Täydellisen tietämättömyyden antama varmuus

Tuo lause on jäänyt mieleeni entisen opettajani maisteri Seppäsen käyttämästä sanavarastosta. Hyvin usein hän totesi nimenomaan, että mikään ei saa ihmistä asiastaan niin varmaksi kuin täydellinen tietämättömyys. Minulle maailma on opettanut, että tuossa on todella suuri totuus.
 

Meillä on erilaisia uskontoja tuhansia. Uskonnollisia järjestöjäkin tässä maassa on toista tuhatta, ja useimmat näistä uskovat olevansa ainoita oikeita ja että vain heillä on tämä hyvä ja pelastava Jumala, joka vaatii nimenomaan tämän lahkon tai seurakunnan jäsenkirjan.

Minun sanontani, joka myöskin on lainattu minua viisaammilta ihmisiltä, kuuluu: ”Usko mihin hyvänsä, mutta älä koskaan ilman kritiikkiä”. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että kertoipa ”saarnamies” mitä tahansa, ota asiasta selvää.

Kriittisyys ei siis ole sitä, että vastustat jotain asiaa, vaan että tarkastelet sitä kaikilta kanteilta. Esimerkiksi maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvat ”mamuvastaiset” eivät suinkaan tarkastele asioiden hyviä ja huonoja puolia, puhumattakaan siitä, että miettisivät esimerkiksi kotouttamispolitiikkaa. He ovat yksinkertaisesti maahanmuuttovastaisia.

 

Sama pätee esimerkiksi tuulivoimauskovaisiin. Minkäänlaiset faktat eivät tee minkäänlaista vaikutusta, vaikka puoli maailmaa on jo virallisesti todennut, että tuulivoima on erittäin haitallista, taloudellisesti kannattamatonta ja jopa vaarallista. 

Englannissa on tapahtunut viimeisen viiden vuoden aikana yli 1500 tuulivoimaonnettomuutta. Kuolemantapauksien tilastointi lopetettiin vuonne 2009, johon mennessä vuodesta 1975 alkaen oli noin 60 uhria. Terveydellisiä haittoja tutkitaan eri puolilla maailmaa jatkuvasti. Siitä huolimatta tuulivoimauskovaiset Suomessa ja osittain muullakin maailmassa liputtavat puhtaan ja vaarattoman energian puolesta ilman pienintäkään tietoa tuulivoiman todellisista vaikutuksista ja tuulivoimaloiden rakenteesta.

Sellaistahan se meillä on, meillä on sekä trollimedia ja että virallinen media, jotka molemmat saattavat välittää täysin uskonvaraista tietoa. Virallinen media yrittää kuitenkin jotenkin seuloa saamansa tiedon, kun taas trollimedia julkaisee mahdollisimman tarkoitushakuisen tiedon täysin riippumatta sen totuudenmukaisuudesta. Tällainen trollitieto puree juuri tämän alan uskovaisiin.

Kun olen valheelle vihainen, kirjoitan joskus varsin katkeraan sävyyn näistä uskoista. Pakolaispolitiikkaan olen suhtautunut joskus erittäin tunneperäisesti, kun siinä on mielestäni myös inhimillinen näkökanta huomioitava. Ehkäpä minäkin olen ”maahanmuuttokriittisiä” nimitellyt rasisteiksi, joita he minun mielestä ovat. Joskin asteisia uskovaisiahan he joka tapauksessa ovat.

Eräs mieliaiheeni on myös ollut Karjalan pakolaisia käsittelevät kirjoitukset. Täydellistä tietämättömyyttä tukee ”ryssän pelko”, joka sai historioitsijat jättämään kirjoituksistaan nämä asiat pois. Karjalan pakolaisia oli kuitenkin suuri määrä, joka pakeni sotatoimialueelta ilman minkäänlaisia evakuointeja. Myös erilaisten määritelmien laatijat tukevat näitä väittämiä. Pakolainen on kuulemma pakolainen vasta, kun on ylittänyt valtakunnan rajan. No tottahan meillä niitäkin on. Mutta ihan konstailematta voidaan todeta, että pakolainen on jotakin hätätilaa paennut henkilö.

