Ei voi olla totta... vai voiko sittenkin?
Nimittäin se että meillä vallitsee valepäättäjien mafia. Lainasin tuon sanan Jaakko Jukkolan kirjoituksesta KalajokiLehteen. Mielestäni "valepäättäjä" on hyvin kuvaava sana, joka tosiasiallisesti kertoo kaiken lähes kaikista päättäjinä esiintyvistä poliitikoista. Voi tätä valepäättäjyyttä esintyä myös kunnallisella tasolla, mutta kun en kovin aktiivisesti ole osallistunut paikallispolitiikkaan, en oikein tiedä, miten täällä on tapana menetellä.
EU toi mukanaan 200 valepäättäjää meidän eduskuntaan. Eduskunnassa on iät ja ajat ollut nuo 200 päätä, ja he uskovat tekevänsä kovasti tärkeää työtä, vaikka pääasiallisesti siunailevat vain niitä päätöksiä, joita Euroopan Unioni tekee.
Silloin harvoin, kun Suomen eduskunta itse tekee itsenäisiä päätöksiä, ryntäävät edustajat kysymään todellisilta päätöksentekijöiltä, että miten tässä näin kävi ja mitä mieltä nyt ollaan.
Jokaisen menestyneen miehen takana on nainen. Näinhän sitä sanotaan. No joskus on niinkin, että naisen takana on mies. Aina kuitenkin on niin, että joku on jonkun takana. Näillä "takapiruilla"... siis todellisilla päättäjillä... on monenlaisia nimiä. Joitakin sanotaan vaalirahoittajiksi, joitakin valtiomiehiksi. Kun ex-kansanedustaja Paavo Lipposen työhuone aikoinaan sijoitettettiin eduskuntataloon, saattoi siihen hyvinkin olla syynä se, että Jutta Urpilaiselle oli lyhyt matka kyselemään, että mitäs mieltä me nyt ollaan.
Kokoomustakaan on turha nollata... päinvastoin. Naisten ääntä tässä kykypuolueessa kuunnellaan tavallista herkemmällä korvalla. Samanaikaisesti kun Jyrki Katainen kyselee Angela Merkeliltä, minkä verran Suomen nyt pitää maksaa ja mihin, tekee Ilkka Kanerva työtä kansan parissa. Turhaan olen minäkin Ilkan tekstiviestejä mollannut. Oikeastihan niiden todellinen tarkoitus on ollut vain luotailla kansan mielipiteitä. Johanna Tukiainen on varmasti juuri sopiva henkilö kertomaan näistä asioista, liikkuuhan hän kaikenlaisissa piireissä - valtiomiestasosta poliisien asiakkaisiin.
Oli miten oli. Olkoonpa sittenpäättäjiä tai valepäättäjiä, heitä on ehdottomasti liikaa. Todellinen tarve voidaan helpoisti päätellä vaikkapa katselemalla kuvia, joita TV-kamerat tallentavat eduskunnan täysistunnosta. Siellä on yleensä paikalla 70-90 edustajaa. Osa tosin juoksee painamaan nappia, jos sattuu olemaan joskus äänestys. Joskus on sattunut - niin pahat kielet kertovat - niinkin, että on painettu väärää nappia, kun ei ole keretty kysymään, mitä nappia pitää painaa.
No, silläkään ei oikeasti ole väliä, sillä jos meidän eduskunta tekee jonkun päätöksen, on se mitä suurimmalla todennäköisyydelllä väärä. Arpa antaisi siis tarkalleen yhtä hyvän tuloksen. Joskus oikein, joskus väärin.
Tietysti on joukko poliitikkoja, jotka eivät ole tottuneet eduskunnan käytäntöön, eivätkä tiedä... tai eivät edes halua tietää, ketä tulisi kuunnella ja miten pitää menetellä, jos haluaa lintsata vaikkapa täysistunnosta. Yleensä nämä ovat uusia edustajia, joita vanhemmat jopa hieman ylenkatsovat. Aihetta onkin, heidän näkökulmastaan, sillä he ovat yleensä korruption ulkopuolisia, jotka eivät ole oppineet eduskunnan käytäntöjä ja sinisilmäisyyttään luulevat, eetä heidän tulee kuunnella kansan ääntä.
Heitä sanotaan populisteiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti