Oikealla asialla olit, Pekka

Näinhän se on, että en minä tiedä mitä oikeasti tapahtuu milloin missäkin ministeriössä.  Ei ihme, sillä kovasti tuntuu ote lipsuvan asiaa lähempää seuraaviltakin.  Miksipä en minäkin saisi siis mielipiteitäni ilmaista, sillä tiedän kokemuksesta, että niin tekevät sellaisetkin, jotka tietävät vielä vähemmän.

Vaikka en aina voi sympatiseerata Pekka Haavistoa kaikissa tapauksissa, niin näiden Isis-leirillä olevien lasten suhteen Pekka oli täysin oikeassa. Sanokoon laki mitä tahansa, on kyse kuitenkin viattomista lapsista, jotka pitäisi saada turvaan tavalla tai toisella.  Tuskinpa lasten äiditkään niin suurta turvallisuusriskiä kenellekään muodostavat, etteikö heitäkin voisi tuoda Suomeen, jos se lasten paluun kannalta on välttämätöntä.

Oikein teki pahaa katsella telkkarista, kuinka ”persut” yrittivät hiillostaan ministeriä ja kylvää vihaa ja epäluottamusta nimenomaan Haavistoa kohtaan. Oikeasti en siis tiedä, mitä Haavisto todellisuudessa on tehnyt, mutta asiallisesti hän minun mielestäni on ollut täysin oikealla asialla.  Jos asia on täysin oikea, luottaisin tuohon vanhaan sanontaan ”tarkoitus pyhittää keinot”.

Isis-lapsista ja heidän äideistään on tälle maalle varmasti pienempi haitta kuin niistä ihmisistä, joille ei näytä mikään sopivan.

En minä nyt ihan pelkästään ”persuihin” viittaa, vaikka entisenä perussuomalaisena surenkin sitä tilaa, johon puolue on ajautunut. Kannatus on kyllä noussut, niin kuin Suomessa tapana on rääväsuiden kohdalla aina silloin, kun politiikassa muutoin on epäselvyyksiä. Tällä tavoinhan Rinteestäkin tuli pääministeri, jonka seurauksista nyt kärsimme.

Ei yksikään yhden asian liike voi käyttää hallitusvaltaa maassa, jossa on näin eripurainen ja itsekäs kansa. En nyt kauhean aktiivisesti ole ollut politiikassa mukana, mutta sen verran kuitenkin, että havaitsin sen kauhean kansantaudin - oman edun tavoittelun.  Asioita ei juuri koskaan nähty kokonaisuuksina, vaan tärkeysjärjestys tuntui olevan: minä, puolue, oman puolueen äänestäjät ja lopuksi kansa. Kansaan asti vain harvoin jaksettiin edetä, kun keskenäinen riitely ja suunsoitto oli vienyt voimat.

Oikein pahaa tekee, kun lähes kaikessa negatiivisessa joudun ottamaan esimerkiksi minulle ennen niin rakkaan puolueen Perussuomalaiset. Jotenkin tuntuu myös pahalta, että puolueen koko menestys perustuu rasismiin ja vallanhimoon. Olen kuunnellut puolueen nykyisen puheenjohtajan puheita ja todennut, että hän ei juurikaan pysty puhumaan kahta minuuttia kauempaa mainitsematta maahanmuuttoa ja jotain kuviteltua haittaa. Aika hatarat tiedot ja puutteellinen sanavarasto tuntuu olevan tohtorillakin.

Olen ollut maahanmuuttajien kanssa tekemisissä jo 70-luvulta lähtien, enkä ole havainnut heissä mitään vikaa.  Matemaattinen totuus on, että maahanmuutto on kansantaloudellisesti kannattavaa. Maamme väestönkasvu on jo muutaman vuoden ollut maahanmuuttajien varassa.  Varmaan me kaikki toivomme, että syntyvyyskin kasvaisi maassamme, mutta näin ei vain näytä käyvän. Tosin yhden maahanmuuttajan kotouttaminen tulee kymmeniä kertoja halvemmaksi kuin vastasyntyneen kasvattaminen veronmaksajaksi, niin toki meillä saisi omaakin ”tuotantoa” olla.

Tuo kysymys on muistettava silloin, kun puhutaan maahanmuuton kustannuksista. Maahanmuutto ei todellakaan ole meidän kustannuksista läheskään suurin. Selkeästi maahanmuuton edellä on tuo syntyneiden aiheuttama meno, sekä maastamuutto. Näin se vaan on. 

Suomessa syntynyt lapsi aiheuttaa satojen tuhansien menon ennen aikuista ikäänsä, ja pahimmassa tapauksessa hän vie nuo kaikki tuhannet muuttaessaan ulkomaille.

Kyllä minä senkin toki sallisin, sillä en oikein haluaisi rajoittaa kenenkään asuinpaikan valintaa tällä planeetalla.

Näinhän se on... toiset vievät, mutta toiset myös tuovat.