Yhteistä Karjalan pakolaisuutta vähätteleville henkilöille onkin se, että he eivät olleet silloin edes syntyneet.  

Tuuli tuo ja tuuli vie

Olen edelleen sitä mieltä, että Kalajokiseutu on hyvä paikallislehti, vaikka joskus sieltäkin löytyy kirjoituksia, jotka eivät ehkä aina ole oikein harkittuja. Viimeisimmästä numerosta luin hehkutuksen siitä, kuinka tuulivoimaloiden rakentaminen olisi ikään kuin hyvä asia. Lukuisat arvovaltaiset kansainväliset tutkimukset kertovat, että tämän energiamuodon rakentaminen on kuitenkin vähän niin kuin pakkasella pääsisi pisu housuihin. Ehkä se aluksi lämmittää, mutta pian on kahta kylmempi.

Jopa tsasounalla käyneet tuulimyllyjen rakentajatkin ihmettelivät, miksi tänne rakennetaan tällaista "näennäisenergiaa", kun lähistölle on tulossa ydinvoimala. Maailmassa ei ole onnisttut rakentamaan yhtään tuulivoimalaa, joka olisi pystynyt tuottamaan sähköä edes sen vertaa, että olisi elinaikanaan saanut itsensä kuoletettua.

Taitaa käydä nyt Suomessa ja täällä Kalajoellakin hieman samoin kuin kävi kuvaputkitehtaammekin. Ulkomailta onnistuttiin myymään meille vanhentunut tekniika, josta myyjä pääsi joustavasti eroon. Sama on tapahtumassa nyt tulimyllyjen suhteen. Kun muualla maailmassa pikkuhiljaa ajetaan myllyjä alas, rakentavat tollerot suomalaiset tätä näennäisenergiaa lisää ja tuhlaavat rahojamme ulkomaille.

Kun ulkomaalaiset laivat rahtaavat tuulimyllyn osia ulkomailta, joista sitten ulkomaaliset rakentajat rakentavat tuulimyllyjä, ei siitä sitten paljon suomalaisten osuudeksi jääkään. Jää rahtaus satamasta työmaalle ja metsäteiden rakentaminen tuolle alueelle. On luultavaa, että muutamien vuosien kuluttua myös purkukustannukset jäävät maanomistajien huoleksi.

 14.000 myllyä ruostuu Amerikassa. Ei kannattanut, maksoi paljon eikä tuottanut mitään.

Tuulivoimayhtiöt puhuvat mielellään, että myllyjen käyttöikä on 20 - 25 vuotta, mutta tässä yhteydessä täytyy taas lainata vanhaa professoriani: "Voi olla, mutta sellaista ei ole koskaan todettu."

Kerokaapa minullekin, missä on näitä yli 20 vuotta vanhoja tuulivoimaloita.

Ehkä hieman provosoiva väite on, että yksikään mylly ei pysyisi päivääkään pystyssä ilman veronmaksajien apua.

Hyvänä esimerkkinä tämä viimeisimmän lämmitysbuumimme aikana tapahtunut sähköenergian loppuminen. Tästä olen aiemminkin kirjoittanut, eikä kukaan ole koskaan pystynyt tätä vääräksi väittämään.

Kun siis energiavajauksemme oli peräti yli 600 Mw, onnistuttiin se silloin ostamaan ulkomailta. Lähinnä Venäjältä, Ruotsista ja Virosta. Onneksi se riitti meille, sillä enempää emme olisi pystyneet ostamaankaan. Ei siksi, ettäkö ei myyjillä olisi ollut mitä myydä, mutta kun ei ollut siirtokapasiteettia.

Teoriassa meillä oli käytössä 260 tuulivoimalaa, joiden teoreettinen tuotanto oli kyllä tuon yli 600 Mw, mutta kun se oli vain teoreettinen teho. Todellisuudessa nuo voimalat tuottivat sähköä vain 49 Mw, joka juuri ja juuri riitti niiden omaan tarpeeseen.

