tunnen ja uskallan myös väittää, että hän on tällä hetkellä ehkä aliarvostetuin nyrkkeilymies koko valtakunnassa. Ilman Mattia Oulussa tuskin olisi yhtään puhtaasti SNL:n alaista nyrkkeilyseuraa. Vuodesta toiseen Matti on jaksanut jo yli kaksi vuosikymmentä puhaltaa henkeä seurojen hiilloksiin, niin että ne ovat kerta toisensa jälkeen leimahtaneet taas liekkeihin. Jopa Oulun menestyksekkäimmästä jalkapalloseurastakin on tullut nyrkkeilyseura Matin toiminnan ansiosta.

Kaikissahan meissä vikamme on, mutta ihan vain tilastollisesti on perusteltua väittää, että Suomen nyrkkeily olisi aika monta pykälää korkeammalla tasolla, jos kaikki nyrkkeilyn parissa työskentelevät olisivat lanton matteja, niin suurella sydämellä Matti on tätä työtä tehnyt.