Uusi hallitus

Kyllä nuo viimeaikaiset poliittiset temppuilut saivat minut ajattelemaan jo vaikka mitä, mutta kai sitä jo näinä vuosina on saanut tottua siihen vaikka mihin.
 

Ei minun muistiin heti tule tällaista tilannetta, että kun joku ihminen todetaan epäluotettavaksi, niin hänelle sen jälkeen järjestetään tehtävä, joka valtakunnan hierarkiassa nousee, jos mahdollista, vieläkin korkeammalle.

Jos demarit olisivat nimenneet pääministeriksi sen toisen ay-pohjaisen ”pikkurinteen” olisin varmaan heittäytynyt masentuneeksi, tai muuttanut ulkomaille. 

No tuskinpa minusta demarien äänestäjää tulee, vaikka uuteen pääministeriin olenkin nyt tyytyväinen. Oli paras mahdollinen ratkaisu tässä tilanteessa, ja oikeastaan ainut, jos kerran demari oli valittava.

Entisenä perussuomalaisena joudun kuitenkin itkemään persujen käyttäytymistä. En siis ole enää perussuomalainen, mutta ei sille mitään voi, että nykyisen puoluejohdon käyttäytyminen saa tuskanhien pintaan.

Vallanhimo ja kannatuksen kasvattaminen näyttää saaneen puolueessa niin suuren vallan, että kaikenlainen kohtuus unohtuu. Ehkä en tiedä kaikkea, mitä ulkoministeriössä on tapahtunut, ja vaikka en kaikesta Haavistossa pidäkään, niin mielestäni hän on hoitanut ministerin tehtävän hyvin. Tämä hyvä hoitaminen jatkui myös suomalaisten kotouttamisasiassa Al-Holin terroristi leiriltä.  Ministeri käytti hänelle kuuluvaa harkintaoikeutta, eikä mielestäni missään vaiheessa rikkonut lakia,  kun ei edes mitään päätöksiä tehty.  Ehdottomasti olen minäkin sitä mieltä, että lapset ja heidän äidit on tavalla tai toisella pelastettava kuolemanvaarasta, missä he eittämättä ovat.  Nämä ihmiset tuskin aiheuttavat pienintäkään turvallisuusriskiä täällä kotimaassaan, vaikka persujen retoriikkaan kuuluukin kaikenlainen pelottelu.

Ihmettelen suuresti, millä taikatempulla, yleensä täysin yhteistyökyvyttömät persut ovat onnistuneet houkuttelemaan koko opposition välikysymyksensä taakse.

Oppositiossahan on myös vastuunsa tuntevia puolueita, joiden olisi pitänyt ymmärtää, että tuo persujen henkilöön kohdistuva välikysymys oli kokonaan ilkeyttään tehty.

Tällaiset pelleilyt eivät missään tapauksessa lisää poliittista rauhaa ja vakautta.

Tuskin voidaan pitää lieventävän asianhaarana sitäkään, että tuo välikysymys ei muuhun johda kuin rähinään ja kalabaliikkiin, ja meidän pitää se maksaa.

Toki Suomen politiikassa on paljonkin korjaamista, mutta ei sitä pitäisi rikkoa tarpeettomilla riidoilla.

Pääministeri on nyt hyvin koulutettu ja ammattitaitoinen, jota ei ehkä kaikista ministereistä vieläkään voida sanoa, vaikka tilanne toki on parantunut takavuosien tilanteesta.

Eniten minun päätäni on kuitenkin vaivannut hallituksen kokoaminen muutoin. Miksi hallitukseen ei nimetä kullekin hallinnonalalle pätevää ja koulutettua ihmistä? Miksi hallitukseen yleensäkin nimitetään kansanedustajia?

Tällä systeemillä eduskunta ei koskaan kykene kaatamaan hallitusta.  Hallituksessa on nyt 19 ministerikansanedustajaa. Kun eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta, niin ministerit rientävät istuntosalissa oleville paikoilleen painamaan nappia, joka takaa luottamuksen. Vai uskooko joku, että herra ministeri ehdottaa itselleen epäluottamuslausetta! Tietenkin luottamuslause edellyttää, että muut hallituspuolueiden edustajat noudattavat tuota vuosikausia vallinnutta puolueuskollisuusperiaatetta.

Näin se vaan on. Nykyisen systeemin mukaan hallitus nauttii koskemattomuutta, ellei mitään tosi karmeaa tapahdu.  Saattaa olla, että siihen tarvittaisiin sodanjulistus jotakin naapurivaltiota kohtaan.

Jo pieni askel olisi se, että oikeusvaltioperiaatteen mukaan kukaan ei saisi äänestää omassa asiassaan,

Uskon että kansa olisi tyytyväisempi, jos hallitus koottaisiin ammattimiehistä, jotka vastaisivat toiminnastaan eduskunnalle.

En minä tiedä, onko tällaista järjestelmää missään päin maailmaa, mutta haittaisiko, jos Suomi joskus olisi ihan oikeasti edelläkävijä.  Ei siis pelkästään omasta mielestään.