Kyllä näistä tuulipuistojen tietöistä muutama euro heruu paikallisille maansiirtourakoitsijoillekin, samoin kuin on varmaan ihan hyväksi myös Kalajoen matkailulle, että talviajan majoituskapasiteettia saadaan tasattua ulkomaalisten rakentajien avulla. Kansantalouteen sillä kuitenkin on negatiivinen merkitys, aivan samoin kuin noiden häkkyröiden tuonnillakin.

Asentajien palkat ja majoitus on kokonaisuudessaan Suomesta lähtöisin. Suomalaisperäisiltä palkoista suurin osa lähtee välittömästi ulkomaille, eikä edes verotuloja jää Suomeen.

En yhtään ihmettele, että Suomen talouskasvu hiipuu.

Ehkäpä piankin pistän teille linkkiluettelon ulkomaalaisista tutkimuksista, jotka eivät ainakaan ole kovin tuulivoimamyönteisiä. Suomessahan ei tällaisia tutkimuksia juurikaan ole tehty, vaikka tuulivoimayhtiöt muuta väittävät.

Suurin puhallus on se puhallus, jossa tuulivoimayhtiöt puhaltavat ihmisten rahoja, jopa heidän terveyden ja elinkeinon kustannuksellakin.

Sodat eivät lopu sotimalla

Maailmalla on sodittu kauemmin kuin ihmiskunnan muisti yltää, eikä minkäänlaista laantumisen merkkiä ole näkyvissä. Laineet lyövät joskus korkeammalla, jolloin voidaan puhua jopa maailmansodasta, ja joskus on jopa niin tyyntä, että sota koskettaa vain muutamia kymmeniä miljoonia ihmisiä. Joskus jopa puhutaan tulitauosta silloin, kun vain pari kolme ryhmittymää kahinoi ja tappaa toisiaan. On luultavaa, että ihmiskunta kokonaisuudessaan on niin sotaisaa ja vallanhimoista porukkaa, että sotien lopullinen päättyminen on vielä sukupolvien päässä.

Jokseenkin varmaa on se, että sotimalla eivät sodat lopu.

Suomi on saanut elää jo seitsemän vuosikymmentä suhteellisen rauhassa. Olisi luullut, että siinä ajassa valtiomme olisi jo hieman kehittynyt. Ehkäpä hieman onkin kehittynyt, mutta vähän kerrassaan muut valtiot ajavat meistä ohi. Jopa nämä ennen muinoin kommunistiseen Neuvostoliittoon liitetyt valtiot, joiden talouskehitystä emme vieläkään ole oppineet arvostamaan. Tietotekniikan johtajaksi itseään kuvitteleva Suomi on jo jäämässä "pikkuveljen" Viron jälkeen, monen muunkin valtion porhaltaessa ohi.

Myös uskottavasta puolustuskyvystä Suomi puhuu rinta rottingilla, vaikka siihen ei todellisuudessa ole mitään aihetta. Lupaan teille, että yksikään meistä ei tule näkemään aikaa jolloin Ruotsi, Norja tai edes Viro hyökkäisi kimppuumme. Kyllä ainoa uhka tulee idästä, ja se uhka on sitä luokkaa, että jos se realisoituu, on ihan turha juosta pitkin metsää ja huudella "laukaus, laukaus". Talvisodan ja jatkosodan ajoilta on tuo itäinen naapurimmekin saanut sen verran paukkuja lisää, että tuskinpa metsissä tarvitsee vuosikausia taistella. Pahaa pelkään, että usko itsenäiseen puolustukseen menisi muutamassa tunnissa.

Entisenä "persuna" minun on kai vaikea sanoa, että EU on tällä hetkellä paras turvamme. Siltä se kuitenkin vaikuttaa. Vaikka en monessakaan asiassa pidä EU-politiikkaa oikeana ja Suomen suhtautumista siihen pidän nöyristelevänä, luulen kuitenkin, että kynnys EU:n rajan ylittämiseen on hieman vaikeampi kuin pienen Suomen rajojen yli juokseminen. Historiamme osoittaa, että itäinen naapurimme on siirrellyt Suomen rajoja lähes mielensä mukaisesti ja niistä käytävät neuvottelut ovat olleet pelkkiä muodollisuuksia.

