Kun nyt puhun perussuomalaisesta, en tarkoita mitään poliittista puoluetta, vaan suomalaisia yleensä. Huono itsetunto on suomalaisen synnynnäinen ominaisuus, joka saa toimimaan meidät joskus hyvinkin omituisesti, vaikka siihen ei olisi mitään järkevää syytä. Sellainen ihminen on perussuomalainen. Huono itsetunto ei likikään kaikissa asioissa aiheuta negatiivisia tekoja, eikä sen seuraukset ole kenellekään haitaksi. Paitsi joskus meille itsellemme.
Monen urheilijan kannustimena on ollut alemmuuden tunne, joka taas pursuaa juuri itsetunnosta. Ei siihen välttämättä mitään ulkoista syytä ole. Se on synnynnäinen ominaisuus, joka toki voimistuu tai heikkenee elämänkokemusten myötä. Aina se kuitenkin on siellä jossain pohjalla, saaden meidät miettimään että mitähän meistä ajatellaan. Jotta meistä ajateltaisiin mahdollisimman positiivisesti, ryhdymme usein hyvinkin vaativiin tekoihin, jopa äärimmäisiin ponnisteluihin. Joskus nämä ovat meille tai yhteisölle hyväksi, joskus niistä syntyy kuitenkin suurta vahinkoa.
Älä rääkkääkään suomen kieltä. Varmasti monet ovat tuon lauseen kuulleet, jopa nekin, jotka sitä kieltä sitten ovat rääkänneet ja raiskanneet. Miettikääpä nyt esimerkiksi mitä tarkoitetaan esimerkiksi ”eksplisiittisillä” asioilla tai ”gap-analyysillä”. Nämä ovat englanninkielisiä termejä, jotka on tuotu suomen kieleen vain siksi, että ne kuulostaisivat hienoilta ja kielestämme saataisiin näin mukamas elävämpi. Näitä termejä käyttävät perusjuntit ovat ottaneet ne kieleemme siksi, että me …. väittäisin, että suuri enemmistö…. emme niitä ymmärtäisi ja vaikuttaisimme heitäkin juntimmilta. Kun aikoinani opiskelin yliopistossa materiaalitekniikkaa, en mitenkään voinut olla ihmettelemättä, miksi tenteissä saatettiin kysyä juuri jotain tuollaista termiä ja sen merkitystä. Toki minulle silloin selvisi mitä ovat nämä ”eksplisiittiset odotukset”, mutta se ei ole vieläkään selvillä, miksi Suomessa ei käytetä suomen kieltä. Kyllä edelleen olen sitä mieltä, että insinöörille on asian osaaminen tärkeämpää kuin vierasperäisen termin tunteminen.
Jotenkin tuntuu siltä, että perussuomalaisen alemmuuden tunne saa meidät jopa häpeämään omaa kieltämme, joten sitä pitää koristella näillä vierasperäisillä sanoilla.
Kun Suomi joskus voittaa jääkiekkoilun maailmanmestaruuden, me olemme onnemme kukkuloilla, aivan kuin se olisi jotenkin erityisen paljon kansakunnan arvoa kohottava tekijä. Sama pätee myös noihin euroviisuihin. No, hyvähän se, että kansa edes jostain riemuitsee. Tämä on harmitonta huvia, jolla on hyvä paikata noita syvällä piileviä estoja. Ei muuta kun estonpoistoainetta pullo tai pari ja sitten torille räyhäämään. Sen uskotaan olevan miehekästä touhua.
Perussuomalaisten perusalemmuudentunteesta johtuu myös tuo EU:n mallioppilaana olo. Suomi on aina ylpeillyt sotakorvauksien maksamisella ja mikäpä siinä, onhan velat maksettava. Se, että Suomi taisikin olla maailman ainut maa joka sen teki, nostaa vain entisestään itsetuntoamme. Nykyhallituksessa tuskin on montaa ministeriä joka edes tietää, että Saksa tuomittiin aikoinaan maksamaan Suomelle sotakorvauksia. Ei Saksa niitä maksanut, eikä Suomi vaatinut.
Moni suomalainen on ihmetellyt, että miksi me nyt olemme niin halukkaita työntämään rahojamme Kreikkaan, vaikka itselläkin on tiukkaa. No tämä johtuu juuri siitä alemmuuden tunteesta. Eivät meidän ministerit voi tunnustaa tätä valtiollista hätätilaa, sillä sehän saattaisi lopettaa selkään taputtelun ja meidän kehumisen. Kansa kärsii, mutta ministerit saavat kunniaa.
Mitähän tapahtuisi, jos Katainen sanoisikin, että ”sorry, nyt ei makseta mitään, kun ei ole varaa, mutta ne Saksan meille maksettavaksi määrätyt sotakorvaukset Saksa saa antaa Kreikalle”.
Näin ei voida tehdä, sanoo varmasti hallitus. Ja minä kysyn, että miksi ei. Tämä olisi tällaistä uudenlaista päästökauppaa. Päästettäisiin Kreikka veloistaan, sekä Katainen ja Urpilainen pinteestä, johon he kieltämättä ovat joutuneet hämärällä salailupolitiikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti