RKP ja Kristilliset

Ihan Liike Nyttiä ja Väyrysen Paavon Kansalaispuoluetta en viitsi edes arvioida, mutta sijoitan ne ihan sumeilematta tänne listan vähemmän vaaralliseen päähän.  En siksi, että pitäisin puolueita jotenkin hyvinä, mutta varsin merkityksettöminä kuitenkin niin hyvässä kuin pahassakin.  En usko, että kumpikaan puolue saa aikaan muuta kuin hämminkiä eduskunnassa, ja sitähän syntyy silloin tällöin muutoinkin.

RKP on sitä vastoin puolue, jolla on menneisyys ja agenda. Menneisyys on sitä, että puolue on ollut melkein aina hallituksessa mukana ja agenda taas sitä, että kaikki käy, jos pakkoruotsi säilytetään.  Puolue ei siis sinänsä ole sen enempää hyvä kuin pahakaan, mutta täyttää melko vaarattomasti tuolin, joka muutoin jäisi tyhjäksi. Aina löytyy joku ministerin paikka, jolla saadaan turvattua hallituksen enemmistö. Pykälää kristillisten yläpuolelle sijoitan RKP:n vain siksi, että puolue on melko avoimesti myöntänyt positiivisen suhtautumisensa Naton jäsenyyteen, jota minä ainakin pidän melkein sodan julistuksena Venäjälle. Kyllä meidän turvallisuutemme tulee levätä terveessä diplomatiassa ja omissa puolustusvoimissa.

Voi olla, että olen väärässä, mutta tuskinpa mikään maa pitää tarpeettomana hyökätä puolueettoman EU-maan kimppuun.

Varsinaista politiikkaahan RKP:llä ei ole, ellei sellaiseksi lasketa ruotsin kielen fanaattista puolustamista.

Kristillisen poliittinen agenda on hieman laajempi, mutta siitä huolimatta se on jotenkin vielä vaarattomampi luin RKP.  Myös kristilliset ovat hyvin usein olleet RKP:n tavoin hallituksen täytepuolue.

Puolue nojaa pääasiallisesti kristillisiin arvoihin ja raamattuun, jota ei tietenkään voi pitää aivan huonona lähtökohtana. Nuo arvot ovat kuitenkin liian pyhiä, että ne asetettaisiin vain yhden puolueen käyttöön, vaan ehdottomasti niiden täytyisi kuulua kaikille. Esimerkiksi Perussuomalaisten mädätys alkoi siitä, että kristillisten arvojen tilalle astui rasismi ja isänmaalliset arvot korvattiin natsismilla.

Kristilliset ovat se toinen vaihtoehto, jota olen poliittisen urani aikana harkinnut, ja jos ihan oikein muistan, taisin viimeisimmissä vaaleissa jopa äänestää tätä puoluetta. Ehkä se kuitenkin on niin, että vaikka Kristillisistä ei kovin suura vaaraa tälle maalle ole, niin se ei yksin pystyisi huolehtimaan maan taloudesta eikä kansainvälisestä politiikasta.  Kaikesta huolimatta me olemme osa suurempaa kokonaisuutta, eikä meillä ole oikeastaan varaa heittää asioitamme pelkästään Herran haltuun. 

Herra auttaa vain niitä, jotka kuokkivat oman peltonsa.

Nämä pari pientä oppositiopuoluetta tulee nyt kuitattua melko pienellä puheenvuorolla, mutta kun niistä ei oikein paljon ole sanottavaa. Yhden asian liikkeitä, joista ei laajemmin ottaen ole kansamme kokonaisuudelle enempää haittaa kun hyötyäkään. 

Elämänkatsomukseltani minä olen kristitty, mutta en vieroksu muitakaan uskontoja - paitsi kommunismia.

Pakkoruotsiakaan minä henkilökohtaisesti en vastusta, vaikka oikeasti en kyllä kannattakaa. Pitkän opintourani aikana onnistuin kyllä pyörähtämään aina riman yli, vaikka ei minusta kielitieteilijää tullut ja ainoastaan kerran minulta on työpaikkahaastattelussa edes kysytty osaanko ruotsia.

En muista mitä vastasin, mutta olihan minulla kaksikielisyystodistus. Nyt voin tunnustaa, että en minä oikein tainnut osata, mutta minähän olenkin eläkkeellä jo nyt.

Kepu

Jossakin määrin tämä puolueiden kavalkadi alkaa lähenemään minun ajatusmaailmaani, joten joudun olemaan entistä tarkempana säilyttääkseni objektisuuteni.

Eduskunnassa ei ”kepusta” juurikaan ole ollut haittaa, ja hallituksessa kepulainen pääministeri on tehnyt tosi loistavaa työtä, siitäkin huolimatta, että vasemmistolaiset ”rakkikoirat” ovat kovasti räksyttäneet. Numeroillehan hekään eivät mitään voi, mutta aina voidaan sanoa, että ei valtakunnan menestys ole suinkaan ollut hallituksen ansiota.

Voihan se niin tietysti olla, että kansainvälinen noususuhdanne himan auttoi, mutta varmasti myös Suomen hallitus teki oikeita toimenpiteitä ja ansaitsee vähintään kiitoksen tästä työstä. Varmaa ainakin on, että työllisyyden nousuun vaikutti hallitus enemmän kuin ne räksyttävät rakkikoirat.

Se, että ”kepu” kuitenkin sijoittuu näinkin korkealle tässä minun laatimassa haittapuolueiden listassa, johtuu kahdesta asiasta. Sote-uudistuksen paikallaan junnaamisessa ei myöskään Keskustapuolue saa puhtaita papereita, vaikka ns. maakuntauudistus jäikin Kokoomuksen valinnanvapauden varjoon.

Suurin vaara keskustapuolueesta onkin maaseudulla, jossa puolue on monin paikoin määräävässä asemassa, eivätkä päätökset useinkaan ole kunnan tai asukkaiden vähemmistön edun mukaisia.

Itse luulin vetäytyneeni Kalajoelle viettämään elämäni ehtoota, mutta kuinka ollakaan: ”kepulainen mafia” rahanahneuksissaan ripotteli pitäjän täyteen tuulimyllyjä, jotka tekivät alueesta lähes asuinkelvottoman.  Pakkohan minunkin oli luopua loppuelämäni haaveesta, sillä ihan riippumatta siitä mihin uskoin, sairastuin jo ulkomaalaisissa tutkimuksissa todettuun vibroakustiseen oireyhtymään, joka tarkoittaa infraäänen aiheuttamaa sairautta. Kyseessä ei siis ole mikään luulo, vaan tutkittu fakta.

Jonkinlainen ristiriitahan kepun ajamassa politiikassa on.  Koko maa halutaan pitää asuttuna, samalla kun sallitaan sen tekeminen asumiskelvottomaksi.

Oikeasti siis myös kepu kuuluu vaarallisten puolueiden joukkoon, mutta vain silloin, kun sillä on ehdoton enemmistö.  Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään kepun ominaisuus, sillä ehdoton ylivalta on aina pahasta, riippumatta mistään puoluerajoista.  Liike-elämä onkin oivaltanut määräävän markkina-aseman kieltämisen.

Suomessa on tasa-arvon nimissä tehty milloin minkinlaisia kiintiöitä, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä.  Olisikohan aika säätää laki, jossa ei mikään puolue voisi kansallisissa vaaleissa saada enempää kuin 40% täytettävistä paikoista? Eduskuntavaaleissa tällä tuskin olisi merkitystä, sillä kansa jakautuu paljon tasaisemmin.  Pienissä, Kalajoen kaltaisissa ja sitäkin pienemmissä maaseutukunnissa tämä saattaisi olla ratkaiseva uudistus monista tärkeistä asioista päätettäessä.

Näin se vaan menee.

Jäljellä on vielä kolme pienempää puoluetta, joita en nyt pahalla tahdollakaan voi pitää kovin vaarallisena, mutta kun ne ovat kuitenkin olemassa, niin käsittelen ne ainakin osittain ensi kerralla.  Saattaahan olla, että siihen ”määräävään markkina-asemaan ” päästessään saattaisivat nämäkin puolueet näyttää todellisen karvansa.  Johan tästä on pieniä merkkejä ruotsinkielisellä rannikkoseudulla nähty.

Kansallinen kokoomus

Suurimpia hallituspuolueita on haitallisuutensa vuoksi aika vaikea asettaa järjestykseen. Sillä haittoja on, ja koska puolueet ovat suuria, ovat haitakin yleensä suuria. Kaikki hallituspuolueet tavalla tai toisella ovat syyllistyneet nykyisiin haittoihin ja siihen, että se hallituksen suurin projekti - sote - ei sitten purjehtinut maaliin.  Sinisille täytyy toki antaa vapautus, sillä sinisethän ainoastaan pelasti hallituksen ja noudatti kolmen suurimman tekemään hallitusohjelmaa, niin kuin oikeasti pitikin tehdä.

Nyt on pelättävissä, että tulee vasemmiston hallitus, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki on aloitettava alusta, eikä ainakaan kaikki tapahdu kansan parhaaksi.

Kokoomuksen suurin munaus oli kai paljon puhuttu valinnanvapaus ja tapa, jolla sitä jääräpäisesti ajettiin, ilmeisenä tarkoituksena saada ylikansallisille yhtiöille jalansija Suomessa. Samalla veromarkoistamme suurin osa vierisi ulkomaalaisten taskuun, joka ilman muuta heikentäisi kansallista maksukykyämme. Tietysti on totta, että ulkomaalaisilla yhtiöillä on oikeus olla Suomessa, mutta tehköön sen omalla kustannuksellaan, eikä suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Kyllä suomalaisen yhteiskunnan tehtävä on pitää julkinen terveydenhuoltomme sellaisessa kunnossa, että se kelpaa niin rikkaille kuin köyhällekin. Siihen tarvitaan vain pieniä korjaustoimenpiteitä, eikä mitään suurisuuntaisia uudistuksia. Ei siis ihan pelkästään kokoomuksen valinnanvapauskaan riittänyt yksin kaatamaan sotea, mutta suurin yksittäinen syy se varmasti oli.

Meillä on ollut hyviä kokoomuslaisia valtiomiehiä, mutta lienee niin, että tilannekin on ollut hieman toisenlainen.

Nykykokoomuksesta suurin harmi tälle yhteiskunnalle olisi varmasti juuri yksityisten yhtiöiden suosiminen niissäkin asioissa, jotka yksiselitteisesti pitäisi jättää tämän yhteiskunnan itsensä hoidettavaksi. Enää puuttuisi vain se, että kansallinen verotusoikeutemme siirrettäisiin ulkomaalaisille yhtiöille ja jonkin meille vieraan yhtymän kanssa tehtäisiin puolustussopimus. Näin voitaisiin lakkauttaa omat puolustusvoimat.

Olen syvästi tietoinen, että moni lukijani huudahtaa nyt, että ”ei sentään”.  No ei, näissä olosuhteissa ei. Sillä onni onnettomuudessa on, että tuskin missään olosuhteissa kokoomus voisi saada niin suurta enemmistöä, että voisi tehdä noin hulluja päätöksiä.

Toistaiseksi tämä vaara onkin varsin vähäinen, mutta kyllä suunta on nähtävissä. Tarkoitan tällä suunnalla nyt jo ulkolaisten yhtiöiden rantautumista hoiva-alalle, sekä monia pienempiä lain- ja veronkiertoon soveltuvia muutoksia lainsäädännössämme.

Pahat kielet kertovat, että kunhan rautatiemme on saatettu veronmaksajien rahoilla kuntoon, avataan rataverkostomme ulkomaalaiselle kilpailulle.

En tiedä, tuleeko näin koskaan käymään, mutta se vaara on olemassa.

Kokoomus on ryhdikäs suomalainen puolue, mutta kyllä sen ensimmäinen tehtävä on pitää tämän kansan puolia.  Paras tapa suomalaisten edun ajamiseen on se, että kansallista etuamme varjellaan kaikilla lainsäädännöllisillä keinoilla.

Yksittäisten ihmisten muutto maasta toiseen on ihan hyvä asia, ainakin silloin kun se kohdistuu ulkomailta Suomeen, jolloin ei tietotaitoamme, lapsilisiämme ja muita yhteiskunnan yksilöön sijoittamia maksuja viedä maasta pois.

Selvää on kuitenkin se, että Suomen luonnonvaroja riistävien ulkomaalaisten ja suuren hoivayhtiöiden tulo Suomeen on sitä paljon puhuttua haittamahanmuuttoa. Se ei ole maamme edun mukaista.

Puhutaan vaan asioista, mutta niistä asioista, joilla on todellista merkitystä. Sen verran suuri puolue kokoomus on, että toivoisin sen palaavan juurilleen.