Myös kokoomuslainen politiikka on ollut mielestäni kylmää ja syrjivää, mutta sieltäkin löydän jotain hyvää. Voin pitää itseäni "takinkääntäjänä", kun puhutaan suhtautumisesta Natoon. Mitä enemmän Venäjä pullistelee, sitä Nato-myönteisemmäksi minä tulen. Lienee tosiasia, että ainut tapa saada puolustuksestamme uskottava on pikainen liittyminen Natoon, mikäli meidät tähän liittoumaan hyväksytään. Ei sekään ole itsestään selvää.

Melko yleisesti puhutaan, että "jos Ruotsi liittyy, niin sitten mekin". Entä jos katsottaisiinkin toisin päin. Kun me liitymme, liittyykö myös Ruotsi. Fakta kuitenkin lienee, että yhdenkään Nato-maan kimppuun ei yksikään valtio ole koskaan hyökännyt. Oma puolustuksemme tulisi uskottavaksi vasta Nato-jäsenyyden myötä.

Monet "talousviisaat" sanovat, että Nato tulisi meille liian kalliiksi. Tuskinpa vain... minä näen asian toisenkin puolen. Se olisi neuvottelukysymys. Monet kalliit lentokoneet, panssarit ja ohjukset voisivat jäädä hankkimatta, kun vuokraisimme parista kolmesta itäisestä lentokentästä alueita Natolle. Tuskinpa vain tuo 3000 km pitkä EU:n ulkoraja aivan tyhjä neuvotteluvaltti Suomelle olisi.

"On maamme köyhä ja siksi jää", sanoi Runeberg. No siltähän tuo näyttää, kun kuvitellaan milloin mitäkin, mutta talouspolitiikkaa hoidetaan varsin osaamattomasti ja itsekkäästi. Totta kai Suomessa pitää olla oma armeija, mutta sitä toki voitaisiin käyttää huomattavasti tehokkaammin yhteiskunnan hyväksi kuin mitä nyt tehdään. Varusmiesten käyttäminen esimerkiksi poliisien apuna monissakin tehtävissä toisi varmasti säästöjä nimenomaan poliisitoimeen. Monessa muussakin asiassa tuollainen olisi mahdollista, kun nykyisestä asennevammasta päästäisiin eroon.

Ehkäpä... kuka tietää... osallistuminen poliisioperaatioihin tekisi näistä ihmisistä myös lainkuuliaisempia.

Se on koulutuskysymys, mutta olen jokseenkin varma, että esimerkiksi liikennekuri paranisi, kun olisit hetken poliisin mukana liikenteen valvonnassa. Tuskinpa mellakoihinkaan niin helposti osallistuisit, kun olisit niitä itse joutunut hillitsemään.

Ehkä armeijassa voitaisiin myös opettaa, että jos maata tarvitsee puolustaa, ei se tapahdu rasistisilla nettikirjoituksilla. Niillä ei kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä isänmaallisuuden eikä isänmaan puolustamisen kanssa.

Pieni pätkä suomettumista

Kirjoitan kahtakin blogia, ja molemmissa olen joskus verrannut nykyistä pakolaistilannetta sodanaikaiseen tilanteeseen Karjalan pakolaisista. No kun itsekin siihen porukkaan kuuluin, niin en ole voinut olla kapinoimatta tietämättömiä vastaan, jotka väittävät, ettei Karjalasta tullut pakolaisia. Totta maar tuli. Kun Suomen sodanjälkeistä historiaa kirjoitettiin, oltiin vielä niin suomettuneita, että pienikin sana, jonka epäiltiin olevan Neuvostoliiton vastainen, jätettiin historiasta pois. Virallinen historiamme kertoo ainoastaan Karjalan evakoista, ikään kuin koskaan ei olisi ollut mitään pakolaisia.

Impilahti evakuoitiin ennen minun syntymääni, joten siihen porukkaan en aivan kerennyt. Kun synnyin samana päivänä puna-armeijan suurhyökkäyksen alun kanssa, jouduin ikään kuin tahtomattanikin pakolaisten kirjoihin. Olin viikon ikäinen, kun oli pakko lähteä, vaikka kuulemani mukaan oli jo melkein päätetty jäädä sinne... sodan jalkoihin. Suomalaiset sotilaat kuitenkin päättivät viedä meidät Sortavalaan, josta jatkoimme sitten matkaa jotenkin.

