Maailman parasta terveydenhoitoa?

Kyllä minä pöllämistyin, kun kuulin, että Suomessa on maailman paras terveydenhuolto. Kuinkahan huono se muualla maailmassa oikeastaan on! Enhän minä tietenkään tiedä kuin omat kokemukseni. Niin ja parin vainajan, kun ennättivät pahukset kuolemaan, ennen kuin pääsivät lääkäriin. Niin... ja toinen heistä nuori mies, jolle sanottiin, että tule maanantaina jos vielä vaivaa. Ei vaivannut, sillä kuoli lauantaina.

Mutta niihin minun kokemuksiini.

Taloa remontoidessani putosin seinältä. Kipeätähän se teki, kun satakiloinen äijä romahtaa lautalattialle. Ehkä ei mitenkään olisi käynyt, jos olisi pudonnut pää edellä, mutta kun rojahdin suoraan selälleni. Taisin tulla hieman kylki edellä, kun käsi murtui kolmesta kohdin. Kaksi kohtaa tosin vain korjattiin; kolmatta ei edes kuvattu, kun en osannut valittaa. Oli olkavarsi niin kipeä, että ranne jäi kokonaan huomaamatta. Huomaamatta jäi selkäkin, jota en myöskään heti osannut valittaa.

Olkavarsi ja olkapää leikattiin ja saatiin aikaa myöten myös kohtalaiseen kuntoon. Myös ranne parani omia aikojaan ihan ilman lääkäriä, mutta nyt alkoi selkä vaivaamaan.

No en heti sitä osannut yhdistää putoamiseen, vaikka oli se pirun kipeä. Ajoittain sotki koko elämän. En pystynyt kävelemään, en seisomaan enkä nukkumaan. Yöt vietin istumalla sillä terassilla, jolle olin pudonnut, joten eipä muuta kuin lääkäriin.

No päivystykseen minä pääsin, jossa ei muuta tapahtunut kuin piikki pyllyyn ja pillereitä suuhun. Auttoihan se muutaman tunnin.

Sitten taas terveyskeskukseen.

Kiitos vaan Kalajoen TK:lle, ja siellä silloin toimineelle virolaiselle naislääkärille. Todella ammattitaitoista toimintaa ja riittävä kielitaitokin. Selkä kuvattiin ensimmäistä kertaa. "Oletko pudonnut jostain?" oli rouvan kysymys, kun hän kuvia katseli. Kerroin, että olenhan minä, mutta siitä on jo pikkuisen aikaa. "Tämä nyt vaan näyttää siltä, että tuo vamma on aiheutunut jostain sellaisesta. Se voi oireilla hyvinkin myöhään."

"Ei ole siitä aiheutunut", sanoi vakuutusyhtiö, vaikka ei edes kuvia halunnut nähdä.

No juu.. tiesinhän minä, että yhteiskuntakin tämän vaivan hoitaa, joten en alkanut riidellä vakuutusyhtiön kanssa.

Kaikkihan sen tietävät, että vakuutusyhtiöt ovat onnistuneet hankkimaan oikeita superlääkäreitä, joiden ei tarvitse tutkia tai nähdä potilasta pystyäkseen diagnosoimaan vamman ja kumoamaan jopa hoitaneen lääkärin diagnoosin.

No se vakuutusyhtiöistä, mutta ehkä sittenkin olisi kannattanut riidellä.

Juu juu... onhan meillä hoitotakuu. En vain tiedä, mitä se tarkoittaa. Ei ainakaan sitä, että joku hoitotoimenpide tehtäisiin tietyn ajan kuluessa.

Putoamisestani on nyt kulunut aikaa yli kolme vuotta. Kuvia on kyllä otettu ja minä olen joskus kävellyt, joskus istunut ja joskus jopa itkenyt. Vain harvoin olen pystynyt nukkumaan kunnolla.

Lopulta sain lähetteen OYS:iin, josta sain kirjeen muutama kuukausi lähetteen jälkeen. "Olette jonossa..." toivottavasti myös hengissä... "Pääsette hoitoarvioon 6-8 kuukauden kuluessa. "Aikaa ei voida kiirehtiä puhelinsoitolla."

En siis soitellut. Lopulta kuitenkin kyllästyin odottamaan, kun luulin minut kokonaan unohdetun. Tuosta kirjeestä oli kulunut lähes vuosi.

Auttoihan se. Sen verran se auttoi, että lopulta sain ajan sairaalaan, ja jälleen kerran katseltiin kuvia ja keskusteltiin. Nyt sitten odotan taas lääkärin soittoa. Soittoaika annettiin.

Niin että se hoitotakuu?

Jos hoitotakuu tarkoittaa sitä, että asiasta keskustellaan lääkärin kanssa puolen vuoden välein, on se kohdallani toteutunut erinomaisesti. Kuluneen vuoden aikana olen käynyt lääkärissä eri kuvauksissa noin 10 kertaa ja joka käynnistä myös maksanut. Mitään hoitoa, tai edes hoito-ohjeita en ole saanut koko aikana.

Sellainen se on siis maailman paras terveydenhoitojärjestelmä. Jos valita saisin, ottaisin kuitenkin jonkun afrikkalaisen poppamiehen ja vaikka kylän naisten parantamistanssin. Olisihan se mukava maata sängyssä ja katsella, kun tusina sairaanhoitajia tanssii ympärillä rumpujen tahdissa.

Ehkä sekään ei parantaisi minua, mutta ei paranna lääkärien jutustelukaan.