Lobbareiden metsästysmaat

Suomi on milloin maailman paras, milloin maailman huonoin, mutta vain harvoin sitä mitä se oikeasti on. Siis aivan keskinkertainen valtio valtioiden joukossa, missä mikään ei ole niin järin ihmeellistä... paitsi lobbarit. Ne ovat onnistuneet syöttämään mitä ihmeellisimpiä käsityksiä ihmisille, jotka eivät ole onnistuneet kasvattamaan normaalia itsetuntoa. Sekin kai johtuu lobbauksesta, sillä normaali-ihminen ainakin hieman epäilee sitä, mitä hänelle päivittäin yritetään syöttää. Väkisinkin siitä tulee hieman epävarma olo, ja kun johonkin halutaan uskoa, uskotaan sitten lobbareita, sillä hehän lupaavat kaksi kaunista ja vähän hyvää sen päälle.

 

Heti varmuudella voin kertoa, että meillä ei ole maailman paras koulujärjestelmä, emmekä ole läheskään maailman vähiten korruptoitunut maa. Tilastojen mukaan kyllä lähellä kärkeä, mutta kun sattuu olemaan niin, että on vain tilasto, joka koskee viranomaisiin kohdistettua korruptiota, joka Suomessa lienee aika vähäistä. Ei ihan tuntematonta, kuten Jari Aarnion tapaus todistaa, mutta ei sentään maan tapa. Rakenteellinen korruptio ja lobbaus samoin kun ”hyvä veli”- verkostot sen sijaan ovat maan tapa, ja ne kyllä pudottavat Suomen samaan sarjaan kehitysmaiden kanssa.

Lobbareiden metsästysmaita ovat paikat, jossa oletetaan olevan tietämättömiä ihmisiä. Joistakin asioista suurin osa kansaa on lähes täysin tietämätöntä, ja nämä tietämättömät luottavat sitten toisten tietämättömien tekemiin päätöksiin. On valitettavaa, että nämä toiset tietämättömät muodostavat meidän valtuustoja ja jopa eduskunnankin. Näihin instansseihin ei suinkaan ole pääsyvaatimuksena asiantuntemus, vaan mahdollisimman niukka häviö hiihtokilpailuissa.

Viime aikojen suosituimpia lobbareiden aiheita ovat energiapolitiikka ja maahanmuuttajat. Virallisesti ei maahanmuuttoa vastusteta, sillä olisihan epäeettistä yllyttää kansaa vastustamaan hädänalaisten auttamista. Siksi ei myöskään virallista lobbausta ole, mutta sitäkin voimakkaampaa ”somettamista.” Kai siitä jollekin kunnon ihmiselle tulee paha olo, mutta tuskin sillä muuta vaikutusta on.

Paha olo tulee myös vibroakustiseen oireyhtymään (T75.2) sairastuneille ihmisille, jotka ovat joutuneet tuulimyllyjen vaikutusalueelle. Ikäväkseni minä kuulun tuohon vähemmistöön ja tiedän mistä puhun. Kriittiseen suhtautumiseeni on vaikuttanut energiapainotteinen tuotantotalousinsinöörin koulutus sekä työkokemukseni voimalaitoksilla. Joskus nousen suorastaan takajaloilleni, kun olen seurannut tuulivoimalobbareiden tuulivoiman tuputtamista asiaan perehtymättömille kuntien valtuustoille. Valtuutetut ovat kerta kaikkiaan unohtaneet selvilleottovelvollisuutensa ja antavat lobbareiden tuputtaa täysin perätöntä tietoa. Koska on oletettavaa, että tuulivoimayhtiöt tietävät itse totuuden tästä näennäisvoimasta, on vastuutonta saada syöttää tuollaista puppua siitä tietämättömille ihmisille. Se on verrattavissa vajaaälyisen hyväksikäyttöön ja täyttää kaikki petoksen tunnusmerkit. Eri puolilla maailmaa, jopa joskus Suomessakin, on jo nostettu oikeusjuttuja tuulivoimayhtiöitä kohtaan. Samaa olen harkinnut minäkin, sillä onhan inframelu aiheuttanut jo terveyden menetyksen lisäksi myös taloudellisia vaikeuksia.

Saa nyt sitten nähdä, vieläkö Tuuliwatti suhtautuu ylimielisesti perusteltuun laskuuni, jonka olen valmis vaatimaan myös oikeusteitse.

On ikävää, että jotkut ihmiset on onnistuttu pelottelemaan myös ydinvoimalla, josta ei kuitenkaan koskaan ole todettu aiheutuvan mitään vahinkoa ympäristölle eikä ympäristön asukkaille. On kyllä totta, että maailmassa on tapahtunut kaksi suurehkoa ydinonnettomuutta, mutta niidenkin vaikutusta on suuresti liioiteltu. En vähättele minäkään, mutta en kuitenkaan vastusta kehitystä. Enemmän ihmisiä on kuollut jäätyään junan alle, mutta haluaisin silti rakennuttaa rautatien Ylivieskasta Kalajoelle. Eivät onnettomuudet sillä lakkaa, että pelätään sellaistakin, jota ei ole olemassa. Varmaa on, että et jää junan alle, jos pysyttelet Kalajoella, mutta saattaa olla, että suppea näkemyksesi näivettää sielun ja aivot.

Ydinvoimalat eivät säteile, mutta tuulimyllyt turmelevat ympäristön. Tämä on tieteellisesti näytetty toteen, vaikkakin tutkimukset on tehty ulkomailla. Uskokaa ihan huviksenne, että tuulivoimayhtiöiden rahoittamilla kyselytutkimuksilla ei todellakaan ole mitään arvoa eikä mitään tekoa tieteen kanssa.

Miksi vihreät vastustavat ydinvoimaa?

En ole koskaan ollut varsinaisesti ydinvoiman kannattaja, mutta en myöskään sen vastustaja. Hain jopa töihin aikanani Loviisan ydinvoimalle, mutta en sinne päässyt. No ei kai se ainut paikka ollut, mihin en nuorena päässyt. Tein kuitenkin aikoinani erikoistyön Suomen energiapolitiikasta ja siinä yhteydessä myös ydinvoimalaitoksista. Tuulivoimaa ei silloin olut edes tapetilla, ja hyvä olisi jos ei olisi edelleenkään.

Kysymykseen, miksi vihreät vastustavat ydinvoimaa, on vain yksi ihan oikea vastaus ja se on: tietämättään. Sama vastaus kelpaisi myös kysymykseen ”miksi vihreät kannattavat tuulivoimaa”. En nyt aio kuitenkaan kirjoittaa tuulivoimasta, vaikka se onkin aiheuttanut perheessämme suurempia ongelmia kuin mikään muu inhimillinen tekijä kautta aikojen.

Ihmettelen suuresti, miksi vihreät ovat ottaneet agendakseen vastustaa nimenomaan ydinvoimaa, vaikka luulisi tämän olevan juuri se energian muoto, joka tukisi vihreää ideologiaa. Se on nimenomaan ympäristöystävällisin, saasteettomin ja lähes täysin päästötön energia. Suureen ääneen hehkutetaan ydinjätteen loppusijoituspaikkaa, enkä ole vielä sanallakaan kuullut mainittavan, että nykyinen ydinvoimaloiden polttoaine on lähes täysin kierrätettävää ja se vähäinen määrä, joka jää varastoitavaksi, on niin neutraalia, että ilman muuta se voitaisiin tuoda vaikka meidän takapihalle. Tosin se ei nyt käy, kun tuulivoima ajaa meidät kotoamme pakolaisiksi, emmekä voi olla varmoja, miten talon uusi omistaja asiaan suhtautuisi. Joka tapauksessa maasäteily on paljon voimakkaampi kuin tuon jätteen säteily.

Seuraavassa lainaankin pienen pätkän Björn Wahlströmin kirjasta ”Ydin ja omenankuori.”

”Uskotko syövän, tai perinnöllisten vaurioiden riskin kasvavan, kun säätila muuttuu? Ai et. No, uskotko syöpäriskin lisääntyvän ydinvoimalan läheisyydessä? Näin ainakin uskoo suomalaisen gallupin mukaan yli puolet suomalaisista. Ei ihme, että vastustetaan ydinvoimaa, jos luulee, että ydinvoimalaitos aiheuttaa naapureille syöpää! Minäkin vastustaisin, jos asia olisi niin.”

Tilastot todistavat yhtä ja toista. Toistaiseksi ne ovat todistaneet en, että ydinvoima on paitsi saasteetonta, niin myös maailman turvallisin. Ne kaksi merkittävää ydinvoimaloiden onnettomuutta, joita maailmassa on tapahtunut (Tsernobyl ja Hartisburg) ovat aiheuttaneet kyllä kuolonuhreja ja vammautumisiakin, mutta huomattavasti vähemmän kuin missä tahansa muussa energiantuottomuodossa, tuulivoima mukaan lukien. Ei siis ole lainkaan liioittelua väittää, että ydinvoima on myös maailman turvallisin energian tuottomuoto.

Siis saasteettomin ja turvallisin.

Ydinvoimaa vastustetaan ehkä juuri siksi, että ydinpommin maine ei ole erityisen hyvä. Ydinvoimalaitos ei kuitenkaan ole mikään ydinpommi, vaikka kyse on samantapaisesta energialähteestä. Ei me autojakaan suuremmin vastusteta, vaikka vehkeet pääosin kulkevatkin räjähdysvoimalla, aivan kuin kiväärit, tykit ja perinteiset pommitkin toimivat.

Pääsääntö tässä elämässä näyttää olevan, että mitä vähemmän tiedät, sitä huonommin tiedät, kuinka vähän tiedät.

Todellisen vaaran tälle yhteiskunnalle aiheuttaa se, että hiihtämisen ja juoksemisen lisäksi eduskuntaan pääsee jo hihkumalla ”ei ydinvoimaa”, vaikka huudon tueksi ei löydy yhtään faktaa.

Tiesitkö tämän tuulivoimasta

Vihreiden hehkuttama ja lobbareiden lobbaama vihreä energia ei olekaan ihan niin vihreää, mitä lobbarit antavat ymmärtää. Vaikka jätän pois meluvaikutukset, jotka varsinkin inframelun osalta ovat aiheuttaneet todellisia kautta maailman todettuja terveysvaikutuksia, niin ihan selkeä ympäristövaikutus on myös todettavissa. Tosiasia on, että Suomessa ei ole tutkittu inframelun aiheuttamia terveysriskejä juuri lainkaan, ellei tutkimuksiksi sanota tuulivoimayhtiöiden suorittamia tai rahoittamia mielipidekyselyjä.

 

 Kalajoki

”Puhdasta energiaa”, sanovat vihreät, tuulivoimayhtiöt ja Mauri Pekkarinen melkein yhdestä suusta. Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen. Energian saanti on tosi vähäistä ja tuulimyllyjen hyötysuhde kansainvälisillä markkinoilla on vain alle 20%. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ilman erillistä tukea ei yksikään tuulivoimayhtiö pysy pystyssä. Esimerkiksi Suomeen rakennetut ylisuuret myllyt maksavat noin 4 – 5 miljoonaa kappaleelta. Suomessa rakennetut tuulivoimalat ovat 3 – 5 kertaa niin suuria kuin esimerkiksi Saksassa. Tällä on toki valtava merkitys nimenomaan ympäristövaikutuksia arvioitaessa.

Inframelulle allergoituu vain noin 10% ihmisistä, joten mielipidetiedusteluissa päästään melko hyviin tuloksiin, kun todetaan vaan, että ”tutkimuksissa on todettu, että yleensä ihmiset eivät voi huonosti tuulimyllyjen läheisyydessä.” Tosiasiassa kuitenkin tuo 10% on niin paljon, että olipa kysymys melkein mistä tahansa muusta asiasta, saataisiin aikaan kielteinen päätös kyseisten laitteiden käytöstä. Noin suuri sairastunut ihmismassa on aivan liian korkea hinta muutamasta erittäin kalliista megawatista.

Yllättävin kuitenkin on ehkä se koko maailmassa todettu asia, että mitä enemmän tuulivoimaa, sitä enemmän myös hiilidioksidipäästöjä. On totta, että tuulivoimalat eivät aiheuta päästöjä, vaikka muutoin vahingoittavatkin luontoa ja ovat lisäksi myös varsinaisia maisemanpilaajia. Hiilidioksidipäästöt syntyvätkin apuvoimaloista, jotka joutuvat pumppaamaan tehoja ylös ja alas aivan sen mukaan, miten milloinkin sattuu tuulemaan. Meillä fossiilisten polttoaineiden osuus sähkövoiman tuotosta on suhteellisen vähäinen, sillä meillä on toistaiseksi saatavilla ostosähköä naapurimaista ja omaa ydinvoimaa ja jonkin verran myös vesivoimaa. Kun esimerkiksi hiilivoimalan tehoja nostetaan ja lasketaan sen mukaan miten sattuu tuulemaan, ovat päästöt huomattavasti suuremmat kuin jos hiilivoimala kävisi jatkuvasti maksimitehollaan.

Tanska on erittäin hyvä esimerkki tuulivoimakokeilustaan. Tanskaan rakennettiin innosta hehkuen runsaasti tuulivoimaloita suuressa uskossa, että nyt tapahtuu vihreä vallankumous. Kuinkas sitten kävikään. Jotta sähkön tasainen saatavuus voitaisiin turvata, oli rakennettava vastaava tehomäärä fossiilista energiaa. Kun maalla ei ollut lainkaan ydinvoimaa, oli kaikki sähkö tuotettava fossiilisella polttoaineella, joka tarkoitti käytännössä sitä, että Tanskasta tuli kaikkein saastuttavin Pohjoismaa.

Olenkin koettanut vakuuttaa tuulivoimauskovaisille, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Sattuu nimittäin olemaan niin, että joskus tuulee, joskus taas ei. Jotta tasainen sähkönsaanti voitaisiin turvata, tarvitaan jokaista megawattia kohden vastaava määrä oikeaa sähkövoimaa, jota saadaan vain oikeista voimalaitoksista.

Täytyy muistaa, että ei ole olemassa mitään taloudellisesti kannattavaa tapaa varastoida voimakkaiden tuulenpuuskien aiheuttamia energian huippuja, joita voitaisiin sitten käyttää tasaamaan tuulettomia jaksoja. Minkin olen kuulut mielikuvituksellisista kiukaista ja huimista vauhtipyöristä, mutta toistaiseksi kyse on utopiasta, jolla tuskin koskaan on käytännön merkitystä.

Väitän edelleen, että tuulienergia soveltuu ainoastaan purjehdukseen ja on kaikilla muilla tavoin käytettynä paitsi tehotonta niin myös haitallista. 

Vuohet, lampaat ja lapamadot

Monissa blogeissani olen arvostellut poliitikkoja ja varsinkin meidän hallitusta. Joku voi tietysti väittää, että en ole sopiva tai pätevä arvioimaan heitä, mutta minä olen toista mieltä. Minä nimittäin olen heidän työnantajansa ja olen palkannut heidät. No en nyt ihan yksin, mutta yhdessä muutamien muiden äänestäjien kanssa. Se antaa oikeuden myöskin arvostella heitä.

Koettaisivat nyt edes sen verran sopia keskenään, että sopisivat ainakin muutamaan puolueeseen, eivätkä ihan joka risauksen jälkeen olisi perustamassa uutta puoluetta. Vaikka minulla tällä hetkellä on erityisen vaikeaa löytää puoluetta, jota voisin äänestää, olen syvästi tietoinen, että ei apu löydy mistään sirpalepuolueista, joita yleisesti sopeutumattomat ovat perustelleet ihan vain oman vaikean luonteensa takia, sopeutumattomuuttaan tai tärkeilläkseen puolueen perustajan pallilla.

Kaipa minun vaikeuteni johtuu siitä, että todella päteviä ja asiallisia poliitikkoja on todella vähän. Jos sellainen sitten löytyy, saattaa ääneni hyödyttääkin jotain sellaista pyrkyriä, jota en missään nimessä haluaisi äänestää. Tämä on vaalijärjestelmämme heikkous, ellen sanoisi suorastaan mätäpaise.

Menenpä tässä nyt sitten puolue kerrallaan. Kaikki urheilijat, laulajat ja muut komeljanttarit jätän ilman muuta pois, sillä pääsääntöisesti heillä ei ole mitään sellaista pätevyyttä, joka oikeuttaisi hoitamaan minun asioitani.

Lähdetäänpä sitten oikealta vasemmalle. No ihan oikealta laidalta löytyy kokoomus, josta löydän suurin piirtein kaksi kelvollista poliitikkoa. He ovat veteraanipoliitikko Ben Zyskowicz ja ministeri Petteri Orpo. Voi toki olla joku muukin, mutta kun en tunne tekoja enkä ansioluetteloa, tyydyn näihin kahteen. RKP:sä saattaa hyvinkin olla joku ihan varteenotettava henkilö, mutta puolue sinänsä on melko mitäänsanomaton yhden asian liike, joten en edes yritä kaivaa sieltä omaa ehdokastani. Lisäksi minua tympväti ne eduskunnassa pidetyt kaksikieliset puheet, vaikka sentään ollaan Suomen eduskunnassa, jossa jokainen hallitsee myös suomen kielen.

Keskustapuolue on nyt johtavassa asemassa, ja otaksuttavaa on, että sieltä löytyisi joku ihan varteenotettava edustaja, mutta kun en porukkaa tunne, niin en oikein ketään omaksi ehdokkaakseni kelpuuttaisi. Ehkä Juha Sipilä kyllä ja Mauri Pekkarinen ehdottomasti ei. Kepulaista minusta ei taida kuitenkaan tulla. Molemmilla mainituista herroista on myös omat rasitteensa. Pekkarinen kannattaa tuulivoimaa ihan vain henkilökohtaisista syistä ja Sipilä juoksentelee kaiken maailman ”kissanristiäisissä”, vaikka valtakunnan asioissakin olisi työtä.

”Persujen” työmyyrä Pirkko Mattila kyllä. On nainen paikallaan ja saisi ääneni, niin kuin on saanut ennenkin, mutta kun vaarana saattaa olla äänteen päätyminen jonkun hörhön hyödyksi, saatan jättää ihan varmuuden vuoksi senkin kortin kääntämättä. Perussuomalaisten joukossa on liikaa lapamadoiksi luokittelemiani loisia. Rasismi on painanut puolueen kannatuksen pohjalukemiin, ja puolue keikailee nyt todellista kannatustaan korkeammalla.

Demareista on todella vaikea löytää yhtään maamme ystävää, mutta Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma tulevat kuitenkin mieleen ensimmäisiksi. Sanoisinko niin, että ovat vähiten vahingolliset ja noudattavat kuitenkin politiikan pelisääntöjä.

Vihreät ja vasemmistoliitto ovat eduskunnan häiriköitä, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä länsimaisessa parlamentissa. Jos vasemmistoliitosta jonkun valitsisin, niin eiköhän olisi kaivettava naftaliinista Martti Korhonen ja Esko-Juhani Tennilä. Vihreissä ei ole kerta kaikkiaan yhtään kansallemme hyödyllistä yksilöä, ei ainakaan sellaista, joka ansaitsisi paikan eduskunnassa.