Monet muutkin ihmiset pakenivat sotaa tai Neuvostoarmeijaa, vaikka olivat jo ikään kuin antaneet periksi. Kaikki he ovat pakolaisia, täysin riippumatta siitä, että Suomen virallinen historia on heidät unohtanut.

En millään jaksa käsittää, mistä sellainen vääristelmä on syntynyt, että pakolainen on vain se, joka on paennut maasta toiseen. Toki niitäkin oli, sillä ainakin Ruotsi, Tanska ja Saksa ottivat vastaan sotaa paenneita.

Todelliset pakolaiset eivät koskaan päässeet historian lehdille, sillä he olivat ns. yksittäistapauksia, joita oli vain muutamia tuhansia, ja he sulautuivat pian evakkojen massaan päästyään Kanta-Suomeen. Monet yksittäiset kirjat kertovat kuitenkin heidän tarinansa, ja monet kohtalot jäävät varmasti myös kertomatta.

Karjalan pakolaiset olisi varmasti hyvä aihe jollekin historian tutkijalle, sillä kuten jo sanoin: meitä oli tuhansia, mutta olemme osa tätä vaiettua sotahistoriaa.

   Maahanmuuttajia tuli viime vuonna Suomeen urheilukatsomollisen verran.
Kaiktki maahanmuuttajat eivät ole pakolaisia. 
 

Omakohtaisia kokemuksia minä en pysty kertomaan, sillä kuten sanoin, oli silloin vielä lapsi. Minulla ei ole kuitenkaan vähäisintäkään halua epäillä, etteikö kaikki, mitä minulle on kerrottu, olisi totta.

Sitä ei koskaan ole asettanutkaan kyseenalaiseksi niin kuin sodan jälkeen syntynyt, viralliseen historiaamme nojaava sukupolvi.

Kun tämä virallinen historia sodanjälkeisistä ajoista kirjoitettiin, ei siihen kelpuutettu tällaisia tapahtumia kuin Karjalan pakolaiset ja Elisevaaran pommitukset. Ne olivat liian tulenarkoja aiheita, joista meilläkin puhuttiin vain hyssytellen. Se oli se ensimmäinen pätkä suomettumista.

Sodasta on jo aikaa, joten moni on uskaltanut nyt tapahtumista kertoa. Niistä on kirjoitettu jopa kirjoja, mutta yhä vielä on ihmisiä, jotka haluavat pitää näitä tapahtumia pimeässä. Pian ne ovatkin vaipuneet unhon yöhön, sillä sodasta on kulunut yli 70 vuotta.

Saamieni tietojen mukaan Petsamosta tuli pakolaisia myös Kalajoelle. Jos teistä joku vielä elää, niin kertokaa ihmeessä oma tarinanne. Jos ette halua, tai osaa kirjoittaa, niin ottakaa silti yhteyttä. Kyllä minä kuuntelen ja panen sen sitten paperille.

Tähän loppuun sitten minun määritelmäni pakolaisesta. Pakolainen on se, joka pakenee hengen-, terveyden tai väkivallan uhkaa jostakin jonnekin. Tämä pako voi tapahtua vaikkapa koulun pihalla. Ei siinä valtakunnan rajoja tarvitse ylitellä.

Kerron nyt kuitenkin vielä, miksi olen verrannut nykytilannetta Karjalan evakkojen ja pakolaisten tilanteeseen. Kyse on nimenomaan tilanteesta, ei lainkaan ihmisistä eikä siitä, miten ja mistä he ovat tulleet. Suomen rajojen sisälle oli hetkessä tullut paljon ihmisiä, jotka piti asuttaa jotenkin. Sotien jälkeen niitä tuli todella paljon - noin puoli miljoonaa. Nyt vähemmän kuin Salpausselällä on yleisöä, ja niistäkin suurin osa potkitaan takaisin. Tämähän on vain järjestelykysymys, ei mikään "pakolaiskriisi".