Saavutettu etu

Sanapari ”saavutettu etu” tuntuu minun korvissani melkein kirosanalta. Asia sinänsä on aivan ok, mutta sen sisältöä ei oikein tunnuta ymmärrettävän.  Saavutettu etu on pääosin kyllä henkilöstön aikaansaama tuoton ja palkanmaksukyvyn paraneminen.  Tätä paranemista ei ole aikaansaanut ammattiyhdistysliike eikä edes niin sanottu työnantaja.  Yleiskielessä puhutaan työnantajasta silloinkin, kun ns. työnantaja toimii tosiasiallisesti vain työn jakelijana ja todellinen työnantaja on yrityksen asiakas.  Yrityksen asiakas toimii myös palkan maksajana, eikä tähän tahoon ay-liikkeellä juurikaan ole nokan koputtamista.

  

Minunkin mielestä olisi kohtuullista, että yritys maksaisi aina kohtuullisen osan tuotostaan työntekijöille, jotka ovat tuon tuotannon aikaansaaneet.  On kuitenkin niin, että vain harvoilla yrityksillä menee aina hyvin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös palkanmaksukyky voi huonontua. Tällöin pitäisi palkkoja pystyä myös alentamaan, joka tuntuu ay-liikkeelle olevan aivan mahdoton ymmärtää.

Tämän ymmärtämättömyyden seurauksena saamme jatkuvasti seurata uutisista erilaisista yt-neuvotteluista kertovia juttuja. Yleensä yt-neuvottelut johtavat sitten eri suuriin irtisanomisiin ja sitä kautta työttömyyden kasvuun. Näin tapahtuu, kun saavutetusta edusta tuleekin menetetty etu.

Syyllistä tässä on turha etsiä, sillä usein näitä syitä on monia. Pitkä työelämän kokemukseni kertoo kuitenkin, että yksikään työnantaja ei anna potkuja työntekijälle, jota hän tarvitsee ja joka on osoittautunut kannattavaksi. Joskus vain on niin, että osa porukasta täytyy potkia pihalle, jotta se toinen osa voitaisiin pelastaa.

Olisi toki mahdollista sekin, että palkkoja alennettaisiin kautta linjan, jotta tarvittavat säästöt saataisiin aikaan.  Näin ei kuitenkaan voida menetellä, sillä ei enempää suomalainen työntekijä kuin ay-liikekään eivät tunne sanaa solidaarisuus. Hyväksytään siis se, että osa porukasta uhrataan, jotta omat housut eivät kastu.

Toki voidaan näennäisesti järjestää erilaisia mielenosoituksia, rähinöitä ja lakkoja, joiden seurauksena on useimmiten vain se, että osa kansasta kärsii.  Kaikkein pahimmassa tapauksessa myös vientiteollisuutemme menettää osan markkinoista ja menetetyistä työpaikoista syntyy pysyviä menetyksiä.

Olen minä kyllä kuullut puhuttavan talvisodan hengestä, mutta en ole sitä koskaan itse saanut kokea, enkä ole edes ympärilläni huomannut.

Olen kyllä kuullut tuon paljon kuluneen sanonnan ”kaveria ei jätetä”, mutta sen merkitys on pahasti väljähtynyt.  Kyllä se tänä päivänä sointuu paljon totuudellisemmin muodossa ”kaverille ei jätetä”.